Yksikään maailman maa ei ole saavuttanut sukupuolten tasa-arvoa. Tämä ajatus mielessä kolmisenkymmentä ihmistä suuntasi kohti pientä romanialaista Bustenin kaupunkia, jonka vuoristomaisemiin saavuimme perehtyäksemme niin feministisen liikkeen historiaan kuin nykypäivän ajankohtaisiin feministisiin aiheisiin kurssilla Feminism is for Everyone. Suomesta matkaan lähdimme minä ja Senni, molemmat sekä rauhanpuolustajia että feministejä.
Meitä oli varoiteltu kylmästä vuoristosäästä, mutta jo ensimmäisenä aamuna heräsimme auringonpaisteeseen. Majapaikkamme oli Bucegi-vuoriston luonnonsuojelualueen reunalla. Alue on tunnettu karhuistaan, mutta – kenties joidenkin osanottajien pettymykseksi – meillä ei ollut tällä matkalla kunnia tavata niistä ainuttakaan.
Kurssin järjesti romanialainen A.R.T. Fusion Association -järjestö Erasmus+ -ohjelman rahoittamana. Ohjaajina oli kolme romanialaista feministisen koulutuksen osaajaa, ja osanottajia oli peräti kuudestatoista eri maasta. Kurssin opetuskieli oli englanti, mutta tauoilla ja vapaa-ajalla saattoi kuulla niin espanjaa, ranskaa, arabiaa kuin romaniaakin. Vaikka kurssin teema oli feminismi, minulle lähes yhtä tärkeä kokemus oli kulttuurien kohtaaminen ja kansainvälisessä ympäristössä toimiminen.
Ensimmäisen päivän tärkein tavoite oli tutustua muihin osanottajiin. Heitä oli lähes kolmekymmentä, ja ilmapiiri oli innostunut ja avoin uusille tuttavuuksille. Seuraavana päivänä sukellettiin feminismin historiaan ja niin kutsuttuihin aaltoihin. Viimeistään tällöin tuli esille myös ryhmämme kulttuurinen monimuotoisuus. Feminismin aaltoja on totuttu kuvaamaan länsimaisten linssien läpi, mutta eri puolilla maapalloa tasa-arvon kehitys on ollut vaihtelevaa, eikä se ole aina kulkenut käsi kädessä angloamerikkalaisen narratiivin kanssa.
Kolmantena päivänä meidät pudotettiin kylmään veteen, kun aiheina olivat sukupuolittunut väkivalta ja väkivallan uhrien syyllistäminen. Puhuimme väkivallan eri ilmenemismuodoista ja kuinka tunnistaa ne. Väkivalta ei ole aina fyysistä, vaan voi ilmetä myös kontrollointina, pelotteluna, taloudellisena vallankäyttönä tai nykyaikana myös sosiaalisessa mediassa (eng. cyber bullying). Valitettavasti väkivallan uhri joutuu usein kohtaamaan syyttelyä ja kyseenalaistamista kärsimästään väkivallasta.
Vaikka päivän aihe oli raskas, illalla tunnelma keveni, kun vietimme yhdessä kansainvälistä iltaa. Tanssimme ja maistelimme herkkuja, joita kukin oli tuonut omasta maastaan. Suomesta veimme kaurakeksejä ja karkkeja. Viikon päätteeksi jopa salmiakit olivat tehneet kauppansa.
Kurssin aikataulu oli tiukka. Sessiot alkoivat aamulla puoli kymmeneltä ja päättyivät iltaseitsemältä. Poikkeus aikatauluihin tuli tiistaina, jolloin saimme nauttia vapaasta iltapäivästä. Lounaan jälkeen kukin suuntasi omille teilleen. Itse lähdin muutaman muun kanssa Cantacuzinon linnaan. Linna tunnetaan nykyään Wednesday-sarjan kuvauspaikkana.
Keskiviikko oli väittelytaidoille ja hankalille keskusteluille omistettu päivä, jonka aikana kokeiltiin muun muassa perinteistä Oxford-tyylistä väittelyä. Yksi päivän teemoista oli seksityö, joka feministisen liikkeen sisälläkin jakaa mielipiteitä. Ohjattu väittely tarjosi kuitenkin mahdollisuuden kunnioittavaan keskusteluun aiheesta. Aina ei päässyt puolustamaan henkilökohtaisia mielipiteitään, vaan joutui puolustamaan väitettä, johon ei itse usko. Haastavaa, mutta avartavaa.
Viimeisinä päivinä saimme ohjat omiin käsiimme. Meidän piti valmistella oma opetustuokio pienryhmissä ja ohjata se muille osallistujille. Oman ryhmäni aihe oli kieleen juurtunut seksismi. Arjessa usein törmäämme lausahduksiin, jotka saattavat kuulostaa harmittomilta, mutta kätkevät sisälleen sukupuolittuneita ennakkoluuloja ja käsityksiä. Ehkä yleisin esimerkki suomen kielessä on ”Pojat ovat poikia!”. Muiden ryhmien aiheet käsittelivät muiden muassa trans-oikeuksia, lääketieteellistä epätasa-arvoa ja sukupuolirooleja.
Lauantaina oli tilaa vapaalle keskustelulle aiheista, jotka kiinnostivat, mutta eivät välttämättä kuuluneet viralliseen ohjelmaan. Yksi näistä keskusteluista oli miehet ja feminismi. Monta kertaa kurssin aikana kysyttiin, miksi osanottajissa ei ollut enempää miehiä. Vastaus oli, että enempää ei ollut yksinkertaisesti pyrkinyt mukaan. Kurssin nimikin jo viittaa siihen, että feminismi on kaikille, mutta milloin miehet ymmärtävät, että patriarkaaliset rakenteet sortavat myös heitä?
Kurssi oli intensiivinen mutta antoisa. Vaikka feminismi ei ole minulle uutta, opin silti paljon, ja erityisesti käytännön taidoista olen kiitollinen. Viikko antoi rohkeutta, inspiraatiota ja ennen kaikkea toivoa tulevaan.
📌 Lukuvinkki: Tutkija-aktivisti Cynthia Enloen teos Feminismi ja sota: 12 oppituntia kertoo, mitä naisaktivistit ovat oppineet välittömistä sodan kokemuksistaan. Kirja on tilattavissa nettikaupastamme.
