Espoolainen Sara Vanhanen tutkii Lapin yliopistossa väitöskirjassaan Saamenmaan militarisaatiota, eli sotilaallista käyttöä, ja työskentelee osa-aikaisesti Oulun yliopistossa vetytuotantoon liittyvässä H2BRIDGE-hankkeessa viestintäasiantuntijana. Hänelle myönnettiin rauhantutkimusrahasto Anatol Rapoportin samanniminen rauhanpalkinto itsenäisyyspäiväjuhlassa 2025 Helsingissä Savoy-teatterissa. Palkinto on SaferGloben hallinnoima ja annetaan korkeakoulutasoiselle lopputyölle. Sen luovutti akateemikko Martti Koskenniemi.

Vanhanen perehtyi Helsingin yliopistoon tekemässään lopputyössä saamelaisten maa-suhteeseen. ”Saamelaisessa todellisuudessa maa nähdään elävänä, itsenäisenä kokonaisuutena. Se on elävä ja sen kanssa voidaan olla vuorovaikutuksessa. On hyvin paljon traditioita, jotka liittyvät ihmisen olemiseen yhteydessä maahan. Sen kautta siirretään perinnetietoa sukupolvelta toiselle. Maassa yhdistyy tilaan ja aikaan liittyviä suhteita vaikkapa esi-isiin, jotka ovat samalla alueella aiemmin toimineet.”

”Jos saamelaiselta yhtäkkiä viedään pois mahdollisuus olla tutussa maassa, se voi aiheuttaa eksistentiaalisen olemassaolon uhan. Silloin on suuri riski, että saamelaiset eivät voikaan harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan ja siirtää tietoa eteenpäin. Kielessä on myös paljon maahan ja sen kanssa toimimiseen liittyviä sanoja. Maa on ikään kuin elinehto saamelaisille. Kaivostoiminta esimerkiksi muuttaa maata laajasti ja pysyvästi. Se voi olla suuri uhka saamelaisuuden jatkuvuudelle.”

Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio

Komissio luovutti loppuraporttinsa valtioneuvostolle, saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle joulukuussa 2025. Komissio kuuli lähes neljääsataa saamelaista ja tilasi kaksikymmentäviisi eri asiantuntijoiden selvitystä. Loppuraportti sisältää suosituksia ja toimenpide-ehdotuksia.

Sara Vanhasen mukaan vastaavia prosesseja on ollut esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja Kanadassa. Suomessa tarkoituksena on ollut selvittää saamelaisen vähemmistökansan syrjintää ja sulauttamispolitiikkaa. Oikeuksien loukkauksia on tapahtunut pitkän ajan kuluessa, mutta myös nykyhetkessä.

”Suomalaisilla voi olla käsitys, että ehkä saamelaisia on joskus aikaisemmin syrjitty, kun on ollut muun muassa asuntolakoulu-politiikkaa. Komission työn tarkoituksena oli selvittää, miten tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet saamelaiseen yhteiskuntaan. Selvityksen avulla voidaan toivottavasti rakentaa uudenlaista yhteyttä niin saamelaisten itsensä välille kuin saamelaisten ja suomalaisten välille.”

Komission tärkeimmät ehdotukset

Komission raportista Sara Vanhanen nostaa esille kolme keskeistä asiaa: ”Ensimmäinen ja tärkein on tunnustaa se, että Suomen valtio on perustettu kahden kansan alueelle. Täällä oli ja ovat edelleen suomalaiset ja saamelaiset. Tämän asian pitäisi heijastua Suomen valtiossa. Se luo velvollisuuksia Suomen valtiota kohtaan.”

Toiseksi komissio ehdottaa, että Suomessa olisi saamelainen valtiosihteeri ja valtioneuvostossa saamelaisasioita koordinoiva yksikkö. Sitä kautta voitaisiin valvoa saamelaisten oikeuksien toteutumista. Yhteistyötä tehtäisiin valtioneuvoston, saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen kanssa. Tähän liittyen komissio ehdottaa, että valtioneuvosto laatisi jokaisena vaalikautena eduskunnalle selvityksen, miten saamelaisten oikeusasemaa on parannettu. Tarvittaisiin myös saamelaisten omille elimille, eli saamelaiskäräjile ja kolttien kyläkokoukselle, laajempaa itsemääräämisoikeutta ja itsehallinnollista asemaa. Silloin ne voisivat paremmin toteuttaa omia tehtäviään.

