Erkki Tuomiojalla on tietoa, kokemusta ja näkemystä levottoman maailman tilasta. Hän toteaa suoraan: ”Sotilaat ovat itse asiassa enemmän rauhan asialla kuin sotaintoiset siviilit. He ymmärtävät mitä sota on, eivätkä sitä halua.”
Erkki Tuomioja on ollut nuoruudestaan saakka merkittävä yhteiskunnallinen keskustelija, jolta kysytään mielipidettä erityisesti kansainvälisistä asioista, mutta myös kotimaan politiikan kysymyksistä. Hän jätti eduskunnan viime vaaleissa ja on nyt vapaa ajattelija. Tuomioja oli pitkäaikainen ulkoministeri ja sosiaalidemokraattien kansanedustaja, joka toimi muutaman vuoden myös Helsingin apulaiskaupunginjohtajana.
Suomen asema Euroopassa muuttui äkisti, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuomioja kertoo olleensa ällistynyt Venäjän tyhmästä hyökkäyksestä: ”Mikään muu valtio Euroopassa ei ole aikoihin käynnistänyt vanhanaikaista hyökkäyssotaa, jolla ei ole mitään oikeutusta ja perustetta. Hyökkäyksen takana oli venäläinen nationalismi. Nationalismi on ongelmien juuri kaikkialla maailmassa, eikä se tuota hyvää eikä ratkaisuja mihinkään eikä kenellekään.”
Vaikka isovenäläinen nationalismi on Venäjän johtava aate, Tuomioja ei näe sen uhkaavan erityisesti Suomea, koska Suomi ei ole koskaan kuulunut Venäjän hellimään venäläiseen maailmaan, russki miriin. Tämän haavekuvan avulla Vladimir Putin kieltää niin valkovenäläisen kuin ukrainalaisenkin kansallisuuden ja kulttuurin olemassaolon oikeuden.
Tuomiojan mukaan Nato-jäsenyys ei ole muuttanut Suomen ulkopolitiikkaa. ”Suomi ja Pohjola kokonaisuutena on edelleen ydinaseeton vyöhyke, ja sellaisena sen tulee pysyä. Ydinasepelote on ikävä kyllä väistämätön ja välttämätön nykyolosuhteissa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ydinaseriisunnan ja -valvonnan eteen tehtäisi töitä edelleen. Ydinaseet eivät paranna kenenkään turvallisuutta, ja ne ovat yksi kolmesta ihmiskuntaa uhkaavasta eksistentiaalisesta uhasta. Muut ovat ilmastonmuutos ja luontokato. Se, että ponnistelu ydinaseriisunnan puolesta on nyt vaikeaa, on tässä jännittyneessä maailmantilanteessa ymmärrettävää.”
Tuomioja mainitsee Norjan hyvänä esimerkkinä pienestä Natoon kuuluvasta valtiosta, joka on halunnut ottaa itselleen rauhanvälitystehtäviä ja haluaa edistää maailmalla oikeina kokemiaan asioita. Tuomiojan mielestä Suomi voisi toimia harkintansa mukaan samalla tavalla.
Niinistö torjuu ydinaseet
Virallinen Suomi on ollut hyvin hiljaa ydinaseista, mitä Tuomioja pitää valitettavana. ”Selvimmin ydinaseiden vaarasta on puhunut presidentti Sauli Niinistö. Hän on hyvin yksiselitteisesti todennut, että Suomeen ei ole mitään syytä tuoda ydinaseita, eikä niitä kukaan ole tarjoamassakaan. Mutta hänellä on myös selvä ymmärrys siitä, että jos joku niitä tarjoaisi, tarjoukseen ei missään nimessä tulisi tarttua.”
Vielä viime vaalikaudella Suomessa oli kolme hallituspuoluetta, joiden mielestä Suomen olisi pitänyt liittyä YK:n ydinaseiden täyskieltosopimukseen. Sopimus ei ole edelleenkään ristiriidassa Suomen Nato-jäsenyyden kanssa. Tuomioja muistuttaa, että kaksi ja puoli vuotta sitten viisikymmentä Yhdysvaltojen liittolais- ja Nato-maiden entistä ulko- ja pääministeriä allekirjoitti vetoomuksen, että kaikki ydinaseettomat maat liittyisivät tähän sopimukseen. Tässä joukossa oli kaksi entistä Naton pääsihteeriä.
