Tampereen yliopiston globaalihistorian apulaisprofessori Rinna Kullaa johtaa muun muassa suurten merialueiden globaalia historiaa selvittävää hanketta. Kullaa toteaa: ”Suomessa etupiiri ymmärretään yleensä buffer zoneksi, joka voisi tarkoittaa puskurivyöhykettä. Kansainvälisten suhteiden teoriassa etupiirillä tarkoitetaan kuitenkin klassisesti esimerkiksi alueita, joilla on harvinaisia voimavaroja ja tuotteita, joita on vain vähän olemassa. Puskurivyöhyke taas on teorian mukaan sellainen kuin puolueettomat maat olivat kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ja Länsi-Euroopan välissä.”
”Etupiiriajattelussa ei tarkoiteta sitä, että hegemonistinen valtio päättää muiden yli, mitä kuuluu ja ei kuulu tehdä.”
”Etupiiri siis käsittää harvinaisia luonnonvaroja tai erityisiä maantieteellisiä yhteyksiä. Tästä uutena esimerkkinä on kaksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ehdotusta. Grönlannissa on sekä paljon harvinaisia kaivannaisia ja muita mineraaleja että pääsy luoteisväylälle Kanadan ja USA:n pohjoispuolelle. Näiden lisäksi Trumpin ajatus voi juontaa halusta etsiä maakaasua tai öljyä Grönlantia ympäröivästä merenpohjasta saaren aluevesillä, tai ajatuksesta rakentaa sen rannikolle tuulivoimaloita. Toinen on Ukraina, josta Trump sanoi, että myös siellä on maaperässä harvinaisia metalleja, jotka hän haluaa USA:n käyttöön.”
Ukrainan presidentti Zelenskyi vastasi, että hän toivoo lännen sijoituksia Ukrainan kaivosteollisuuteen, ja maa myy mielellään näitä harvinaisia mineraaleja. Etupiirin alueella vahvempi osapuoli tarvitsee ystävällismielistä omistusta ja käyttöoikeuksia maaperään ja kulkuväyliin.
Rinna Kullaasta etupiiriajattelua on vaikea asettaa tähän tai tuohon historian aikaan tai paikkaan, koska erilaisia imperiumeja on ollut eri aikoina eri puolilla maapalloa Euroopassa, Kiinassa, Intiassa ja Amerikoissa.
Hän nostaa esiin esimerkin vanhasta afrikkalaisesta Sudanin imperiumista: ”Se oli Pohjois-Afrikan mantereen sisällä oleva afrikkalainen valtakunta. Sudanin etupiiriin kuuluivat tietyt Keski-Afrikan vesikeitaat. Niiden varassa pystyivät kauppakaravaanit liikkumaan edestakaisin pohjoisesta kuivan Saharan yli etelään ja Länsi-Afrikkaan Senegalia kohti.” Kullaan mukaan esimerkki sopii kuvaamaan meidän aikaamme, koska nytkin kilpaillaan samoista asioista kuten kauppareiteistä ja hyödykkeistä kuten vedestä.
Katosivatko etupiirit välillä
Rinna Kullaa arvelee, että etupiirit eivät ole välillä hävinneet kokonaan, mutta hänen mielestään asiaa pitäisi tutkia tarkemmin, koska vuosien aikana on tullut erilaisia muutoksia kansainvälisen politiikan käytäntöihin.
Kullaa on tutkinut Euroopan unionin yhteistä kauppapolitiikkaa, joka on kehittynyt paljon erityisesti vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksen jälkeen. EU on luonut ison yhtenäisen talousalueen, ja sen vienti ja tuonti on ollut niin suurta ja merkityksellistä, että se on pystynyt vaikuttamaan kansainvälisiin suhteisiin sääntelypolitiikalla. ”Sääntelypolitiikka voisi olla mielestäni yksi esimerkki toisella tavalla toimimisesta kuin etupiiriajattelu tai -politiikka.”
Euroopan unioni on ajanut yhteisiä sääntöjä muun muassa hyödykkeiden yhteisten standardien avulla. Tällä tavoin EU on käyttänyt säätelyvaltaa. Jotta nämä standardit palvelisivat kunnolla kuluttajia, niiden olisi hyvä olla globaaleja. Kullaan mukaan se ei nyt tässä maailmantilanteessa oikein edisty.
