Globaali järjestelmä muuttuu, mikä vaikuttaa myös Euroopan unioniin ja Suomeen. Mureneeko lännen yhteisenä pidetty normijärjestelmä, ja miten maailman valtiot vastaavat suuriin, esimerkiksi ilmastokriisin synnyttämiin uhkiin?

Ulkopoliittinen instituutti julkaisi marraskuussa 2018 Katja Creutzin, Tuomas Iso-Markun, Kristi Raikin ja Teija Tiilikaisen kirjoittaman raportin The Changing Global Order and its Implications for the EU, jossa tarkastellaan globaalin järjestelmän muutosta ja sen vaikutuksia niin Euroopan unioniin kuin Suomeenkin.

Raportti on osa laajempaa tutkimushanketta Finland and the Tightening Competition in Global Politics. Valtioneuvoston rahoittamana hanke kytkeytyy suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon. Raportti avaa myös kiinnostavan näkökulman Ulkopoliittisen instituutin tutkimuksen edustamaan maailmankuvaan.

Julkaisun lähtökohdat nojaavat vahvasti perinteiseen länsikeskeiseen kansainvälisen politiikantutkimuksen teoriaperinteeseen. Keskeisessä asemassa ovat sellaiset amerikkalaiset tutkijat kuin John Ikenberry, Robert Nye ja Henry Kissinger. Lähteiden joukosta saa suurennuslasilla hakea tutkijoita, jotka tulisivat länsikeskeisen valtavirran ulkopuolelta. Tämä ymmärrettävästi määrittää jo pitkälle raportin näkökulmaa ja johtopäätöksiä.

Kirjoittajat asettavat varsin ongelmattomasti vastakkain Yhdysvaltain johtaman niin kutsutun liberaalin kansainvälisen järjestyksen ja mahdollisen Kiinan nousun seurauksena rakentuvan järjestyksen. Keskeisenä ongelmana näyttäytyy lännen johtavan aseman ja samalla lännen arvoille perustuvan normijärjestelmän eli niin kutsuttujen yhteisten pelisääntöjen haastaminen. Kiinan edustama järjestys esitetään täysin lännen edustamien liberaalien arvojen vastaisena.

ROMUTTUVATKO YHTEISET NORMIT?

Raportin lähtökohdista ei ole mitenkään yllättävää, että huolenaiheeksi nousee presidentti Sauli Niinistönkin usein murehtima yhteisenä pidetyn normijärjestelmän mahdollinen romuttuminen. Tosin samaan hengenvetoon raportti toteaa, että tuo yhteisesti hyväksytty normijärjestelmä edustaa ensisijaisesti johtavan valtion eli Yhdysvaltain käsitystä oikeudenmukaisesta järjestyksestä.

Raportti pitää lähes itsestään selvänä, että kansainvälinen järjestys heijastaa vallitsevia valtarakenteita. Samalla todetaan, että nousevat valtiot ja erityisesti Kiina ovat haastaneet vallitsevan järjestelmän valtarakenteet. Lännen suhteellisen aseman lasku on ikään kuin antanut nouseville valtioille mahdollisuuden hyödyntää tilannetta. Lisäksi Yhdysvaltain vetäytyminen rakentamastaan järjestelmästä voi avata tien Kiinan johtamalle epäliberaalille järjestykselle.

Tämä argumentointi ei ole mitenkään yllättävää, kun ottaa huomioon teoriaperinteen, johon raportti nojautuu. Yllättävää on sen sijaan se, että raportissa ei vaivauduta kysymään, miksi Yhdysvallat presidentti Donald Trumpin johdolla vetäytyy järjestelmästä, joka on ollut sen itsensä ylläpitämä. Yksi syy saattaa olla, ettei se enää palvele Yhdysvaltain etuja, ja vapaamatkustajina siitä ovat hyötyneet Yhdysvaltain heikommat liittolaiset.

Yhdysvallat on siirtymässä normipohjaisesta ja instituutioihin perustuvasta kansainvälisen järjestelmän hallinnasta perinteiseen voimapolitiikkaan. Sotilaallisessa voimassa Yhdysvallat on yhä edelleen kiistaton ykkönen. Sille on edullista luoda Kiinasta kuvaa vakavana uhkana vallitsevalle maailmanjärjestelmälle. Uhka saa länsimaat myötäilemään Yhdysvaltain tavoitteita pysyä edelleen hegemonisena toimijana.

Raportti tukee Yhdysvaltain maailmanpoliittisia tavoitteita osoittamalla huolta Kiinan sotilaallisen voiman kasvusta ja maan lisääntyvästä halukkuudesta osallistua globaaliin hallintoon. Kirjoittajat päätyvätkin suosittelemaan Suomea vahvistamaan yhteistyötä Ruotsin kanssa ja hakeutumaan tiiviimpään yhteistyöhön Naton kanssa.

