Ilona Nykyri kuoli 29.4.2017 vaikean sairauden jälkeen. Hän oli Mikael Agricola -palkinnolla palkittu eturivin kääntäjä. Palkinnon hän sai Hans Falladan Yksin Berliinissä –teoksesta, joka on harvinaisen tarkka aikalaiskuvaus työväenluokkaisten ihmisten omatoimisesta vastarinnasta natsi-Saksan ajan Berliinissä. Thomas Mannin klassikkoteoksen Buddenbrookien suomennos on myös arvokas, suuri ja liian vähälle huomiolle jäänyt Ilonan käännöstyö.
Ilona Nykyri oli koko elämänsä ajan rauhantyön aktiivi. Hän oli yksi keskeinen henkilö Oulun rauhanryhmän toiminnassa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Maaliskuussa 2003 Ilona oli näkyvästi mukana järjestämässä usean tuhannen oululaisen mielenosoitusta Ei iskua Irakiin -tunnuksen alla. Tuolloin Kaleva-lehden haastattelussa Ilona kertoi: ”Ihmiset ovat todella heränneet huomaamaan, että maailma ei ole enää lintukoto. Erityisen ilahduttavaa on, että ihmisiä on mukana yli puolue- ja uskontorajojen.”
Ilona oli myös järjestämässä sodanvastaista mielenosoitusta vuosi Irakin sodan alkamisen jälkeen kansainvälisenä sodan ja miehityksen vastaisena toimintapäivänä. Kalevalle antamassaan lausunnossa Ilona totesi mielenosoituksen nostavan Irakin sodan lisäksi esille myös Lähi-idän kriisin eli Palestiinan kysymyksen sekä Tšetšenian konfliktin.
Tämän jälkeen rauhanryhmän keskeisten jäsenten elämäntilanne muuttui ja koko toiminta hiipui vähitellen.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen rauhanryhmän toiminta aktivoitui vuoden 2015 alussa. Tuolloin Irakista, Afganistanista ja Somaliasta tuli noin 30 000 pakolaista Suomeen. Toiset heräsivät auttamaan maahanmuuttajia ja pieni vähemmistö alkoi lietsoa vihaa heitä kohtaan. Elokuussa 2015 Oulussa järjestettiin rauhanomainen kokoontuminen tukemaan ihmisoikeuksia ja pakolaisten auttamista. Siellä Ilona oli jälleen paikalla. Tämän lisäksi syntyi ajatus rauhanmarssin herättämisestä henkiin. Oulun rauhanryhmä kutsuttiin koolle.
Oulun Naisunioni ja Oulun rauhanryhmä järjestivät lokakuussa 2016 rauhankulkueen, joka liittyi YK-päivän Syyria-teemaan. Tilaisuuden kannanotossa todettiin Suomen rikkovan omaa perustuslakiaan, kun se asettaa pakolaiset taloudellisesti eriarvoiseen asemaan Suomen kansalaisten kanssa. Oulun kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi valtuuston varapuheenjohtaja Paula Grekelä. Hän sairasti jo silloin syöpää, johon menehtyi loppuvuodesta 2016. Ilonalle oli tärkeää, että kulkueessa olivat mukana edustajat islamilaisesta yhteisöstä ja luterilaisesta kirkosta sekä Oulun metropoliitta Elia.
Rauhanryhmä järjesti myös keskustelutilaisuuksia. Yhden tapahtuman otsikko oli Onko maahanmuuttokritiikissä tolkkua? Ilonan muotoilemasta teemasta puhui professori Vesa Puuronen. Tilaisuus veti paikalle salin täydeltä ihmisiä. Seuraavan rauhanryhmän järjestämän keskustelutilaisuuden otsikko oli Miten olla ihmisiksi? Tilaisuuden teema oli jälleen Ilonan muotoilema. Siellä olivat puhujina metropoliitta Elia, Satu Haapanen, Jouko Jokisalo ja Karim Maiche.
Ilonan sairaus oli havaittu toukokussa 2016. Sairaudestaan huolimatta hän kannusti kaikin tavoin syksyn rauhanmarssin järjestelyissä, ideoi ja osallistui tiedotteiden sekä julkilausuman tekoon. Viimeinen rauhanmarssi, johon Ilona osallistui, keräsi 200 osanottajaa. Tilaisuudessa puhuivat imaami Abdul Mamman, Oulun uusi tuomiorovasti Satu Saarinen, Oulun kaupungin edustajana johtaja Pia Rantala-Korhonen sekä Naisjärjestöjen puheenjohtaja Eva Biaudet. Tässä tilaisuudessa Ilona luki rauhanryhmän julkilausuman ja lopetti viimeisen julkisen puheensa vetoomukseen: ”Tänään on huudettava kovaa rauhan, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta.”
Vuoden 2017 aikana rauhantoiminta alkoi hiipua, koska Ilona ei enää jaksanut olla mukana. Ilman Ilonaa meiltä on puuttunut intoa ja valoa. Toivottavasti rauhantoiminta jatkuu Oulussa.
Ilona oli aina myötätuntoinen ja rohkaiseva. Hänellä oli taikakynä, jolla hän loihti myös allekirjoittaneiden tekemät tekstit helmiksi. On ikävä häntä.
Teksti Terttu Kuusela ja Jouko Jokisalo
Kuva Ilona Nykyrin kotialbumi