Kullaan mukaan osa kansainvälisistä historioitsijoista ajattelee, että Euroopan unioni ei ole syntynyt rauhanprojektina eikä kolonialistisen Euroopan jälkeisenä uuden Euroopan politiikan ratkaisuna. He näkevät sen Euro–Afrikka-projektina, mikä tarkoittaa, että entiset kansallisvaltioiden imperiumit on korvattu Euroopan unionilla. Se on sitten jatkanut kauppaa, taloudellista toimintaa ja poliittista vaikuttamista Afrikassa ja globaalissa etelässä useiden historioitsijoiden mukaan hyvin epäoikeudenmukaisesti. ”Tässä EU:n sääntelyvalta tulee esiin, mutta tästäkään ei ole riittävästi tutkimustietoa.”
”Jos etupiirejä ajattelee siltä kannalta, mitä ne olivat kylmän sodan aikana, niin eivät ne ole koskaan kokonaan kadonneet. Esimerkiksi Lähi-idästä tuli Yhdysvalloille toisen maailmansodan jälkeen hyvin tärkeä alue, eikä se ole menettänyt merkitystään sen jälkeen USA:n presidenttien vaihtumisen myötä. Suezin kanava ja Lähi-idän öljyvarat ovat USA:n etupiiriä, eivätkä Yhdysvaltojen ajattelu ja näkökulma Lähi-idästä ole muuttuneet. Gazan sodan aikana USA varoitti Israelia ihmisoikeusrikkomuksista, mutta lähetti maalle koko ajan lisää aseita sotaan Gazassa.”
Venäjän etupiirit
Kullaa kertoo, että jo klassisessa venäläisessä ajattelussa 1800-luvun lopulla ymmärrettiin Venäjän rajat historian kautta ikään kuin kuminauhaksi, joka voi venyä eri suuntiin. Yleensä ne ovat venyneet ulospäin, eikä rajoja ymmärretä sovittuina, stabiileina ja karttaan piirrettyinä.
Venäläinen identiteetti tulee tsaarinvallan ajalta. Venäjän imperiumi oli erilainen kuin merivaltio Ison-Britannian. Venäjä on ollut mannerimperiumi. Se on laajentunut Pietarista ja Moskovasta eri suuntiin. Ajatuksena on ollut, että tsaarin vallan alle otetaan uusia kansoja ja kansakuntia. Tsaari on sitten kaikkien yhteinen ruhtinas. Venäläiseen imperiumin ymmärrykseen ja identiteettiin liittyy ajatus liikkumisesta maan sisällä jokien ja vesistöjen kautta.
”Tämä ajatus ei ole argumenttitasolla muuttunut. Moskova alkoi heti Ukrainan itsenäisyyden jälkeen esittää jatkuvia valituksia ja vaatimuksia siitä, että Mustanmeren laivaston tukikohdista yhdeksäntoista meni Ukrainalle ja Venäjälle jäi neljä. Tämä on ollut yksi pysyvistä Venäjän argumenteista hyökkäyksessä Ukrainaan.” Poliittisista vallankumouksista huolimatta Venäjän etupiiriajattelu on pysynyt samana.
Natokaan ei ole monoliitti
Kysyttäessä onko Suomen ulkopolitiikassa liikkumatilaa Kullaa vastaa heti: ”Tämänkin hetken tilanteessa on tärkeätä muistaa se, että valtio ja valtionhallinto tavoittelevat aina parasta valtion etua ja turvallisuutta. Tähän täytyy pyrkiä myös oltaessa Naton sisällä. Pieni maa joutuu sopeuttamaan toimintaansa parhaalla mahdollisella tavalla muuttuvaan poliittiseen ympäristöön omaa etuaan varjellen.”
Kullaan mielestä Suomen omat mahdollisuudet ovat muun muassa siinä, miten hyvin Nato tunnetaan, miten sen sisällä toimitaan ja vaikutetaan, ja mikä on oma ulkopoliittinen linja ja toiminta. Hän sanoo, että nyt ei voi vetäytyä pois päätöksenteosta vaan on toimittava Naton sisällä.