MAAILMA NÄHDÄÄN ERI TAVOIN

Raportin uhkakuviin kuuluvat myös valtioiden roolin heikkeneminen samalla kun ne ovat menettämässä väkivallan monopolia erilaisille rikollisille ja terroristisille ei-valtiollisille yhteisöille. Lisäksi valtiot ovat osoittaneet kyvyttömyyttä pysäyttää ilmastonmuutos ja ratkaista sen tuottamia epävakautta aiheuttavia ilmiöitä kuten pakolaisuus. BRICSin kaltaiset nousevien maiden yhteisöt lisäävät kirjoittajien mukaan myös globaalin hallinnon ongelmia ja koko järjestelmän epävakautta.

Euroopan unionin tehtäväksi kirjoittajatiimi mieltää omien arvojensa ja etujensa puolustamisen. Tosin muuttuvassa maailmassa tämä käy yhä vaikeammaksi samalla kun EU:ta heikentävät niin brexit kuin lisääntyvä oikeistopopulismi. Kirjoittajat päätyvät jopa toteamaan varsin dramaattisesti, että EU on jäämässä yksin puolustamaan sääntöpohjaista maailmaa ikään kuin kaikki hyvä maailmassa olisi peräisin läntisestä maailmasta.

Raportti ummistaa silmänsä siltä tosiasialta, että kaikki toimijat eivät näe maailmaa samanlaisena. Niinpä kaikki eivät myöskään näe länsimaiden rakentamaa järjestelmää oikeudenmukaisena ja ainoana mahdollisena. Historian saatossa Eurooppa on voimakeinoin levittänyt omaa vapauden sanomaansa turvatakseen omat etunsa.

Kun maailma ei olekaan muuttumassa Euroopan peilikuvaksi eikä länsi enää yksiselitteisesti määritä maailmanpolitiikkaa, on raportin mukaan poliittinen ympäristö muuttunut EU:lle vähemmän suosiolliseksi. Sotilaallisen voiman paluu politiikkaan tekee EU:lle vaikeaksi olla maailmanpolitiikassa erilainen toimija, siviilivalta. Tämä tietysti tukee joidenkin halukkuutta kehittää EU:n sotilaallista ulottuvuutta.

LÄNTINEN YLIVOIMA HEIKKENEE

Raportti antaa ymmärtää, että maailmanpolitiikka tulee keskittymään Kiina–Yhdysvallat-akselille. Se siirtää huomion Tyynellemerelle ja Aasiaan, mikä lisää Venäjän liikkuma-alaa sen lähialueilla ja koko Euroopassa. Siksi Suomen tulee varautua tilanteiden monimutkaistumiseen omilla lähialueillaan. Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi esitetään läntisen ylivoiman heikkeneminen.

Kirjoittajat sitovat Suomen aseman ja uhat täysin Eurooopan unionin tulevaisuuteen. Siksi Suomen tulee edistää EU:n yhtenäisyyttä ja varmistaa, että EU sitoutuu monenkeskisyyteen ja sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestykseen. Euroopan ainoa mahdollisuus näyttäisi raportin mukaan olevan pitää kaikin keinoin huolta Yhdysvaltain ja EU:n kumppanuudesta. Kirjoittajille ei tule mieleenkään sellainen vaihtoehto, että EU vahvistaisi Yhdysvalloista riippumatonta politiikkaa ja määrittelisi asemansa uudelleen muuttuvassa maailmanjärjestelmässä.

On vaikeaa välttyä päätelmältä, että kirjoittajien mukaan Suomen ja EU:n tulee tukea Yhdysvaltain pyrkimyksiä säilyttää vallitseva kansainvälinen järjestelmä ja Yhdysvaltain hegemonia takaamassa järjestelmän jatkuvuus. Tämä tuskin vastaa ihmiskunnan enemmistön toiveita samalla kun ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat kohdistuvat ehkä raskaimmin juuri kehittyviin maihin ja niiden yhteiskuntiin.

Puolustaessaan länsimaisille arvoille perustuvaa, toisen maailmansodan jälkitilanteessa rakennettua sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää raportti sivuuttaa kokonaan sen, että nousevat valtiot ja niitä edustava BRICS eivät suinkaan vastusta sääntöpohjaista järjestelmää. Niiden tavoitteena on moniarvoinen kansainvälinen järjestelmä yhdenmukaistavan globalisaation sijaan.

Kun kysymys on erilaisista vaihtoehdoista, olisi perusteltua nostaa esiin kysymys, pitäisikö Suomen ja EU:n olla rakentamassa uutta sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää eikä jumittua puolustamaan vallitsevaa järjestelmää, vaikka molemmat ovatkin hyötyneet siitä. Kysymys mahdollisen uuden järjestelmän rakentamisesta asettaa myös kumppanuussuhteet uuteen valoon. Ehkä muuttuvassa maailmassa kumppaneita ei pitäisi hakea vain lännestä.

Teksti Jyrki Käkönen

The Changing Global Order and its Implications for the EU -raportti on ilmaiseksi ladattavissa Ulkopoliittisen instituutin nettisivuilta www.fiia.fi.