Suomessa joillakin poliitikoilla on ollut halua saada ydinaseita ja Naton joukkoja Suomen maaperälle. Suomen ydinaseeton linja pitää ainakin presidentti Niinistön ja hänen seuraajansa kaudella: ”Luotan enemmän sotilaiden näkemyksiin kuin tällaisten sotapsykoosin vallassa olevien siviilien, poliitikkojen ja median houkutukseen. Sotilaat ovat itse asiassa enemmän rauhan asialla kuin sotaintoiset siviilit. He ymmärtävät mitä sota on, eivätkä sitä halua.”
Suomen oma aktiivisuus
Suomi on perinteisesti hoitanut kahdenvälisiä suhteita, jotka ovat hyödyttäneet myös naapurimaita ja EU-kumppaneita. Erkki Tuomioja arvelee, ettei nykyisellä hallituksella ehkä ole samanlaista osaamista ja kiinnostusta itsenäiseen ulkopolitiikkaan. Toisaalta itsenäiset toimet ovat herättäneet Suomessa ennakkoluuloja ennenkin. Tuomioja kertoo esimerkin aiemmalta EU-ajalta. ”Silloin Suomessa arvosteltiin presidentti Niinistöä suhteiden ja kontaktien ylläpitämisestä Venäjän presidenttiin. Seurasin tätä itsekin tuolloin ulkoministerinä. Tiedän, että Niinistö aina informoi etu- ja jälkikäteen meidän tärkeimpiä EU-kumppaneitamme. Kumppanimaamme pitivät tätä informaatiota ja neuvonpitoa hyvänä.”
Tuomioja sanoo, että juuri nyt Venäjän hyökkäyksen takia vuoropuhelua ei voi sillä tavoin jatkaa. Hänestä olisi tärkeää, että suhteita ylläpidettäisiin venäläiseen kansalaisyhteiskuntaan ja oppositioon sikäli kun se on mahdollista. Tällä hetkellä sodan kutsuminen sodaksi voi tuottaa Venäjällä viidentoista vuoden vankeustuomion: ”Ukrainan puolustustaistelun tukeminen on tärkeintä, mutta myös venäläistä vastarintaa pitäisi pystyä auttamaan.”
Erityisen typeränä Tuomioja pitää hallituksen päätöstä lakkauttaa Suomi–Venäjä-seuran valtionapu. Seura on tuominnut yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyksen ja pitää yhteyttä sekä Suomen venäläisiin että Venäjällä olevaan oppositioon ja kansalaisyhteiskuntaan.
Suomi on EU:n päätösten perusteella lopettanut kaiken humanitaarisen ja ympäristöyhteistyön Venäjän kanssa. Tuomioja sanoo, että Venäjän hyökkäyksen jälkeen sitä ei voi jatkaa. Hän tarkentaa, että lähialueyhteistyön varoja oli jo ennen sotaa valitettavasti leikattu ja yhteistyö oli vähäistä.
Ydinaseiden valvonta, ilmastonmuutos ja luontokato vaatisivat silti erilaisten mittaustietojen vaihtoa ja jakamista. ”Yksi hyvä uutinen viimeisen vuoden ajalta on se, että Montrealissa päästiin sopimukseen luontokadon pysäyttämisestä. Sopimuksessa ovat mukana kaikki maailman valtiot, vaikka sotatila on käynnissä. Eri asia sitten on, pystytäänkö sitä toimeenpanemaan, mutta se oli kuitenkin tällainen pieni valonsäde tässä synkkyydessä.”
