Recep Tayyip Erdoğan voitti Turkissa presidentinvaalien toisen kierroksen, joten hän voi toteuttaa seuraavat viisi vuotta visiotaan Turkin suuruudesta. Mutta hän ei voittanut yhtä ylivoimaisella äänimäärällä kuin aikaisempina vuosina. Erdoğan sai vain 4,28 prosenttia enemmän ääniä kuin Tasavaltalaisen kansanpuolueen CHP:n ehdokas Kemal Kılıçdaroğlu. Lisäksi Erdoğanin Oikeus- ja kehitys -puolue AKP:lla ei ole enää enemmistöä parlamentissa, joten Erdoğan joutuu tekemään yhteistyötä äärinationalistisen MHP-puolueen kanssa. Puolueilla onkin sama näkemys monesta asiasta, varsinkin vähemmistöjen oikeuksien nujertamisesta.
Recep Tayyip Erdoğanilla on nyt kuitenkin ennennäkemättömät valtaoikeudet, koska hän on ajanut parlamentissa läpi lakeja, jotka lisäävät presidentin valtaa. Hän voi hallita Turkkia lähes itsevaltiaana. Kesällä 2016 tapahtuneen vallankaappausyrityksen jälkeen Erdoğanilla on tukeva ote hallinnosta, sillä hän on poistanut armeijasta ja poliisi- ja oikeuslaitoksesta gülenistit ja muut vastustajansa. Erdoğanin terveydentila on herättänyt keskustelua Turkissa sen jälkeen, kun 69-vuotias presidentti nukahti suorassa televisio-ohjelmassa toukokuun lopulla.
Erdoğanin haastaja Kemal Kılıçdaroğlu edustaa Turkin tasavallan perustajan Kemal Atatürkin perustamaa CHP:tä. Se on ideologialtaan Erdoğanin AKP:n vastakohta. Näin selkeäkin vaalitulos osoittaa, kuinka kahtiajakautunut maa Turkki on. Ääni Kılıçdaroğlulle oli monelle nuorelle ääni Erdoğania vastaan pikemminkin kuin tuki CHP:n politiikalle.
Petyttyään Euroopan unionin jäsenyysneuvotteluihin, joissa Turkilta vaadittiin samoja muutoksia kuin muilta hakijamailta, Erdoğan käänsi katseensa itään. Erdoğanin puheet ovat jo vuosia osoittaneet samanlaista menneisyyden loiston kaipuuta kuin Vladimir Putinin puheet oman maansa menneisyydestä. Hänellä on samanlainen menetetyn imperiumin trauma. Molemmat haluavat palauttaa valtakuntansa menneen suurvalta-aseman – ei kuitenkaan sen alkuperäisessä muodossa vaan maa-alueena, joka esittää diktaattorin näkemystä historiasta. Turkin tasavaltaa edeltänyt Osmani-imperiumi oli autonomisten alueiden liitto, jota sulttaani hallitsi tekemällä yhteistyötä paikallisten hallitsijoiden kanssa. Erdoğan haluaa suurvallan, jossa kaikki valta on keskitetty hänelle. Turkin tasavallan perustamisen satavuotisjuhla 23. heinäkuuta on hyvä tilaisuus nostaa esiin Turkki Osmani-imperiumin seuraajavaltiona.
Turkin talous on surkeassa jamassa, ja liiran kurssi laski entisestään vaalituloksen julkistamisen jälkeen.
Musliminaisten huivi symbolisoi CHP:n ja AKP:n ideologisia eroja. Kun Kemal Atatürk ja CHP hallitsivat juuri perustettua Turkin tasavaltaa, ne kielsivät naisilta pään peittämisen huivilla. Turkissa uskovat musliminaiset käyttävät hijab-huivia, joka peittää hiukset ja kaulan, kasvot ovat paljaat. Hijab päässä ei saanut mennä yliopistoon, eikä työskennellä virastoissa, kouluissa tai sairaaloissa. Yksi AKP:n voimannäytöistä oli tämän lain kumoaminen. Kangaskappale on symbolipolitiikkaa, jonka taustalla on naisten aseman muuttaminen islamilaisen sharia-lain suuntaan. Erityisesti nuoret kurdinaiset pelkäävät, että Erdoğanin visio naisten paikasta on pehmoversio Talebanien Afganistanista.
Turkin presidentinvaaleja arvioitiin keväällä Suomen valtamediassa pääasiassa Suomen Nato-jäsenyyden kannalta. Kun jäsenyys varmistui ennen vaaleja, kiinnostus väheni. Vaikka Erdoğan päästi Suomen Natoon, Turkki on tulevaisuudessakin Naton häirikkö. Ruotsin Nato-jäsenyydestä päättämisen lisäksi Erdoğan pääsee pullistelemaan muskeleitaan ensi syksynä, kun Natoon valitaan uusi pääsihteeri Jens Stoltenbergin seuraajaksi. Sääliksi käy maata, jonka edustajaa ehdotetaan hänen seuraajakseen. Olipa kyseessä mikä tahansa Naton jäsenmaa, Unkaria lukuun ottamatta, Erdoğan löytää sieltä kurdiasian, jonka hän haluaa torpedoida. Näin Turkki toimi vuonna 2009, kun Naton pääsihteeriksi valittiin tanskalainen Anders Fogh Rasmussen. Kööpenhaminassa oli silloin Tanskan lakeja noudattavan kurditelevision studio, josta Turkki ei pitänyt. Se hyväksyi Rasmussenin Naton pääsihteeriksi vasta pitkän Tanskan kanssa käydyn kiistan jälkeen.
Teksti: Kristiina Koivunen
Kuva: Wikimedia Commons / Yıldız Yazıcıoğlu (VOA)
