Valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajat kokoontuivat elokuussa Geneveen keskustelemaan, miten YK:n asekauppasopimus (ATT, Arms Trade Treaty) on edistänyt kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Sopimus solmittiin vuonna 2013, ja sitä pidettiin kauan kaivattuna ja viimeisenä onnistuneena esimerkkinä valtioiden kyvystä sopia turvallisuusasioista YK-järjestelmän piirissä. Sopimuksessa on nyt mukana 111 maata. Viimeisimpänä mukaan liittyi Filippiinit, ja seuraavaksi joukkoon saataneen Malawi ja Gambia.
Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock muistutti kokouksen avauksessa, että Ukrainan sota haastaa kansainvälisen järjestelmän, ja siksi on entistä tärkeämpää pitää kiinni sen olemassa olevista säännöistä ja vahvistaa niitä.
Kokouksessa keskityttiin selvittämään, miten voidaan estää aseiden siirtyminen eli uittaminen laittomaan asekauppaan. Sopimus itsessään on jo tuonut tähän valtavan muutoksen. Ennen sopimusta useissa valtioissa ei ollut asekauppaa koskevaa lainsäädäntöä tai valvonta oli puutteellista. Sopimus kielsi ilman lupia käytävän asekaupan. Sen lisäksi on rakennettu rekistereitä viranomaisten omille ja siviilien aseille sekä kehitetty tulli- ja rajaviranomaisten työtä.
Keskustelussa nousivat esiin uudet keinot laittoman asekaupan torjumiseksi. Tehokkaiksi menetelmiksi esitettiin esimerkiksi sotatuotteiden merkitseminen, myyjäyritysten velvollisuus selvittää paremmin ostajan taustat, myyjä- ja ostajavaltion välinen tiedonvaihto ja ostajan luokse tehtävät tarkastukset paikan päällä sen varmistamiseksi, että sotatuotteet ovat siellä missä niiden pitääkin olla.
Aseteollisuus vastustaa sotatuotteiden merkitsemistä vaikeana, vaikka QR-koodien ja RFID-sirujen käyttö on arkipäivää ruokakaupan logistiikassa. Iso-Britannia ja sitä tukeneet maat vastustivat paikan päällä tehtäviä tarkastuksia, vaikka esimerkiksi Yhdysvallat tekee niitä systemaattisesti. Suomikaan ei ollut niistä innoissaan, koska ulkoministeriössä ne koetaan vaikeiksi toteuttaa. Tarkastusten kohteeksi joutuneiden valtioiden edustajat kertoivat niiden lisänneen myyjä- ja ostajavaltion välistä luottamusta, kun asioista oli keskusteltu avoimesti.
Asekauppasopimus on lisännyt valtioiden välistä luottamusta yleisemminkin. Erään afrikkalaisen valtion edustaja kertoi, että nyt heidän ei tarvitse epäillä rajanaapuriensa toimia, kun he voivat nähdä raporteista, ettei hankittuja aseita ole tarkoitettu heitä vastaan. Asekauppasopimuksen toimivuuden mittarina on käytetty valtioiden velvollisuutta raportoida kaikki asevientinsä ja -tuontinsa. Toimitettujen raporttien määrä on jatkuvasti laskenut, ja trendin pelätään nyt uhkaavan koko sopimuksen olomassaoloa. Vain 54 valtiota toimitti raporttinsa tänä vuonna. Useat maat raportoivat vain osittain tai kieltävät raporttiensa avoimen julkaisemisen. Näin toimi esimerkiksi historiallisesti ensimmäistä kertaa raportoinut Kiina.
Suomi on kuulunut kohtalaisen hyvin raportoineiden maiden joukkoon, mutta asevientipäätökset Ukrainaan voivat tuoda siihen muutoksen. Ne on poikkeuksellisesti salattu, mutta ensi toukokuussa ne pitäisi raportoida avoimesti asekauppasopimuksen sihteeristölle Geneveen.
Teksti ja kuva: Jarmo Pykälä
Kirjoittaja on tutkinut asekauppaa ja toimii tällä hetkellä Sadankomitean pääsihteerinä. Hän osallistui elokuussa kansalaisjärjestöjen delegaatiossa Genevessä pidettyyn asekauppasopimuskokoukseen.
