Essee: Päivä ilman sotaa

Sodat kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja ekokatastrofeja. Ekokatastrofit puolestaan edesauttavat sotien syttymistä. Tämä on pahuuden spiraali. Haaveilemme fossiilittomasta maailmasta, mutta samalla sotateollisuuden annetaan jyllätä käsittämättömiä päästöjä ilmakehään. Ekokriisin selättäminen ei ole mahdollista, jos emme lopeta järjetöntä asevarustelua ja ala kulkea kohti rauhan tietä, kirjoittaa Johannes Roviomaa esseessään.

Miltä maailma ilman aseita näyttää? Miten se toimii?
Tätä norjalaissyntyinen yhdysvaltalainen sosiologi Elise M. Boulding kysyi 1930-luvulla, maailmansotien välissä.

Miten sellainen tulevaisuuden näkymä voisi koskaan tapahtua, jota emme osaa edes kuvitella? Maailma ilman ekokatastrofia ja maailma ilman sotaa ovat utopioita. Ne myös nivoutuvat toisiinsa.

Tällä hetkellä maailman valtiot käyttävät vuosittain sotilasmenoihin noin 1 770 miljardia euroa. Rahasumma on 2,2 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta, eli 230 euroa jokaista maapallon asukasta kohden. Kaiken lisäksi asehankinnat kasvoivat ennätystahtia vuonna 2019.

Vuonna 2006 julkaistun Sternin raportin mukaan ilmaston lämpenemisen hallinta maksaisi vuosittain prosentin maailman bruttokansantuotteesta. Jos mitään ei tehdä, kustannukset tulevat olemaan vähintään 5 prosenttia ja pahimmassa tapauksessa jopa 20 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Sota on nyt ja tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen torjunnan edessä, vaikka yrittäisimme parhaamme mukaan ummistaa silmiämme, ja kohdistaa katseemme kaupunkien kiertotalouteen, ilmastoidentiteettipolitiikkaan ja energiajärjestelmän murrokseen.

Haaveilemme fossiilivapaasta maailmasta, jossa valtiot, yritykset ja kaupungit osallistuvat yhdessä ekologiseen jälleenrakentamiseen. Samanaikaisesti emme osaa kuvitella maailmaa ilman sotaa.

Miksi?

Armeijat saastuttavat. Brownin yliopiston tutkimuksen mukaan Yhdysvaltojen puolustusministeriöllä on vuosittain suurempi hiilijalanjälki kuin monilla valtioilla.

Yhdysvaltojen armeijan vuosibudjetti on noin 720 miljardia dollaria. Suomen valtion budjetti on rapiat 50 miljardia euroa (noin 59 miljardia dollaria). Vuonna 2017 jenkkiarmeija osti yli 250 000 barrelia öljyä joka päivä. Maailman suurin armeija on myös yksi suurimmista yksittäisistä saastuttajista. Sama koskee myös esimerkiksi Kiinan, Intian ja Venäjän sotakoneistoja.

101001-A-5981G-040
A U.S. Army soldier with Charlie Company, 1st Battalion, 4th Infantry Regiment fires a mortar round during an area reconnaissance mission off Highway 1 in Zabul province, Afghanistan, on Oct. 1, 2010. DoD photo by Spc. Joshua Grenier, U.S. Army. (Released)

Yhdysvaltojen armeijan logistiikkaverkosto ja tukiasemat käyttävät valtavan määrän öljyä ja tuottavat kasvihuonepäästöjä. Jos Pentagon olisi valtio, se olisi maailman 55. suurin hiilidioksidin tuottaja. Ja sen toiminnan keskipiste, sodankäynti, kuormittaa ympäristöä kaikista eniten.

Afganistanin sodan syttymisen jälkeen Yhdysvaltojen armeija on aiheuttanut noin 1,2 miljardin tonnin hiilipäästöt ilmakehään. Vertailun vuoksi: Britannian valtion vuosittaiset päästöt ovat noin 360 miljoonaa tonnia, Suomen valtion puolestaan noin 56,5 miljoonaa tonnia. Yhdysvallat myrkytti planeettaamme täysin ylimitoitetulla hyökkäyksellä, jonka vakavimmat seuraukset kohdistuvat siviiliväestöön ja ympäristöön.

