Väkivaltarikollisuus Israelin palestiinalaisyhteisössä on nousemassa uudelle tasolle ja otsikoihin. Tänä vuonna pelkästään heinäkuuhun mennessä jo 131 ihmistä on murhattu. Vaikka murhien määrä on ennennäkemätön, rikollisuuden kasvu on tehnyt tuloaan pitkään. Tästä voi pitkälti syyttää valtion vuosikymmeniä kestänyttä politiikkaa – erityisesti 20:n viime vuoden aikana – jolla on ollut kielteisiä vaikutuksia Israelin palestiinalaisten elämän eri osa-alueisiin, olipa kyse sitten heidän syrjäytymisestään poliittisesta elämästä, omasta kansallisesta identiteetistään tai sosiaalistaloudellisista seurauksista.

Lukuisat palestiinalaissukupolvet ovat kärsineet virallisesta syrjinnästä ja heikkenevistä tulevaisuudennäkymistä. Marginalisoituminen – jota ovat edesauttaneet palestiinalaisalueilla toteutettu budjettipolitiikka, elintilan laajentamisen rajoitukset ja valtion rahoituksen puute erilaisille sosiaali- ja koulutusohjelmille, minkä seurauksena palestiinalaisia elää köyhyydessä kolme kertaa enemmän kuin juutalaisia – juontaa juurensa Israelin valtion perustamiseen 75 vuotta sitten, mitä palestiinalaiset kutsuvat nakbaksi, suureksi katastrofiksi.

Ajanjakso sisältää palestiinalaisyhteisölle asetetun lähes 20 vuotta kestäneen poikkeustilan vuosina 1948–1966, mikä on antanut tilaa väkivaltaisille rikollisryhmille. Poliisin läsnäolon puuttuessa on jääty vaille sen pelotevaikutusta, ja yleistä turvattomuutta ovat lisänneet perheiden ja rikollisjärjestöjen väliset veriset kostotoimet. Tästä kaikesta löytyy syitä vuonna 2023 tehdyille 131 murhalle.

Luvattomat aseet

Monien palestiinalaisyhteisön johtajien ja poliitikkojen näkemyksen mukaan väkivallankäyttö ja rikollisuus kehittyivät huippuunsa toisen intifadan (kansannousun) alussa vuonna 2000. Tuolloin 13 palestiinalaisnuorta kuoli yhteenotoissa poliisin kanssa, kun Israelin silloinen oppositiojohtaja Ariel Sharon vieraili al-Aqsan moskeijassa miehitetyssä Itä-Jerusalemissa. Israelin suorittamassa tutkinnassa todettiin myöhemmin, että poliisin voimankäyttö oli ollut liiallista.

Oli selvää, että maan hallitus piti palestiinalaisyhteisöä edelleen kansallisena uhkana samoin kuin se oli tehnyt Israelin olemassaolon ensimmäisten 20 vuoden aikana, jolloin palestiinalaiset elivät poikkeustilassa. Israelin korkeat turvallisuus- ja tiedusteluviranomaiset, mukaan lukien Israelin sisäisen tiedustelupalvelun Shin Betin silloinen johtaja Avi Dichter, antoivat tästä useita lausuntoja:

”Maksatte kalliisti mielenosoituksista. Entä te? Entä Länsiranta ja al-Aqsa? Vielä tulee aika, jolloin teidät jätetään omiin hoteisiinne.”

Tämä valtiosta vieraannuttaminen – mitä ihmisoikeusjärjestö Adalah kuvailee Palestiinan kansalaisten kohteluksi ”muukalaisvihollisina” – on yhä käynnissä.

Kesäkuussa Israelin arabikansalaisten kattojärjestön ylimmän seurantakomitean puheenjohtaja Mohammed Barakeh syytti suoraan Israelin hallitusta silmien sulkemisesta.

”Hallitus on vastuussa siitä mitä tapahtuu, ja se lyö laimin taistelun arabiyhteisöissä rehottavaa rikollisuutta vastaan”, Barakeh sanoi.

Järjestäytyneet rikollisryhmät eivät olleet merkittävä ilmiö palestiinalaisyhteisössä ennen vuotta 2000. Rikollisuus rajoittui pääasiassa perheriitoihin.

Mutta luvattomia ampuma-aseita (arviolta satoja tuhansia) ei myöskään ollut yhtä paljon. Monet näistä aseista näyttävät tulleen Israelin armeijan tukikohdista, ja tämän kukoistavan laittoman kaupan tunnustavat myös israelilaiset poliitikot. Luvattomien ampuma-aseiden helppo saatavuus on suurin syy rikollisuuden lisääntymiseen, ja sitä pahentavat poliisien välinpitämättömyys ja sosiaalinen laiminlyönti. Aseiden helppo saatavuus on myös koventanut perheiden välisiä selkkauksia sekä yhteenottoja jengien ja rikollisjärjestöjen välillä.

Järjestäytynyt rikollisuus

Tiedot osoittavat, että suurin osa palestiinalaisyhteisössä vuodesta 2000 lähtien tehdyistä murhista on tehty ampuma-aseilla. Sen lisäksi, että luvattomia aseita on paljon ja ne ovat levinneet laajalle, poliisi ei ole onnistunut ottamaan kiinni yhteisön sisällä henkirikoksia tehneitä. Vain noin 20 prosenttia vuoden 2000 jälkeen palestiinalaisyhteisössä tapahtuneista murhista on selvitetty. Sitä vastoin juutalaisyhteisöissä rikollisten kiinniottamisen ja murhien ratkaisemisen onnistumisprosentti on yli 70. Ero osoittaa poliisin kaksinaismoraalin suhtautumisessa näihin kahteen yhteisöön.

