Helmikuun 6. päivänä radio Svoboda (venäjänkielinen Radio Free Europe) julkaisi nettisivuillaan artikkelin Asovan pataljoonan paluusta Donbassin eturintamalle. Siirron kerrotaan liittyvän Ukrainan presidentinvaalien (31.3.) valmisteluihin. Aiemmin vapaaehtoispataljoonana tunnettu Asova on suoraan sisäministeri Arsenyi Avakovin komennossa. Presidentti Petro Porošenkon neuvonantaja ja censor.net.uan päätoimittaja Juri Butusov riemuitseekin Facebookissa: ”Kauan odotettu ja tarpeellinen tapahtuma… Rintamalla on ankara puute motivoituneista ja koulutetuista sotilaista, ja Asova on jatkanut taistelemista pikku ryhminä, vaikkei sen osuudesta ole saanut kertoa.”
Julkaisut osoittavat, että vaikka Yhdysvallat on kieltänyt aseistamasta Asovan pataljoonaa, uusnatsi-ideologiaa edustavalle joukko-osastolle on riittänyt aseistusta. Svoboda kuvaa rykmentin omia panssariajoneuvoja, omaa tankkikomppaniaa, kranaatinheitinosastoja ja ”vuoden 2016 parasta tykistödivisioonaa”. Butusov puolestaan ylpeilee, että Asovaa ovat koko ajan kouluttaneet ”lännessä oppinsa saaneet”, ja myöntää: ”Virallisesti Nato ei osallistu, mutta kouluttajina on ulkomaiden kansalaisia.” Aiemmin on tullut tietoja Baltian maiden ja Puolan lähettämistä sotilasneuvonantajista.
Svoboda siteeraa lopuksi Etyjin tarkkailijoiden raporttia, jonka mukaan ”viime viikon lopussa ei ole tapahtunut erityistä. Sota jatkuu ennallaan – –”. Butusov sen sijaan varoittaa Obozrevatel-sivustolla, että asovalaisten paluu ”tietää yllätyksiä viholliselle”.
Etyjin tarkkailijoiden raportit antavat kuvan siitä, miten sota ”jatkuu ennallaan”: helmikuun alkupuolella havaittiin aiempaa enemmän Minskin sopimusten rikkomuksia, päivittäisten räjähdysten määrä on yli kaksinkertainen aiempaan verrattuna. 18.2. pommitettiin Donetskin kaupungin keskustaa muun muassa 250 metrin päässä Etyjin tarkkailijoiden majapaikasta – tätäkö tarkoittaa Butusovin ”yllätys”? Kaupungin keskustaa palveleva kaasunjakeluasema vahingoittui pommituksessa.
Edellisenä päivänä päättyi Münchenissä turvallisuuskonferenssi, jossa oli muun muassa Porošenkon ja Saksan pääministeri Angela Merkelin tapaaminen. Merkel ilmoitti tukevansa North Stream 2 -kaasuputkea mutta lupasi, että Ukraina saa venäläistä maakaasua myös jatkossa. Hän painotti Minskin sopimusta ainoana ratkaisutapana sodalle ja kehotti sekä sanktioihin Venäjää vastaan että neuvottelemaan Putinin kanssa. Vaatimukset tuntuvat ristiriitaisilta, mutta osoittavat Saksan kannattavan kompromisseja.
Haluaako Porošenko kuitenkaan kompromissia lähestyvien presidentinvaalien edellä? Ehdokkaita on 44, eikä hänen asemansa ole vahva, vaikka hän onkin kärkikolmikossa. Johdossa on satiiriohjelman juontaja Vladimir Zelenski yli 25 prosentin kannatuksella, Porošenko ja Julija Timošenko ovat jokseenkin tasoissa noin 17 prosentin kannatuksella. Kun kysytään, kuka vastaajien mielestä vaalit todellisuudessa voittaa, Porošenkon ja Timošenkon arvioi voittajaksi noin 20 prosenttia ja Zelenskin 11 prosenttia vastaajista.
Voidaanko vuoden 2019 vaaleja pitää luotettavina? Edellisten vaalien aikaan viitisen vuotta sitten tätä pohdittiin, olihan maassa sota eikä osa asukkaista pystynyt osallistumaan. Silloin suljettiin kuitenkin silmät julistusten ja todellisuuden väliseltä ristiriidalta ”Maidanin vallankumouksen” ja Krimin anneksion takia. Tämän vuoden vaalien valmisteluun taas vaikutti väkisinkin Itä-Ukrainan venäjänkielisille alueille 18.11.–30.12.2018 julistettu sotatilalaki, joka rajoitti muun muassa sananvapautta.
Sota on jatkunut kohta viisi vuotta, ja kansalaisten elämäntilanne on huonontunut entisestään rintamalinjan molemmilla puolilla. International Crisis Group arvioi, että vähintään 600 000 siviiliä elää alueella, jota tulitetaan. Media ei tästä kuitenkaan raportoi ja ihmisten hätä unohdetaan sekä Euroopassa että Ukrainan vaalikampanjassa.
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