Lisäksi sodan aiheuttamien ympäristötuhojen vaikutukset näkyvät pitkään. Brittiläisen lääkärin Chris Busbyn tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi Yhdysvaltojen sotilasoperaatioiden ympäristövaikutukset Irakin läntisessä osassa Fallujassa aiheuttivat kaupungin väestölle suurimpia geneettisiä vaurioita, mitä on koskaan tutkittu.

Suurimmat asevoimat eivät ole yksin syytetyn penkillä. Sotateollisuus on kansainvälinen bisnes, jossa myös verrattain militaristisella Suomella on näppinsä pelissä.

Pohjoinen hyvinvointivaltio nähdään (ja halutaan esittää) maailmalla turvallisena ja rauhaa edistävänä valtiona, erityisesti rauhanturvaamisen ja siviilikriisinhallinnan osalta. Rauhaa rakastavalla valtiolla on myös toiset kasvot.

Suomalaisyritykset ovat vieneet siviiliaseita ja sotatuotteita 2000-luvulla yhteensä yli kahden miljardin euron arvosta yli sataan maahan, selviää SaferGlobe-ajatushautomon raportista. SaferGlobe on laskenut Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin lukuihin perustuen, että Suomi on ollut 2000-luvulla väkilukuun suhteutettuna maailman 13. suurin aseiden viejä.

Esimerkiksi valtion aseyhtiö Patrian vientiä Arabiemiraatteihin on arvosteltu voimakkaasti, kun on paljastunut, että sen valmistamia miehistönkuljetusvaunuja on käytetty Jemenin sodassa.

Militarisoitumisindeksi (Global Militarization Index) vertaa valtioiden puolustusmenoja suhteessa bruttokansantuotteeseen ja terveydenhuollon kustannuksiin. Vuonna 2018 Suomi oli maailmanlaajuisesti sijalla 18. Euroopan sisällä Suomi on kärkipäässä, sijalla 8.

Suomessa vallitsee keskustelukulttuuri, jossa koulutus ja terveydenhuolto nähdään kuluerinä valtion budjetissa, mutta armeija ja asevarustelu ovat välttämättömiä hankintoja.

Alleviivaavin ilmentymä tästä on meneillään oleva hävittäjäkauppa. Suomi on ostamassa ensi vuonna hävittäjiä, joiden reilun 30 vuoden elinkaarikustannukset voivat nousta jopa 30–40 miljardiin euroon. Hävittäjien hankintahinnan ylärajaksi on asetettu 10 miljardia euroa. Ne on tarkoitus rahoittaa budjettikehyksen ulkopuolelta, toisin sanoen velkarahalla tai esimerkiksi valtion omaisuutta myymällä. Kulut eivät pääty hävittäjien hankintaan, vaan jatkuvat muun muassa käyttö- ja elinkaarikustannuksina aina 2060-luvulle saakka. Jos Suomi lunastaa ilmastolupauksensa, se on ollut tuolloin jo neljännesvuosisadan hiilineutraali valtio.

Vaikka hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035, on pääministeri Sanna Marin (sd.) toistuvasti torpannut hävittäjähankintoja kritisoineen keskusteluaallon. Kansanedustajat eivät ole halunneet etsiä vaihtoehtoisille puolustustrategioille ilmatilaa, vaikka sellaisia on esitelty myös puolustusvoimien sisältä. Hankkeen todellisia kustannuksia ei ole annettu edes kansanedustajille, jotka päättävät lopullisesta hankinnasta vuonna 2021.

Puolustushallinto on heiluttanut hävittäjäkeskustelun tahtipuikkoa vapaasti.

STT:n ja Ylen mukaan puolustushallinto on pyrkinyt systemaattisesti vaikuttamaan kansalaisten ja poliitikkojen mielipiteisiin hävittäjähankintoja koskevassa viestinnässä. Puolustusvoimien ulkoisen viestinnän tavoitteena oli vuonna 2015, että kansalaiset eivät kyseenalaista vaikeassa taloustilanteessa puolustukseen tehtäviä lisäsatsauksia.