Aseiden runsaus ja poliisien vähäisyys ovat saaneet rikolliset ymmärtämään, että jos he tekevät rikoksen, heitä ei todennäköisesti pidätetä. Tämä puolestaan on lisännyt kostomurhia, olivat ne sitten perheiden tai ryhmien välisiä. Tilastot osoittavat, että noin kolmessa neljästä henkirikoksesta syynä on kosto.

Israelin hallitus on itse asiassa sulkenut silmänsä palestiinalaisten rikollisjärjestöiltä. Tämä on antanut niille mahdollisuuden rehottaa ja osallistua ase- ja huumekauppaan sekä varastettujen tavaroiden mustan pörssin kauppaan.

Suuri käännekohta tapahtui vuonna 2003, kun aloitettiin yritys hajottaa tuolloin vaarallisimpina pidetyt juutalaisten rikollisjärjestöt. Vuosia kestäneen kampanjan jälkeen poliisi antoi niille merkittävän iskun. Mutta tämä jätti jälkeensä tyhjiön, jonka palestiinalaiset rikollissyndikaatit ja jengit myöhemmin täyttivät.

Nykyään palestiinalaiset rikollisjärjestöt kukoistavat. Syynä on Israelin politiikka, joka on tosiasiallisesti saanut järjestöt alistamaan paikalliset viranomaiset valtaansa ja antanut rikollisten ylläpitää terroria tiettyjen palestiinalaiskaupunkien kaduilla.

Nämä rikollissyndikaatit ovat luoneet vaihtoehtoisia talousjärjestelmiä edistääkseen mustan pörssin markkinoita ja mahdollistaakseen rahanpesun. Ne ovat myös saaneet hallintaansa monien palestiinalaisten paikallisviranomaisten resurssit ja toiminnot. Siten rikollisjärjestöistä on muodostunut merkittävä taloudellinen voimatekijä, joka uhkaa kaikkia tiellään olevia. Israelin poliisi ja maan tiheään vaihtuvat hallitukset ovat jääneet sivustaseuraajiksi, ja virallisen pelotteen puuttuessa on syntynyt valtatyhjiö, joka johtaa konflikteihin rikollisjärjestöjen taistellessa keskenään alueellisesta hallinnasta.

Virallista syrjintää

Viime kädessä kaiken tämän tekee mahdolliseksi vuosikymmeniä jatkunut valtion politiikka, joka marginalisoi Israelin palestiinalaiset – esimerkiksi koulutuksessa, sosiaali- ja terveydenhuollossa, työllisyydessä ja yhteiskunnan perusrakenteissa. Valtio käyttää enemmän varoja juutalaisiin opiskelijoihin kuin palestiinalaisopiskelijoihin. Lukiotasolla ero on yli 2 000 dollaria opiskelijaa kohti vuodessa.

Häkellyttävät 45 prosenttia palestiinalaisperheistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella, kun juutalaisten perheistä osuus on 13 prosenttia. Valtiontalouden tarkastusviraston vuoden 2022 raportin mukaan 29 prosenttia palestiinalaisnuorista ei työskentele eikä opiskele. Merkittävä osa arabinuorista ei pääse työmarkkinoille laadukkaiden työmahdollisuuksien puutteen vuoksi, mikä jättää heidät alttiiksi luisumaan rikolliseen ja väkivaltaiseen elämään.

Lisäksi palestiinalaisyhteisö on selvästi alakynnessä nuorille osoitetuissa budjettimäärärahoissa, kuten urheilukenttien tai julkisten puistojen perustamisessa. Nämä mahdollisuudet ovat arabiyhteisössä kehnot niukkojen budjettien vuoksi.

On lisäksi elintilaa, jossa kunnallisten kehityssuunnitelmien puute ja siihen liittyvä rahoituksen puute ovat estäneet palestiinalaisten asutuskeskusten ja siten myös väestön kasvun.

Aikomukset ohjaavat toimintaa ja tuloksia elämässä, eikä Israelin poliisin ja hallitusten tarkoitus ole edistää Israelin palestiinalaisyhteisön etuja. Pikemminkin Israelin viralliset elimet näyttävät pitävän yhteisöä pirstoutuneena kokonaisuutena, jonka rikosongelma ei ole turvallisuusuhka Israelin juutalaiselle yhteiskunnalle eikä siihen puututa. Pitää esimerkiksi vain tarkastella resursseja, joita on käytetty kuuden Gilboan vankilasta paenneen palestiinalaisvangin kiinni saamiseen miehitetyltä Länsirannalta. Kun palestiinalaiset kansalaiset ovat rikoksen uhreja, vastaavaa huolta tai ponnistelua ei esiinny.

Vuodesta 1948 lähtien poliisi on osoittanut vain vähän kiinnostusta palestiinalaisyhteisön väkivaltaan ja rikollisuuteen liittyviin kysymyksiin. Poliisin ensisijainen tarkoitus on palvella juutalaisia, ja tämä usko ohjaa sekä poliisin että valtion toimintaa. Todellista edistystä ei voida saavuttaa muuttamatta Israelin politiikkaa ohjaavia uskomuksia.

Teksti: Deiaa Haj Yahia
Suomennos: Anu Harju

Deiaa Haj Yahia on palestiinalainen toimittaja, jonka kotipaikka on Taybeh.

Artikkeli on alun perin julkaistu 27.7.2023 Electronic Intifadan sivuilla.