Tuomioja ei pidä hyvänä sitä, että virallisen Suomen kiinnostus Euroopan ulkopuoliseen maailmaan on vähentynyt ja se on jäänyt osin humanitaaristen järjestöjen varaan. Niin sanottu länsi on vain pieni vähemmistö maailman maista. Se on tähän asti pystynyt ylläpitämään ja määrittämään pelisäännöt ja luomaan kansainvälisen järjestelmän, jonka puitteissa toimitaan. ”Tämänkin presidentti Niinistö on ymmärtänyt, ja hän on korostanut sitä, että meidän arvojamme ja näkemyksiämme jakavissa maissa elää enintään kaksi miljardia ihmistä, ja kuusi miljardia ihmistä on muissa maissa.”
”Heidän kanssaan on pakko tulla toimeen, käydä neuvotteluja ja keskusteluja. Siksi presidentti Niinistön vierailu eteläisessä Afrikassa oli hyvin tärkeä. Me emme ole samaa mieltä Afrikan maiden kanssa kaikista asioista, mutta meillä on kuitenkin tietynlaista ymmärrystä ja puhevaltaakin siellä, koska olemme Pohjoismaana tunnettuja apartheidin vastaisesta taistelusta.”
Oikeistopopulismi
Oikeistopopulismin nousu Euroopassa vaikuttaa politiikkaan kaikkialla. Suomessa oikeistopopulistit ovat hallituksessa, ja Ruotsin hallitus on täysin riippuvainen heidän tuestaan. Vaikutus näkyy monissa asioissa kielteisellä tavalla ja on osa nationalismin nousua.
”Se ei tarjoa mitään tai korkeintaan vähän ratkaisuja ihmisten arkisiin ongelmiin. Suomessa perussuomalaiset hallituksessa ovat kurjistamassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia ja rajoittamassa ihmisten elämän mahdollisuuksia.”
Tuomioja sanoo, etteivät perussuomalaiset ole vielä päässeet vaikuttamaan kauhean paljon EU-toimintaan. He eivät puhu enää julkisesti EU-erosta ja eurosta luopumisesta. ”Mutta erityisesti maahanmuuttovastaisuus ja -kielteisyys ja rasismi sen taustalla vaikuttavat hallitukseen, Suomen politiikkaan ja maineeseen. Tämä näkyy maahanmuuton vaikeuttamisena, vaikka samaan aikaan tiedetään, että se on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti välttämätöntä. Tässä asiassa perussuomalaisten hallituksessa olo näyttää kaikkein ikävimmät piirteensä.”
Naton yhtenäisyys
Erkki Tuomioja on ollut pitkään ulkoministerinä ja vielä pitempään kansainvälisessä toiminnassa muun muassa Sosialistisen internationaalin kautta. Hänen tuttaviaan on ollut pitkään erilaisissa Naton tehtävissä. Kontaktiensa kautta hänelle on muodostunut käsitys sotilasliiton yhtenäisyydestä.
”Euroopassa Unkari, Slovakia ja Turkki ovat Naton ongelmalapsia ja epäluottamus on suuri. Suurin epävarmuus liittyy USA:n presidentinvaaleihin. Tällä hetkellä Donald Trump näyttäisi johtavan Joe Bidenia. Trumpin voitolla olisi dramaattisia vaikutuksia Naton toimintaan ja uskottavuuteen. Nato säilyy, siitä ei ole epäilystäkään, mutta luotto Yhdysvaltoihin tulee jos ei nyt romahtamaan niin suuresti kärsimään. Sen vuoksi on koko ajan tärkeää vahvistaa eurooppalaista yhteyttä ja ylläpitää eurooppalaista toimintakykyä. Ongelma voi tulla myös siitä, että Trump ja Turkki estävät Naton kriisinhallintaresurssien käytön.”
Tuomioja vakuuttaa, ettei suomalaisia sotilaita lähetetä minnekään ilman Suomen omaa päätöstä. Suomi on jo aiemmin osallistunut Naton operaatioihin Balkanilla ja Afganistanissa. Operaatiot ovat hänestä mahdollisia jatkossakin Suomen omalla päätöksellä.
