Harva Suomessa tietää, että Israelissa elää 240 000 beduiinia osana palestiinalaisyhteisöjä, ja puolet heistä asuu kylissä, joita ei ole virallisesti olemassa. Nämä ihmiset kuuluvat Israelin köyhimpään väestönosaan, jonka kulttuurin Israelin valtio on tuhonnut.
ICAHD Finlandin ja Rauhanpuolustajien vieraiksi lokakuussa saapuneet aktivistit Attia Al-Asam (kuvassa keskellä) ja Yeela Raanan (oikealla) toivoivat, että tieto näistä ”tunnustamattomissa” kylissä elävistä palestiinalaisista leviäisi ja heidän elinolonsa saataisiin kohenemaan. Yleisötilaisuudessa Helsingissä mukana lisäksi Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro.

RCUV:n eli Regional Council of Unrecognized Villages -järjestön tämänhetkinen ruohonjuuritason johtaja Attia Al-Asam ja isreaelilainen tutkija ja professori Yeela Raanan asuvat molemmat Negevin alueella Etelä-Israelissa. Al-Asam kuuluu palestiinalaisiin, joihin Israelin valtion sorto kohdistuu, ja hän toimii kansansa edustajana yrityksissä lopettaa väkeensä kohdistuva etnisten puhdistusten politiikka. Raanan on antropologian tutkija, opettaja ja aktivisti, joka on kuudentoista vuoden ajan ollut aktiivinen useissa israelilaisissa miehitystä ja apartheid-järjestelmää vastustavissa järjestöissä, muun muassa ICAHDissa. Sekä Al-Asam että Raanan ovat Israelin kansalaisia.

PETETYT LUPAUKSET

Beduiinit saapuivat nykyisen Israelin alueelle aaltoina Arabian niemimaalta vuosisatojen kuluessa. He viettivät osittaista kiertolaiselämää karjaa kasvattaen. Osmanien valtakunnan aikaan (1200-luvulta 1900-luvun alkuun) monet heistä alkoivat vähitellen viljellä maata, ja tuolloin perustettiin järjestelmä, joka tunnisti yksityisen maanomistuksen. Osa beduiineista kuitenkin laiminlöi maidensa virallisen rekisteröinnin Osmanien valtakunnan lakien mukaisesti, koska he olivat oman kiinteän yhteisönsä sääntöjen puitteissa ottaneet maan käyttöönsä.

Kun Israelin valtio muodostettiin vuonna 1948, jopa 90 prosenttia beduiineista joko pakeni tai karkotettiin maasta. Etelä-Israelissa, Negevin autiomaan alueella tuolloin asuneista 70 000 beduiinista vain 11 000 jäi, ja he olivat tyypillisesti heimoja, jotka olivat lojaaleja uudelle valtiolle ja sen johdolle. He saivat Israelin kansalaisuuden, ja valtio lupasi, että he saavat jäädä asumaan asuttamalleen seudulle.

Israel ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan, ja Negevin beduiinien hallussa olleita alueita alettiin vähitellen kutistaa. Vuonna 1965 Israelissa säädettiin rakennuslaki, joka ei tunnustanut beduiiniyhteisöjen olemassaoloa lainkaan eikä myöntänyt heidän kylilleen virallista asemaa. Heidän oli siis mahdotonta saada rakennuslupia asuttamiinsa kyliin. Tilanne on sama vielä tänäkin päivänä: lähes kaikkien beduiinikylien talot ovat ”laittomia” ja ne ovat jatkuvasti vaarassa joutua valtion tuhoamiksi.

Valtio myös määräsi useita tiukkoja kieltoja, jotka koskevat karjan laiduntamista, mikä heikensi merkittävästi beduiinien mahdollisuuksia jatkaa perinteisen elämäntapansa noudattamista ja vaaransi heidän elantonsa.

Vuonna 1968 Israel otti käyttöön uuden suunnitelman Negevin beduiinien tulevaisuuden muuttamiseksi: urbanisointi. Beduiineja alettiin asuttaa väkisin asutuskeskittymiin, mikä vahingoitti sekä heidän kulttuuriaan että sosiaalista rakennettaan: klaanit ja heimot asutettiin samalle pienelle alueelle, kun ne aiemmin olivat eläneet ja liikkuneet laajemmilla seuduilla. Pikkukaupungeissa ei ollut tilaa beduiineille olennaisen tärkeille kotieläimille ja karjalle, ja heidän identiteettinsä kärsi suuresti. Asutuskeskittymistä suurin, Rahat, perustettiin vuonna 1972 ja julistettiin kaupungiksi vuonna 1994. Muita pikkukaupunkeja, joihin beduiineja on asutettu, ovat Segev Shalom, Lakiya, Arara, Kuseife ja Hura.
Beduiinikaupunkien työttömyysluvut ovat nykyään Israelin korkeimmat.