Natossa on paljon erilaisia valtioita ja erilaista politiikkaa. ”Suomelle on minun mielestäni Natossa etua pohjoismaisesta yhteisöstä ja yhteistyöstä, koska siitä meillä on pidempi kokemus kuin EU:n jäsenyydestä. Esimerkiksi Suomen suurlähettiläät tapaavat toisia pohjoismaisia suurlähettiläitä joka kuukausi yhteisissä kokouksissa ympäri maailmaa. Se on merkittävä voimavara.”
Kullaan mukaan uuden yhteisen toiminnan pitää olla harkittua ja Suomen toimijoiden pystyviä ihmisiä. Hänestä on mahdollista rakentaa uusia koalitioita, ajaa omaa agendaa ja löytää uusia ulkopoliittisia ratkaisuja erilaisten kumppanien avulla myös Naton sisällä.
Hän ottaa yleisen asevelvollisuuden yhdeksi esimerkiksi Suomen erityispiirteestä Euroopassa. Sellainen vaatii kansalaisten hyväksynnän ulko- ja puolustuspolitiikan tueksi. Suomessa ulko- ja puolustuspolitiikka ovat eduskunnan hyväksymiä, ja sen rooli on tärkeä. Koska Suomen mallin historia on pitkä, ei voida edellyttää, että sama toteutetaan nopeasti joissain muissa maissa. Ukrainan sodan aikana sotatieteen dosentti Ilmari Käihkö on myös sanonut, että Suomen ja Ukrainan asevelvollisuutta ei voi verrata ollenkaan toisiinsa historiallisista syistä.
Kansalaisyhteiskunnan merkitys on tärkeä
Suomessa kansalaisjärjestöjen toiminta on ollut perinteisesti vahvaa, ja ne ovat tukeneet ja täydentäneet julkisia toimintoja ja palveluja. Kullaa pitää surullisena, että järjestöjen rahoitusta on leikattu ja sitä kautta niiden toimintakyky on merkittävästi heikennyt. Tällaisia järjestöjä ovat muun muassa kansainväliseen työhön suuntautuneet yhdistykset ja rauhanjärjestöt. Hänen mukaansa ulkopolitiikan suurin voimavara on ollut kautta vuosikymmenten se, että valtionhallinto on saanut kansalaisten ja asukkaiden tuen.
Globaalihistorian tutkijana Rinna Kullaa on perehtynyt isojen tapahtumasarjojen historiaan. Kansalaisaktivismin rooli oli merkittävä esimerkiksi Itä-Euroopan maiden demokratisoitumisessa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Hänen mukaansa kansalaisliikkeet ja kansalaisyhteiskunta olivat demokratisoimisen onnistumisen takana esimerkiksi Tšekissä, Puolassa ja Baltian maissa. Kansalaisten mukaan saaminen on olennaista, eikä kansalaisyhteiskunnan rakentaminen onnistu ilman heitä. Kun katsoo vaikka Puolan ja Tšekin historiaa, olivat toimijat usein runoilijoita tai toisinajattelijoita. ”Ajatus, että taide on luksustuote – ei se ainakaan Euroopan historiassa ole niin ollut.”
Näitä asioita Rinna Kullaa opettaa yliopiston historianopiskelijoille. Hän etsii historian suuria linjoja ja yrittää löytää niistä olennaisia tapahtumia ja johtolankoja historian ymmärrykseen. Työn vastapainoksi Kullaa harrastaa vesijumppaa, ruoanlaittoa ja leipomista. Kullaa on käynyt ranskalaisen kokkikoulun ja leipoo leivät perheelle – ja naapuritkin saavat maistiaisia.
Boxiin:
Rinna Kullaa on Tampereen yliopiston globaalihistorian apulaisprofessori. Globaalihistoria on uusi tutkimusaine, jossa tutkitaan historiaa erilaisten rajoja ylittävien ilmiöiden kuten pandemioiden ja kolonialismin kautta. Kullaa opettaa myös muun muassa Ukrainan historiaa ja tutkii Euroopan unionin merkitystä maailmassa. Hän johtaa hanketta, jossa selvitetään suurten merialueiden globaalia historiaa. Yksi niistä on Pohjoinen jäämeri, jonka merkitys meriteinä Euroopan, Amerikan ja Aasian välillä on kasvamassa ilmaston lämpenemisen seurauksena.