Amerikkalainen sosiologi C. Wright Mills kirjoittaa The Power Elite -teoksessaan sotateollisesta kompleksista (Military-Industrial Complex). Tämä tarkoittaa aseteollisuuden, armeijan ja poliitikkojen muodostamaa eliittiverkostoa, joka kykenee ohjailemaan hankintoja pienen piirin taloudellisten intressien mukaisesti. Suomessa esimerkkinä eliittiverkostosta voisi käydä se, että Puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo Lindberg siirtyi lobbaamaan hävittäjiä.

Viimeistään koronapandemia on saanut monet valtiot miettimään, missä yhteiskunnan prioriteettien tulisi olla. Sotilaallinen asevarustelu pystyy vastaamaan todellisiin turvallisuusuhkiin, kuten ilmastonmuutokseen ja sosiaaliseen erkaantumiseen, erittäin heikosti.

Viimeksi, kun Suomi päivitti hävittäjäkoneita elettiin 1990-luvun syvintä lama-aikaa ja Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena syntynyttä epävakauden tilaa.

Tilanne on nyt samankaltainen, mutta tällä kertaa ongelmien horisontissa siintää maailmanlaajuinen koronapandemia ja kansainvälisen tiedeyhteisön tunnustama ekokatastrofi. Loppuvuodesta 2020 yli 200 tutkijaa, taiteilijaa ja kansalaistoimijaa vetosikin aikalisän ja uuden harkinnan puolesta hävittäjähankkeessa. Valtiot suhtautuvat ilmastokriisiin aivan eri tavalla kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Alkuperäinen valokuva: Museum of Photographic Arts Collections

YK, Euroopan unioni, valtiot, sekä kaupungit ja järjestöt ympäri maailmaa ovat kukin vuorollaan julistaneet ilmastohätätilan. Silti asevarustelun polulla kipitetään ennätysvauhtia eteenpäin.

Esimerkiksi demokraattiehdokkaan Joe Bidenin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi tuskin muuttaa jenkkiarmeijan päästökehitystä, vaikka hänen imagonsa onkin ulkoisesti ilmastopositiivinen ja diplomatiaa korostava. Biden on nostanut ilmaston yhdeksi kärkiteemakseen ja häneltä odotetaan satsauksia esimerkiksi yritysten energia- ja ilmastoratkaisuihin. Hän on myös luvannut tuoda jenkit takaisin mukaan Pariisin sopimukseen. Yhdysvaltalaiset asiantuntijat kuitenkin uumoilevat, että maan puolustuspolitiikka ei silti tule juurikaan muuttumaan, vaan armeijan rahoitus (ja päästöt) pysyvät edelleen korkealla tasolla.

Asevarustelun juuret ovat syvällä historiassa. Ajanlaskun alkuaikoina Ateenassa oli jopa kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty tekemästä esitystä puolustusvarojen käytön muuttamisesta.

Sodan ja aseiden muoto on kuitenkin muuttunut parissa vuosituhannessa, suuresti.

Esihistoriallisissa maasodissa, Antiikin ja varhaisen keskiajan sodissa käyttövoimana olivat ihmisten ja eläinten lihakset. Soturit käyttivät tikareita, kirveitä ja miekkoja lähitaisteluissa joko jalan tai ratsain, kirjoittaa Vaclav Smill Energia ja sivilisaatio -teoksessaan. Edellisen sadan vuoden aikana asekehittely on kiihtynyt valtavasti. Vielä ensimmäisessä maailmansodassa esimerkiksi hevosilla oli korvaamaton merkitys taistelukentillä ja sen lähellä, vaikka maailmansotaa pidetään polttomoottorin voimalla kulkevien ajoneuvojen, kuten kuorma-autojen, hyökkäysvaunujen, hävittäjien ja ambulanssien, ensimmäisenä sovelluspaikkana.

Ihmiskunnan historia osoittaa, että kehitetty asejärjestelmä on harvoin jäänyt käyttämättä. Tuliaseiden ja tykkien levittäytyminen ja parantaminen alkoivat nopeasti niiden keksimisen jälkeen. Sama koskee ydinasetta, jota valmisteltiin hirmuisella kiireellä toisen maailmansodan aikana, ja jota käytettiin Hiroshimassa 6. elokuuta ja Nagasakissa 9. elokuuta 1945.