TALOT TUHOTAAN, KANSALAISUUS VIEDÄÄN

Israelin valtio ei suostu tunnustamaan useimpien palestiinalaiskylien olemassaoloa Negevin alueella. Näissä ”tunnustamattomissa” kylissä ei sen vuoksi ole julkisia palveluja kuten veden tai sähköjakelua, jätehuoltoa tai kunnollisia terveys- ja koulutuspalveluita. Tosin tilanne on lähestulkoon samanlainen niissä muutamassa kylässä, joiden aseman Israel on asukkaiden ja eri järjestöjen painostuksen ja oikeudenkäyntien takia virallistanut. Israel myös tuhoaa kylien taloja yrittäessään pakkosiirtää Negevin asukkaat. Kylien alueet joko metsitetään tai niille asutetaan juutalaisia. Valtio on myös alkanut riistää kansalaisuuksia joiltakin Negevin palestiinalaisilta.

Israelin hallitus väitti vuosikymmeniä, ettei sillä ollut beduiiniyhteisössä osapuolta, jonka kanssa neuvotella maankäytöstä ja asumisesta. Negevin alueen palestiinalaiset perustivat vuonna 1997 järjestön neuvotteluosapuoleksi ja vastustamaan valtiolähtöistä syrjintää ja rasismia.  Attia Al-Asam ja Yeela Raanan ovat olleet mukana laatimassa Negevin asukkaiden yhteistä esitystä alueen kehittämiseksi. RCUV:n ansiosta 46 kylästä, joita Israelin valtion mukaan “ei ole olemassa”, kymmenen on saatu palautettua kartalle.

Yleisötilaisuudessa Helsingissä 18.10. Al-Asam kuvaili, keitä Negevin beduiinit tuntevat olevansa: ”Olemme beduiineja, arabeja, muslimeja, palestiinalaisyhteisön jäseniä ja Israelin kansalaisia.” Raanan lisäsi: ”Riippuu keneltä kysytään. Vanhemmat ihmiset kutsuvat itseään ensisijaisesti beduiineiksi, mutta nuoremmat, kouluja käyneet ja kaupungistuneet, sanovat olevansa palestiinalaisia.”

Kaikki beduiinit ovat Israelin kansalaisia, mutta esimerkiksi lapset laitetaan eri kouluihin, palestiinalaiset arabiankielisiin ja juutalaiset hepreankielisiin. Palestiinalaislapset kuljetetaan busseilla kauas koulukeskuksiin, eivätkä koulumatkat ole turvallisia. Virallisen ajattelun mukaan kouluja ei voida rakentaa, koska ei ole kyliäkään. Sama koskee terveyskeskuksia ja kaikkea elintärkeää asutuskeskittymissä tarvittavaa infrastruktuuria.

Negevissä on nykyään satakunta pientä juutalaiskylää ja niitä on suunniteltu rakennettavaksi lisää. Juutalaisten tieltä raivataan jatkuvasti pois näitä epävirallisia kyliä ja asutuskeskittymiä, välillä hyvin väkivaltaisesti. Kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty, eikä ihmisarvon saati -oikeuksien kunnioittamisesta oikein voida puhua.

Suomalaisetkin liittyvät välillisesti tunnistamattomien palestiinalaiskylien tuhoamiseen. Juutalainen kansallisrahasto JNF on osallistunut Suomessa muun muassa Maailma kylässä -festivaalille. JNF on mukana kylien tuhoamisessa: esimerkiksi kun kylien taloja on hajotettu maan tasalle, tulee JNF ja istuttaa rakennusten paikalle puita. Useat suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat vedonneet Maailma kylässä -festivaalia järjestävään Kepaan, että se ei sallisi JNF:n osallistua tapahtumiinsa, toistaiseksi tuloksetta. Asiasta tarkemmin esimerkiksi Kulttuurivihkoissa ja ICAHD Finlandin sivulla täällä ja täällä.

Teksti Anu Harju
Yleisötilaisuuden kuva Sirkku Kivistö

Kuvassa israelilaispoliisit vievät pois palestiinalaistalon tuhoamista vastustavaa Yeela Raanania (josta näkyvissä vain jalkapohjat).