Espanjan sisällissota muutti radikaalisti Pablo Picasson ajattelua. Vuonna 1937 Guernicaan tehty ilmapommitus surmasi 1700 ihmistä – lähes pelkästään naisia ja lapsia. Picasso maalasi Guernican heti sen jälkeen.
Kuolonkouristuksissa korskuva hevonen, läpitunkevasti tuijottava härkä, maassa makaavia ihmisiä, joiden jäsenet ovat vääntyneet luonnottomiin asentoihin, katkennut tikari, jota katkennut käsi puristaa, tuskaa, kärsimystä ja mykkää huutoa. Tällaista vimmaista väkivallan ja kärsimyksen kuvastoa sylkee katsojan silmille Pablo Picasson maalaus Guernica. Sekasortoiseen tauluun on saatu vangittua armottomia tapahtumia, jotka ovat tulleet todeksi vain hetki aikaisemmin. Mustavalkoiset värit lisäävät väkivallan tuntua. Guernican katsoja ei ole ehtinyt suojautua, maalaus on isku vasten kasvoja. Taulu ei päästä katsojaa helpolla. Maalauksen taustalle himmeällä kuvattu rauhankyyhkykin huutaa tuskasta. Ainoa pieni toivon merkki on tikarista kasvava valkoinen kukka.
Espanjalainen Pablo Picasso, koko nimeltään Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso (1881–1973), oli 1900-luvun merkittävimpiä kuvataiteilijoita. Picasson kubistinen mestariteos Guernica on hänen tunnetuimpia töitään. Kubistisessa taiteessa esineet – tässä tapauksessa ihmiset – hajotetaan palasiksi ja kootaan sen jälkeen uuteen muotoon. Esineiden tunnistettavimmat piirteet kuitenkin säilytetään, niin että ne antavat katsojalle kiinnekohtia ymmärtää taulua. Asiat saavat kuitenkin uusia merkityksiä, kun niitä tarkastelee uusista näkökulmista. Jokin pieni yksityiskohta voidaan ottaa huomion keskipisteeksi, kun taas kaikkein tunnistettavimmat muodot voidaan piilottaa taka-alalle.
Picasso maalasi Guernican Pariisissa vuonna 1937. Hän maalasi taulun, koska häntä pyydettiin tekemään jokin työ samana vuonna pidettävän Pariisin maailmannäyttelyn Espanjan-osastolle. Picasso oli ennen vuotta 1937 ollut taiteilijana melko epäpoliittinen. Espanjassa vuosina 1936–39 käyty verinen sisällissota muutti hänenkin ajatteluaan radikaalisti.
Espanjan sisällissota oli toisen maailmansodan esinäytös. Siinä taistelivat kenraali Francisco Francon johtamat kansallismieliset, joita tukivat fasistiset natsi-Saksa ja Mussolinin johtama Italia, Neuvostoliiton tukemia tasavaltalaisia vastaan. Sekä Saksa että Neuvostoliitto testasivat Espanjassa uusimpia aseitaan valmistautuen toiseen maailmansotaan. Francon johtamat kansallismieliset voittivat sodan, ja Franco pysyi Espanjan itsevaltaisena johtajana aina kuolemaansa vuoteen 1975 asti.
Vuonna 1937 Pablo Picasso seurasi sotaa järkyttyneenä Pariisissa. Hän oli lähinnä lehtitietojen varassa. Se onkin yksi syy, miksi Guernican värit jäljittelevät mustavalkoista sanomalehtitekstiä ja -kuvitusta. Saksan ja Italian ilmavoimat toteuttivat 26.4.1937 siihen asti maailman suurimman siviilikohteeseen tehdyn ilmapommituksen. Se kohdistettiin tasavaltalaisten hallitsemaan Guernican pikkukaupunkiin, joka sijaitsi Baskimaassa.
Pommituksen tarkoituksena oli kylvää kauhua siviiliväestön keskuuteen ja saada heidän tukensa tasavaltalaisille murtumaan. Tässä eittämättä onnistuttiin, sillä 25 lentokoneen tekemä pommituslento tappoi noin 1700 Guernican 5000 asukkaasta. Kuolleiden joukossa oli lähes yksinomaan naisia ja lapsia. Lehdistökuvat kaduilla makaavista kuolleista ihmisistä levisivät ympäri maailmaa osuen Pablo Picassonkin silmiin.
Picasso maalasi valtavan 3,5 metriä korkean ja 7,5 metriä pitkän teoksensa raivoisan energianpuuskan vallassa. Maalaus ja sen nimi Guernica eivät jättäneet kenellekään epäselväksi, mistä oli kysymys. Teoksen julkistamisen yhteydessä taiteilija ilmoitti olevansa tasavaltalaisten puolella. Picasso asui toisen maailmansodan aikana eristyksissä natsi-Saksan hallitsemassa Pariisissa. Saksalainen upseeri sai käsiinsä Guernicaa esittävän valokuvan ja tivasi Picassolta: ”Teitkö sinä tämän?” Picasso vastasi upseerille: ”En, te teitte sen.”