Kaikkien aikojen voimakkain ydinkoe on ollut “Tsaarin pommi”, jonka Neuvostoliitto räjäytti 30. lokakuuta 1961. Pommi tuotti räjähdyshetkellään 39 nanosekunnin ajan 5,3 jottawattia, eli noin yhden prosentin auringon tuottamasta tehosta.

Aseiden evoluutio on johtanut tilanteeseen, jossa ihmiskuntana seisomme tänä päivänä, valmiina tuhoamaan elämän viimeisimmätkin rippeet.

Ydinaseiden ja niiden kuljetusvälineiden kehittämisen, käyttöönoton, turvaamisen ja ylläpidon jokainen vaihe on energiaintensiivinen. On arvioitu on, että vuosina 1950–1990 ainakin viisi prosenttia Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kaupallisesta energiasta kului aseiden ja niiden kuljetusvälineiden kehittämiseen ja keräämiseen.

Valtiot ovat kerryttäneet valtavan ydinasearsenaalin ja mannertenvälisiä ohjuksia, joilla tavoittaa maapallon jokaisen kolkan. Ydinaseita on testattu ilmakehässä, maalla ja vedessä tehdyissä räjähdyksissä yli 2 000 kertaa. Tällä hetkellä maailman valtioilla on arviolta 13 500 ydinasetta. Leijonanosa näistä on Venäjällä ja Yhdysvalloilla. Muita ydinasevaltioita ovat Kiina, Ranska, Britannia, Pakistan, Intia, Israel ja Pohjois-Korea.

Useiden Nato-maiden entiset päättäjät ovat vedonneet ydinasekieltosopimukseen.

“Ydinaseilla ei voi olla mitään sotilaallista tai edes strategista oikeutusta, kun otetaan huomioon niiden käytöstä aiheutuvat humanitaariset ja ympäristöön liittyvät katastrofaaliset seuraukset – – – Emme voi jatkaa unissakävelyä kohti jopa suurempaa kriisiä kuin tämä [covid-19], jonka olemme tänä vuonna joutuneet kokemaan”, vetoomuksessa todetaan.

Suomi ei ole allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta.

Teknologia on aikaansaanut maailman kutistumisen ja sotilaallisen tuhovoiman kasvun, johon ihmisten asenteet ja politiikka eivät ole ehtineet sopeutua.

Sotateollisen kompleksin seuraava kierros on jo käynnissä. Jos annamme nykykehitykselle siunauksen, tappamiseen ja tuhoamiseen hyödynnetään tulevaisuudessa robotteja, tekoälyä ja autonomisia asejärjestelmiä. Päätöksentekoa elämästä ja kuolemasta ei saisi koskaan ulkoistaa koneille, joilla ei ole moraaliresursseja käytössään. Tappajarobotti ei tunne vastuuta tehdessään hirmutekoja.

Helposti ajatellaan, että jos kritisoi yhtä osa-aluetta, vastustaa koko teknologista kehitystä.

Päinvastoin, osaaminen tulisi saattaa ihmiskunnan hyväksi. Asevarustelussa ihmiskunnan älyllinen ja moraalinen pääoma sekä energiankäyttö on kohdistettu kehityksen kannalta täydellisen väärään suuntaan.

Sota ja ilmasto kytkeytyvät toisiinsa. Aseiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden hankinta, jalostaminen, kuljettaminen, ja sotilaskaluston siirtäminen ympäri maailmaa aiheuttavat valtavia päästöjä. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä ja loputtomasta jälleenrakentamisesta.

Ilmastonmuutos osaltaan aiheuttaa väkivaltaisia konflikteja, joiden yksi osatekijä on kuivuus ja köyhyys. Esimerkiksi Syyrian pitkittyneen sodan erääksi juurisyyksi on esitetty aluetta piinannutta kuivuutta 2006–2010.

