Arjen rauhantekoja -sarjassa kuullaan eri ihmisten kokemuksia ja käsityksiä siitä, miten rauhaa rakennetaan omassa elämässä pienin ja vähän isommin teoin.

Kolmatta vuotta salolaisessa Alhaisten koulussa rehtorina työskentelevä Elli Sainio halusi tutustua syvällisemmin oppilaisiinsa. Hän kehitti reksinlenkin, jonka aikana jokainen oppilas pääsee näyttämään kotinsa ja kertomaan jotain siitä kuka on. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on jokaiselle lapselle tärkeää.

Ajatus lähti siitä, että miten saada lisää liikettä lapsen koulupäivään. Olemme mukana Liikkuva koulu -hankkeessa ja ideoimme yhdessä liikkumisen lisäämistä muuallakin kuin liikuntatunneilla. Isossa 292 oppilaan koulussa en itse pääse jokaista lasta luontevasti lähelle, kun en ole luokassa opettajana. Pidän henkilökohtaisen kontaktin merkitystä rehtorin työssä tosi tärkeänä. Siitä se idea sitten tuli. Jokainen luokka saa varata lukkarista tunnin tai puolitoista, jolloin he lähtevät kanssani lenkille. Tarkoituksena on iloinen reippailu, ei hikijuokseminen.

Käyn ennen lenkkiä jakamassa luokkaan kartan, johon jokainen merkitsee kotitalonsa. Lenkkipäivän aloitamme suunnittelemalla kartasta yhdessä sellaisen reitin, että pääsemme katsomaan mahdollisimman monen lapsen kotia. Kaikkia ei kerralla ehdi, joten seuraavalla lenkillä jatketaan. Lapsi, jonka kotia mennään katsomaan, kulkee aina kanssani ja silloin tutustumme lapsen kanssa. Saa kertoa perheestään ja elämästään kaiken haluamansa. Usein käsitellään siskot, veljet ja lemmikkieläimet. Kodin kohdalla lapsi esittelee kotinsa muille haluamallaan tavalla ja sitten jatkamme seuraavan lapsen kodille. Vanhemmille vilkutamme, jos he ovat ikkunassa. Sisälle emme mene. Koti on jokaiselle tärkeä ja rakas paikka, ja oppilaat ovat ylpeinä kertoneet kotitalostaan, kadustaan, naapurin tädistä ja vaikka mistä. Kodin esittely on vapaaehtoista, mutta jokainen lapsi tähän asti on halunnut esitellä kotinsa luokalleen.

”Perusopetus tukee oppilaan kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Se ohjaa niiden puolustamiseen ja ihmisarvon loukkaamattomuuteen.” (OPS 2014)

Tärkeä keino rauhantahtoisten ja toisten ihmisarvoa kunnioittavien ihmisten kasvatuksessa on kasvattajan oma esimerkki. Jos kävisikin niin, että lapsi, joka on kokenut itsensä merkitykselliseksi, osaisi vaalia toistenkin maailman lasten ihmisarvoa? Jos sellainen lapsi, joka on saanut olla oma itsensä ja riittävä juuri sellaisena, kasvaisi rauhaa rakentavaksi maailmankansalaiseksi?

Elli Sainio

Juttu on julkaistu Rauhan Puolesta -lehdessä 4/2015.