Hyvät rauhan ystävät,
pari viikkoa sitten Suomen läpi lensi kaksi Yhdysvaltain B-52 pommikonetta. Yhdellä lennolla tämä raskas strateginen pommikone kykenee ampumaan kaksikymmentä ydinkärjillä varustettua risteilyohjusta. Yhdysvaltain ydinasetriadin ilmaan sijoitettujen ydinaseiden haarassa B-52 on olennainen komponentti. Koneet ovat lentäneet ja osallistuneet sotaharjoituksiin pohjoisen Itämeren alueella aiemminkin, mutta Suomen sotilaallisen liittoutumisen myötä lennot ovat nyt ulottuneet myös Suomen ilmatilaan. Ilmavoimat on myös ryhtynyt harjoittelemaan näiden pommikoneiden operaatioiden suojaamista.
Puolustusministeri Antti Häkkänen ylpeili lentojen olevan ”pelotteen osoittamista”. Hän tosin unohti mainita, että tuo pelote perustuu ydinaseisiin. Niin sanottu ydinpelote on noussut Suomen Nato-jäsenyyden myötä poliitikkojen yhä arkisemmaksi puheenaiheeksi. Esimerkiksi tämän tilaisuuden järjestäjä Turun Rauhanpuolustajat on ilmaissut huolensa tällaisen ydinaseita normalisoivan puheen yleistymisestä Suomessa. Erityisen kylmäävältä se tuntuu tänään: Toistaiseksi ainoan kerran ihmiskunnan historiassa ydinasetta on käytetty Hiroshiman pommituksessa päivälleen 79 vuotta sitten ja Nagasakissa kolme päivää myöhemmin – vuonna 1945.
Näiden pommitusten uhreja olemme kokoontuneet nyt muistamaan.
Hyvät rauhan ystävät,
puheita seuraavat teot. Muutos Suomen suhtautumisessa ydinaseisiin, niiden normalisointi poliitikkojen puheissa ja mediassa, alkoi samaan aikaan, kuin Suomea ryhdyttiin viemään Naton jäseneksi. Suomi ei asettanut Marinin hallituksen johdolla ainoatakaan rajoitetta Naton liittymissopimukseen, ei siis edes ydinaseita koskien. Tehtiin täyskäännös Suomen politiikassa.
Orpon hallituksen päästyä valtaan ja Suomen liityttyä osaksi Naton ydinasesuunnittelua vauhti kiihtyi. Erityisesti Alexander Stubb raivasi presidentinvaalikampanjassaan tilaa ydinaseita koskevien rajoitusten purkamiselle. Kampanjan aikana hän totesi vaalikonevastuksissa, vaalitenteissä ja muissa julkisissa lausunnoissa toistuvasti kannattavansa etenkin ydinaseiden kuljetusten eli kauttakulun sallimista Suomen alueella. Ydinenergialain 4 § kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomessa. Kysymys kuuluu, onko Stubb nyt presidentiksi tultuaankin samalla kannalla kuin kampanjassa? Onko hän valmis sallimaan ydinaseet Suomessa? Perääntymistä aiemmista lausunnoista ei ole toistaiseksi kuultu.
Pääministeri Petteri Orpo puolestaan on linjannut (STT 6.3.2024), että Suomen tulee ”loppusyksyyn” mennessä muodostaa kanta siihen, tulisiko ydinaseiden kuljettaminen sallia Suomen alueella eli muutetaanko ydinenergialakia. Orpo on painottanut, että Suomi on päättänyt jo Natoon hakiessa, että mitään rajoituksia jäsenyyden sisältöön ei tehdä. Ydinenergialain uudistaminen on myös hallituksen lainsäädäntöohjelmassa.
Toistaiseksi mielipidemittaukset osoittavat kuitenkin selkeästi, että kansalaiset eivät halua Suomeen ydinaseita, eivätkä myöskään niiden kauttakulkua. On sanomattakin selvää, että ydinaseiden sijoittaminen tai niiden kauttakulun salliminen asettaisi Suomen äärimmäiseen vaaraan.
Valtiojohdon ydinaseita normalisoiva puhe on tähdätty pehmittämään kansalaismielipidettä ja eduskuntaa ydinaseita koskevien rajoitusten purkamiseksi. Valtiojohto ylläpitää valmiutta Suomen politiikan muutokselle, jos Yhdysvallat sitä edellyttää. Stubbhan on mm. todennut, ettei toimisi ”ilman läntisten liittolaisten mandaattia” (Kainuun Sanomat 19.9.2023), tarkoittaen tässä mitä ilmeisimmin ja viime kädessä Yhdysvaltojen valtuutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.