Julkistamisensa yhteydessä maalaus herätti suuren kohun ja jakoi mielipiteitä. Sen sanottiin olevan tuhon ja hävityksen monumentti taikka vihan ja kauhun huuto. Teoksen tyyliä pidettiin liian modernina, mutta yhtä kaikki se herätti valtavasti keskustelua ja nosti lopulta Espanjan sisällissodan kauhuja esiin ympäri maailmaa. Kun Pariisin maailmannäyttely päättyi, oli selvää, ettei Guernicaa voinut viedä sotaa käyvään Espanjaan. Teos lähti kiertämään maailmaa. Se oli esillä muun muassa Norjassa, Ruotsissa ja Britanniassa päätyen lopulta takaisin Ranskaan.
Francon joukot pyrkivät peittelemään Guernican pommituksen jälkiä ja kertoivat vuosikymmeniä, etteivät he olleet vastuussa siitä. Guernican pommitusta ei myöskään tunnettu virallisesti natsi-Saksassa. Nürnbergin oikeudenkäynneissä vuonna 1946 Luftwaffen entinen komentaja Hermann Göring tosin myönsi Saksan testanneen uusia pommejaan Espanjan sisällissodassa. Picasson Guernica piti osaltaan huolen siitä, ettei Guernican pommitusta unohdettaisi.
Francon voittaessa sisällissodan vuonna 1939 Guernica kiersi Yhdysvalloissa. Sen avulla hankittiin tukea ja varoja Espanjasta sotaa karkuun lähteneille pakolaisille. 1950-luvulla teos nähtiin muun muassa Brasiliassa, Italiassa ja muissakin Euroopan maissa. Siitä oli tullut yksi maailman tunnetuimmista sodanvastaisista taideteoksista. Kiertueiden jälkeen teoksen pysyväksi esillepanopaikaksi tuli New Yorkin modernin taiteen museo MoMa.
Picasso halusi alun perin Guernican näytteillepanopaikaksi Espanjan. Teoksesta oli tullut niin kuuluisa, että Francokin ymmärsi sen arvon. Niinpä diktaattori tiedusteli jo vuonna 1968 mahdollisuutta saada teosta Espanjaan. Picasso kieltäytyi jyrkästi. Lopulta Guernica kuitenkin siirrettiin Espanjaan, mutta se tapahtui vasta kuusi vuotta Francon kukistumisen jälkeen vuonna 1981. Vuonna 1973 kuollut Picasso ei tullut sitä enää näkemään. Vuodesta 1992 teos on ollut esillä Madridin Museo Reina Sofíassa, ja sen ovat nähneet miljoonat vaikuttuneet silmäparit.
Guernica ei ole jäänyt pelkäksi museossa säilytettäväksi pyhäinjäännökseksi. Siitä on tullut maailmanlaajuisesti tunnettu sodan, totalitarismin ja väkivallan vastaisuuden symboli. Sitä ovat käyttäneet muun muassa USA:n Vietnamin sodan vastainen liike, Pohjois-Irlannin brittihallinnon vastustajat, Etelä-Afrikan apartheidin vastainen liike ja Espanjan valtion masinoimia häätöjä asunnoista kritisoivat mielenosoittajat Barcelonan kaduilla vuonna 2013.
Guernicasta on tehty myös gobeliini eli kudottu seinävaate, joka oli esillä New Yorkissa YK:n turvallisuusneuvoston salissa vuosina 1985–2009. Jotain teoksen voimasta kertoo se, että kun Yhdysvaltojen ulkoministeri Colin Powell puhui sen edessä 5.2.2003 perustellen maansa osallistumista tulevaan Irakin sotaan, YK:n virkailijat peittivät Guernican kankaalla. Tunnetun sodanvastaisen taideteoksen näyttäminen tässä yhteydessä yleisölle tv-kameroiden käydessä olisi näyttänyt liian brutaalilta.
Taidetta voi kuitenkin tulkita monella tavalla. Jokainen voi valjastaa Guernican sodan ja väkivallan vastaisen viestin omiin tarpeisiinsa, sillä pahuus nähdään tunnetusti helpommin vihollisen teoissa kuin omissa edesottamuksissa. Taide voi olla myös erittäin poliittista, mutta jos se edustaa pelkkää politiikkaa ajaen jotain agendaa, se kadottaa vapautensa. Silloin taide muuttuu helposti propagandaksi. Vähintäänkin yhtä paljon kaikkia määrittelyjä pakeneva on taiteen ja totuuden välinen suhde. Kertooko taide sitten totuudesta? Tähän Pablo Picassolla on vastaus: ”Taide on valhe, joka auttaa meitä näkemään totuuden.”
Teksti: Timo Kalevi Forss
