Palestiinan maratonissa juostaan muuria vastaan. Sen tunnus on Oikeus liikkua vapaasti – Right to Movement. Kansainvälinen tapahtuma on mielenilmaus, silti jokainen juoksee tai kävelee omista syistään.
Miehitetyllä Länsirannalla Betlehemissä järjestettiin kolmas kansainvälinen maratonjuoksu 1.4.2016. Osallistujia oli 5000, tapahtuma oli loppuunmyyty.
Paha särö juoksun tunnelmaan tuli siitä, että Israel ei lupauksistaan huolimatta laskenut gazalaisia urheilijoita matkustamaan Betlehemiin.
Suomesta mukana oli arviolta vajaa kolmekymmentä henkeä. Suurin osa heistä osallistui Suomen Lähetysseuran järjestämään matkaan. Siihen sisältyi myös tapaamisia palestiinalaisten ja suomalaisten alueella työskentelevien henkilöiden kanssa.

Diyar-keskus on suomalaisen arkkitehdin, akateemikko Juhani Leiviskän suunnittelema rakennus keskellä vanhaa Betlehemiä. Keskus on Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon hallinnoima. Se tekee kasvatuksellista työtä kaikkien asukkaiden kanssa, muslimit ovat mukana.
Erityisesti naisten kulttuuritoiminta ja itseilmaisu ovat tärkeitä. Uskonnot rajoittavat naisten elämää monin tavoin. Tanssilla, uinnilla ja teatterilla voi olla hyvin suuri voimaannuttava merkitys yksilölle.
Keskuksen voimahahmo on tohtori ja pastori Mitri Raheb. Hän sai kansainvälisen Olof Palme -rauhanpalkinnon viime vuonna. Rahebin tavoite on yksinkertainen: vähemmän politiikkaa – aamiainen, lounas ja illallinen riittävät.
Radiotoimittaja ja Diyar-keskuksen tiedotuspäällikkö Angie Saban kuvaus omasta asemastaan maassa vastaa useimpien palestiinalaisten todellisuutta. Hän on opiskellut muun muassa USA:ssa Minneapolisin yliopistossa ja Saksassa. Saban voi matkustaa New Yorkiin YK:n kokoukseen mutta ei Jerusalemiin. Hän voisi muuttaa pois maasta, mutta ei pääsisi enää takaisin.
Palestiinalaisten liikkuminen omassakin maassaan on hyvin rajoitettua.
Angie Saban näytti älypuhelintaan. Betlehemin lämpötila oli 18 astetta. Paikkakunnan kohdalla oli nimen sijaan numerosarja, joka ilmaisi hänen sijaintinsa. Israel voi napata hänet milloin tahansa tiedon perusteella. Jokaisen palestiinalaisen älypuhelin rekisteröidään samanlaisella paikannustiedolla.

Olin suunnitellut kymmenen kilometrin kävelyä mutta innostuin juoksemaan. Virallinen aikani oli 1.21,19. Jalat olivat pari päivää kipeät.
Tapahtuma oli voimakkaasti mieltä liikuttava kokemus. Erityisesti juoksupätkä graffiteilla maalatun ja tavattoman korkean Länsirannan jakavan muurin kohdalla oli hurja. Maratonilla on merkitystä palestiinalaisten jaksamiseen jatkuvan Israelin kohdistaman väkivallan keskellä. Osallistuminen jättää jonkin jäljen jokaisen mieleen.
Poikkesin juoksun aikana välillä kahvilla, koska olin edellä tavoitettani. Lopussa hotellin baarissa seisoi kylmä Taybeh-palestiinalaisolut. Sitä ja Shepard-olutta tehdään Ramallahissa Palestiinan pääkaupungissa kaikkien parhaiden oluen panimo-sääntöjen mukaan.

Teksti ja kuva: Erkki Kupari

Pienpanimo kukoistaa

Palestiinan pääkaupungin Ramallahin lähellä pienessä Taybehin kaupungissa toimii kansainvälisen tason pienpanimo Taybeh Beer. Tapasin panimon tiedotuspäällikön Elena Khouryn Betlehemissä huhtikuun alussa järjestetyllä Palestiinan maratonilla. Hän kutsui minut käymään Taybehissa ja esitteli minulle viinitehtaan ja panimon, joka on perustettu jo vuonna 1994 Palestiinan tulevaisuudestä päättäneen Oslon sopimuksen jälkeen. Silloin palasivat USA:sta Khouryn veljekset David ja Nadim. Heistä Nadim oli opiskellut panimomestariksi Amerikassa. Panimon perustamisen jälkeen hän haki lisäoppia ja olutreseptien lisenssin Saksasta.

Veljesten tavoitteena oli luoda pieneen kotikaupunkiinsa uutta taloudellista toimintaa ja hyvinvointia panimon avulla. Muslimimaassa alkoholia tuottavat juutalaiset ja kristityt. Lähellä olevan Ramallahin väestöstä kristittyjen osuus on 20 prosenttia, mutta pienessä Taybehissa se on sata.

Panimon laitteet ovat uusia ja Saksasta hankittuja. Mallas ja hiiva tulevat Saksasta, humala Tshekistä. Vesi saadaan omasta porakaivosta. Olutta tehdään 6000 hehtolitraa vuodessa, ja sitä myös viedään Eurooppaan, muun muassa Ruotsiin ja Tanskaan.
Olutpanimon perustamisen ja toiminnan alkamisen jälkeen Khouryt perustivat viinitehtaan. Heillä oli jo vanhastaan viinitarhoja. Nyt tavoitteena on saada paikalliset asukkaat kasvattamaan lisää viinirypäleitä, jotka Taybeh Winery ostaisi ja tuotanto laajenisi.

Elena Khoury on syntynyt USA:ssa ja hän on USA:n ja Palestiinan kansalainen. Hänen markkinointiponnistuksiaan vaikeuttavat matkaesteet. Hän pääsee ulkomaille vain Jordanian Ammanin kautta, mikä pidentää matkoja ja tekee ne kalliiksi. Edes USA:n kansalaisuus ei auta, Jerusalemiin tai Tel Aviviin ei ole asiaa.
Eliena Khoury suhtautuu kuitenkin tulevaisuuteen toiveikkaasti. Taybeh Brewery and Winery tarjoaa kipeästi kaivattua työtä ja toimeentuloa yhä useammalle Taybehin asukkaalle.

Erkki Kupari