Sotilasmenoja karsimalla voitaisiin ehkäistä konflikteja ja torjua samalla ilmastonmuutosta. Ideaalitilanteessa otettaisiin osaaminen sieltä, missä se aiheuttaa eniten haittaa ja siirretään sinne, missä se tuottaa eniten hyötyä. Osa sotateknologiaan kohdistetuista rahoista pitäisi siis käyttää ilmastonmuutoksen torjuntaan, mikä saattaisi parhaassa tapauksessa vähentää sotateknologian tarvetta.

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen armeija on jo itse asiassa siirtymässä puolustusasemiin ilmastonmuutosta vastaan.

”Puolustusministeriö on ainoa Washingtonin osasto, joka on tarttunut ajatukseen siitä, että ilmastonmuutos on todellista”, eversti Lawrence Wilkerson, kenraali Colin Powellin entinen esikuntapäällikkö, on todennut.

Tosin pitää muistaa, että jenkkiarmeijan kaltaisten turvallisuuskoneistojen resilienssiajatteluun ei kuulu välttämättä itse ilmastokatastrofin ratkaiseminen, vaan entistä jämerämpi varustautuminen sen aiheuttamia ongelmia vastaan. Yhdysvaltojen armeija valmistautuu poliittiseen epävakauteen, ruokapulaan, sotaan resursseista ja sotapakolaisiin. Vaikkakin se jatkaa varustautumista ja päästöjen tuottamista, Pentagon sentään tunnustaa strategisen uhan, jonka sen oma riippuvuus öljystä aiheuttaa, ja on tehnyt toimenpiteitä energialähteiden uudistamiseksi.

Pelkästään sotakoneistojen ei tulisi valmistautua ilmastonmuutokseen, vaan koko ihmiskunnan.

Chicagon yliopistossa sijaitseva Tuomiopäivän kello mittaa ihmisen aiheuttaman maailmanlaajuisen katastrofin todennäköisyyttä. Sitä ovat ylläpitäneet johtavat ydinaseiden, ilmaston, ja turvallisuuspolitiikan tutkijat vuodesta 1947 lähtien. Tällä hetkellä viisarit näyttävät kahta minuuttia vaille kaksitoista – eli maailmanloppua. Syynä ovat muun muassa hidastelu ilmastotoimien kanssa, takkuavat aseneuvottelut ja ydinsodan uhka.

1900-luvulla sodissa ja konflikteissa kuoli yli 100 miljoonaa ihmistä. Millaisen käynnissä olevan vuosisadan haluamme rakentaa?

Ihmiskunta on tappanut ja tuhonnut päästäkseen käsiksi myrkylliseen luonnonvaraan, joka voi lopulta koitua koko planeetan tuhoksi. Taistelu öljystä – ja muista ympäristöä tuhoavista energialähteistä – on ollut loputtoman verinen ja järjetön.

Meidän on ymmärrettävä sisällämme lymyäviä hirviöitä. Muuten niitä ei koskaan saada vangittua eikä kesytettyä.

“Pelkkä ymmärtäminen ei tietenkään vielä lopeta kauheuksia, mutta sen vastakohta, passiivisuus, auttaa niitä jatkumaan”, kirjoittaa brittiläinen filosofi ja historioitsija Jonathan Glover Ihmisyys-teoksessaan.

U.S. Air Force F-35A Lightning II Joint Strike Fighters from the 58th Fighter Squadron, 33rd Fighter Wing, Eglin AFB, Fla. perform an aerial refueling mission with a KC-135 Stratotanker from the 336th Air Refueling Squadron from March ARB, Calif., May 14, 2013 off the coast of Northwest Florida. The 33rd Fighter Wing is a joint graduate flying and maintenance training wing that trains Air Force, Marine, Navy and international partner operators and maintainers of the F-35 Lightning II. (U.S. Air Force photo by Master Sgt. Donald R. Allen/Released)

Kansainvälisten tilanteiden kiristyessä ja kärjistyessä Suomi on seurannut maailmanlaajuista trendiä, jossa valtiot hankkivat lisää aseita itselleen. Tämä johtaa väkivallan kierteeseen ja loputtomalta tuntuvaan kilpavarusteluun. Myös Euroopan unionin julkilausuttu tavoite on yhtenäistää teollisuutta vastaamaan alati kasvavan asevarustelun tarpeita. Suomi ei ole tällä hetkellä aloitteellinen rauhan edistäjä, vaikka sillä on ollut esimerkiksi kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa 1990-luvulla vahva rooli.