Euroopan lähitulevaisuus
Elämme hyvin epävakaata ja epävarmaa aikaa. Unkari ja Turkki ovat jarruttaneet Ruotsin liittymistä Natoon erilaisilla syillä. Tilanne Lähi-idässä Israelin ja palestiinalaisten välillä on järkyttävä ja dramaattinen. Haastatteluhetkellä Israel ei ollut vielä käynnistänyt maahyökkäystä. ”Jos maahyökkäys alkaa, siitä tulee todellinen humanitaarinen kriisi. Entinen katastrofaalinen tilanne vain pahenee. Siitä voi seurata myös laajempi sotilaallinen selkkaus muutamassa päivässä.”
Tuomioja oli huomannut Ylen entisen Rooman-kirjeenvaihtajan Liisa Liimataisen Facebook-päivityksen, jossa tämä lainasi entisen amerikkalaisen kenraalin David Petraeuksen lausuntoa.
”Petraeus edustaa amerikkalaista realistista sotatulkintaa. Hänen mukaansa terrorismia ei voida sotilaallisesti voittaa ja ratkaista. Hän sanoo, että Yhdysvallat teki virheen kaksoistorni-iskujen jälkeen, kun se julisti sodan terrorismille. Me Euroopassa emme yhtyneet tähän sotaretoriikkaan, vaan halusimme tehostaa toimia terrorismia vastaan yhteistyössä muiden maiden kanssa. Sodalla terrorismia ei voi voittaa, vaan sodan menetelmät kasvattavat tulevia terroristeja. Tämä koskee tällä hetkellä Lähi-itää. Hamas ei tule tyhjästä, se on saanut kannatuksensa Gazan asukkaiden vuosikymmeniä kestäneestä toivottomasta tilanteesta, jossa palestiinalaisilla ei ole paremman tulevaisuuden näkymiä vaan päinvastoin.”
Presidenttiehdokkaiden ydinasekannat julki
”Kuusi vuotta sitten oli aika vähän niitä, jotka olivat sitä mieltä, että meidän sosiaalidemokraattien olisi kannattanut mennä suoraan Sauli Niinistön taakse. Näin ei tapahtunut ja meillä oli oma ehdokas, joka sai kolme prosenttia äänistä. Se ei ollut kauhean järkevää, kun talous- ja sisäpolitiikka eivät ole presidentin toimialaa.”
”Niinistön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan minulla ei ole juurikaan huomauttamista. Toivon tässä suhteessa jatkuvuutta. Olen mukana ydinaseiden seurantaryhmässä, jonka neljä suomalaista kansalaisjärjestöä on asettanut. Se on julkaissut yhden raportin siitä, minkälaista Suomen suhtautumisen ydinaseisiin tulisi Naton jäsenenä olla. Toistaiseksi on ollut aika hiljaista tällä saralla. Toivon, että kysymykset tästä esitetään presidenttiehdokkaille ja he vastaavat niihin.”
Erkki Tuomioja painottaa, että Suomen on tuomittava kaikki sotarikokset.
”Meidän on tärkeää pitää kiinni siitä, että kaikkiin sotarikoksiin, kaikkeen voimapolitiikkaan ja kaikkiin ihmisoikeusrikkomuksiin suhtaudutaan ja reagoidaan samalla tavalla, riippumatta siitä kuka ja missä niihin on syyllistynyt. Me elämme maailmassa, jossa suuri osa valtioista arvioi aika kielteisesti lännen toimia, jotka edustavat heille kaksoisstandardeja. Ukrainan sotaponnisteluja ja turvallisuutta halutaan tukea, mutta mitä on tapahtunut silloin, kun Jemenissä tai jossain muualla on ollut vastaavanlaisia tilanteita? Tai se että heti Krimin miehityksen jälkeen asetimme Venäjälle pakotteita, mutta yli viiteenkymmeneen vuoteen ei Israelin laittomaan miehitykseen ole reagoitu millään tavoin, vain ehkä vähän sormea välillä heristämällä. Se ei ole vaikuttanut yhtään mitään. Ja on murheellista ja häpeällistä, ettei Suomi äänestänyt YK:ssa välitöntä tulitaukoa Gazaan ja siviilien suojelemista vaatineen päätöslauselman puolesta, toisin kuin sentään Norja ja neljä muuta Nato-maata.”
Teksti: Erkki Kupari
Kuvat: Essi Rajamäki