Hyvät rauhan ystävät,
ydinenergialain kiellosta huolimatta ydinaseiden kuljettaminen Suomen alueella voi olla mahdollista myös tietämättämme. Yhdysvaltain ja Suomen välisessä niin sanotussa puolustussopimuksessa eli DCA-sopimuksessa Suomi luovutti Yhdysvaltain asevoimien käyttöön 15 sotilasaluetta ja antoi yhdysvaltalaisjoukoille oikeuden käyttää maa-, meri-, ja ilmatilaansa. Sopimuksessa mainitut alueet ovat Yhdysvaltain asevoimien suvereenissa hallinnassa eikä Suomella ole mahdollisuutta esimerkiksi tarkastaa näitä alueita. Sopimuksessa Suomi suostui myös siihen, että yhdysvaltalasijoukkojen ei tarvitse noudattaa Suomen lainsäädäntöä, he lupaavat vain kunnioittaa sitä. Ero ”noudattamisen” ja ”kunnioittamisen” välillä on merkitsevä ja siihen oikeusoppineet Suomessa ovat huolestuneena kiinnittäneet huomiota.
Vähemmälle huomiolle Suomessa on jäänyt eräs keskeinen seikka liittyen DCA sopimukseen. Sen haluan tässä vielä nostaa esille. Kun Yhdysvallat solmi DCA-sopimukset Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan kanssa, se onnistui laajentamaan maailmanlaajuista yli 700 tukikohdan verkostoaan 47 uudella tukikohdalla. Käytössään olevia tukikohta-alueita eri isäntämaissa Yhdysvallat käyttää, ei suinkaan näiden maiden puolustamiseen, kuten meille uskotellaan, vaan omien etujensa edistämiseen ja valvomiseen sotilaallisella voimalla. Tukikohtaverkosto on logistisesti välttämätön aseellisten konfliktien ja sotien käymiseksi eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Israelin Gazassa toteuttamassa kansanmurhassa käytetyt aseet, ohjukset ja pommit on toimitettu Yhdysvaltain tukikohtaverkoston Euroopassa sijaitsevista varastoista.
Tällaisen tukikohtaverkoston ja ”liittokunnan” osaksi Suomi ja muut Pohjoismaat liitettiin.
Hyvät rauhan ystävät,
ydinsodan uhkaa väheksytään usein teoreettisena, mutta monet asiantuntijat korostavat, että se voi syttyä virhearvion ja sattumankin seurauksena. Täystuhon mahdollistavat aseet eivät pysykään ihmisen kontrollissa. Tämän vuoksi ydinaseiden rajoittamisesta on pyritty sopimaan niin, että niiden sijoittaminen jättää vahingonkin sattuessa osapuolille jonkinlaisen reagointiajan korjaaviin toimiin. Yhdysvaltain hallitus ja Saksan hallitus ilmoittivat heinäkuussa Naton huippukokouksen yhteydessä, että Yhdysvallat aikoo sijoittaa Saksaan vuodesta 2026 alkaen jälleen asejärjestelmiä, jotka ulottuvat Venäjälle asti. Niihin on tarkoitus kuulua Tomahawk-risteilyohjuksia, jotka voidaan varustaa myös ydinaseilla, ja niihin tulee kuulumaan myös hypersoonisia ohjuksia. Päätös on tehty hallitusten välillä, ilman kansalaiskeskustelua tai parlamenttikäsittelyä, mikä on herättänyt Saksassa kovaa kritiikkiä. Toteutuessaan linjaus tarkoittaa paluuta kylmän sodan asetelmiin, mutta kehittynyt ohjustekniikka huomioiden suuremmin riskein. Uusien hypersoonisten ohjusten myötä varoaika lyhenee vain muutamaan minuuttiin.
Hyvät rauhan ystävät,
Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommituksia on pidetty toisen maailmansodan keskeisten yhdysvaltalaiskenraalienkin arvioissa sotilaallisesti tarpeettomina. Toinen maailmansota Tyynellämerellä oli jo päättymässä ja Japanin tappio selvä. Yhdysvaltain johtoasema maailmanjärjestyksessä oli varmistumassa. Iskut tehtiin Yhdysvaltain maailmanvallan osoittamiseksi – ”pelotteen” osoittamiseksi. Ydinpommin käyttö johti kuitenkin silmittömään kilpavarusteluun ja tilanteeseen, jossa ihmiskunnan kohtalo voi olla minuuttien varassa. Tähän samaan ”pelotteeseen” Suomi on nyt liittynyt, sitä valtiojohto tänä päivänä meille markkinoi ”ydinasesuojana” ja ”ydinasesateenvarjona”.
Juuri kukaan ei Suomessa enää puhu rauhasta. Aseusko, jopa ydinaseusko, valtaa alaa. Ukrainan sodankin väitetään lännessä päättyvän vain Ukrainaa aseistamalla, vaikka tosiasiat kertovat toista.
Nyt tarvitaan meitä rauhan ystäviä ja rauhan puolustajia. Rauhanliikettä tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Edessä on kamppailu ydinaseettoman Suomen puolesta.
Kiitos!