Jos haluamme edistää rauhaa, emme voi puuttua konflikteihin vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo käynnissä.

Rauhanpuolustajia poliitikot eivät juurikaan kuuntele, mutta ilmastoaktivisteja kylläkin. Niin rauhanjärjestöjen kuin ilmastoliikkeen yhteisenä tavoitteena tulisi olla sotien ehkäiseminen ja asevarustelun hidastaminen. Politiikan taas tulisi ottaa sotateollisuuden hillitseminen yhtä tosissaan kuin ilmastotoimet.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres sentään vaati sotimisen lopettamista kaikkialla maailmassa maaliskuun 2020 lopulla. Guterres varoitti, että sotaa käyvät valtiot ovat koronaviruspandemian johdosta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, sillä monesti niiden terveydenhuollon järjestelmät ovat romahtaneet.

Kolme viidestä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvästä jäsenvaltioista kannatti tulitaukoja koronapandemian takia. Pysyvät jäsenvaltiot Kiina, Venäjä, Yhdysvallat, Ranska ja Britannia ovat sattumoisin myös maailman suurimpia asejättiläisiä.

Sota hidastaa ihmiskunnan kehitystä ja tuottaa sanoinkuvaamattoman paljon kärsimystä, usein kaikista eniten ihmisille, joilla ei ole sodan syttymisen tai siihen laukaisevien tekijöiden kanssa mitään osaa.

Ruotsalainen tutkija Thomas Ohlson kuvaa sotien syitä kolmen R:n teorialla. Sodan syttymiselle tarvitaan syy (reason), voimavaroja (resources), ja poliittista päättäväisyyttä (resolve).

On aivan perusteltua kysyä, millainen millaiseksi ihmiskunnan historia olisi muodostunut, jos se ei olisi valinnut sodan ja asevarustelun tietä. Ohlsonin kuvaamia poliittista tahtotilaa ja resursseja on nyt löydettävä ekologiseen jälleenrakentamiseen.

Vanhaan maailmaan ei voi olla enää paluuta, ja meidän pitää yhdessä miettiä, mitä itseään tuhoavan järjestelmän tilalle voi rakentaa. Jos kaiken on muututtava, olkoonkin sitten niin, että myös jatkuvaan kasvuun ja sortoon pohjautuva talousjärjestelmä peitellään ikiuneen.

Aluksi mainittu Elise M. Boulding kysyi ihmiskunnan tähänastisen historian tuhoisimpien sotien keskellä, miltä maailma ilman aseita näyttäisi ja miten se toimisi.

Me emme tiedä. Toistaiseksi vain taide on onnistunut luomaan sellaisen maailman. Ihmiskunnan on ennennäkemättömällä tavalla kehitettävä moraalista päämääräänsä, jos se haluaa lunastaa paikkansa maailmasta, jossa ei ole sotaa. Ihminen joka on aloittanut sodat, pystyy myös lopettamaan ne.

Ihmiset ovat hermosoluja aivoverkostossa, jota kutsumme ihmiskunnaksi. Sota on ajatus, josta sen verkoston on päästettävä pysyvästi irti. Maailma ilman aseita näyttäisi kuviteltavissa olevista vaihtoehdoista luonnon monimuotoisuuden, planeetan luonnonvarojen käytön ja ihmiskunnan kannalta kestävimmältä vaihtoehdolta.

Se olisi suuri askel ihmiskunnalle, mutta pieni ihmiselle.

Teksti: Johannes Roviomaa

Essee on julkaistu ensimmäisen kerran 4.12.2020 hyvansaanaikana.fi/paiva-ilman-sotaa/

Johannes Roviomaa (s. 1991) on toimittaja, kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka on erikoistunut ilmastonmuutokseen, yhdenvertaisuuteen ja rauhaan. Hän on ilmastonmuutokseen keskittyvän verkkomedian hyvansaanaikana.fi-sivuston perustajajäsen ja yksi kirjoittaja palkitussa tietokirjassa Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Into, 2017). Kokoelma Hyvän sään aikana -julkaisuista ilmestyy e-kirjana keväällä 2021 (Into).