Kolmantena Sara Vanhanen nostaa esiin komission ehdotuksia, jotka liittyvät koulutukseen, kuten saamenkielisen koulutuksen turvaamiseen niin kotiseutualueella kuin sen ulkopuolellakin asuville saamelaisille. ”Pidän tärkeänä sitä, että saamelaisiin liittyvää opetusta lisättäisiin peruskoulussa, lukiossa ja opettajakoulutuksessa. Myös ministeriöissä pitäisi kouluttaa ihmisiä tietämään saamelaisista enemmän.”

”Suomessa on suuri ja järjestelmällinen tietovaje saamelaisuudesta. Se on näiden monien saamelaisten kokemien vääryyksien ytimessä. Jos me emme saa tietovajetta kurottua kiinni, niin on hyvin hankala korjata mitään muitakaan saamelaisiin liittyviä vääryyksiä.”

Saamelaisista on kuitenkin olemassa paljon tutkittua tietoa. Eteläsaamelainen tutkija Eva Maria Fjellheim on käyttänyt tästä ilmaisua ”strateginen epätietoisuus”. Vanhasen mukaan se tarkoittaa sitä, että on ollut tietoinen valinta jättää osin seuraamatta ja käyttämättä tutkimustietoa saamelaisia koskevissa asioissa. ”Se, että tiedettäisiin enemmän saamelaisista, toivottavasti auttaisi estämään uusia ja korjaamaan vanhoja vääryyksiä.”

Vanhanen toivoo, että kun Totuus- ja sovintokomission työ on saatu tehtyä ja totuus löydetty, nyt voitaisiin siirtyä sovinnon rakentamiseen. ”Ei riitä se, että kertaalleen pääministeri vain pahoittelee, että ruvetaan käytännön töiden kautta vastaamaan saamelaisten tekemiin ehdotuksiin yhdessä saamelaisten kanssa.”

Suomalainen kolonialismi Saamenmaalla

Suomalaisesta kolonialismista on tehty viime vuosina useita tv- ja radio-ohjelmia, tutkimuksia ja lehtijuttuja, mutta asia on silti suomalaisille vieras ja torjuttu. ”Kun perinteisesti puhutaan kolonialismista, niin ihmiset ajattelevat imperialismia ja kaukaisiin siirtomaihin liittynyttä kolonialismia. Nykyään kolonialismi ymmärretään jo paljon laajemmin, siksi siitä voidaan hyvin puhua myös Saamenmaan tilanteessa.”

Vanhasen ajattelussa suomalainen kolonialismi liittyy kahteen teemaan. ”Yksi on maanomistus ja toinen sulauttamispolitiikka. Sulauttamispolitiikkaan liittyvät esimerkiksi asuntolakoulut ja se, kun saamelaisia on kielletty käyttämästä omaa kieltään ja edistämästä omaa kulttuuriaan. Sekin kertoo suomalaisesta tiede-elämästä paljon, että saamelaisiin on kohdistunut rasistisia rotututkimuksia vielä 1970-luvulle saakka, vaikka jo silloin pidettiin 1920- ja 30-lukujen rotututkimuksia vanhentuneina.”

Maanomistus on olennainen saamelaisia koskeva asia. Vanhanen kertoo, että tällä hetkellä yhdeksänkymmentä prosenttia saamelaisten kotiseutualueesta on Metsähallituksen hallinnoimia valtion omistamia maita. ”Omistusoikeus on sillä tavalla hankala asia, että siitä puhuttaessa saamelaiset joutuvat käsitteellistämään oman suhteensa perinteisiin maihinsa kapitalistiseen yksityisomistukseen liittyvän omistuksen kautta.”

Maankäyttöpolitiikka on johtanut suurin oikeudellisiin loukkauksiin. ”Merkittäviä olivat esimerkiksi Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat ja niiden aiheuttamat pakkomuuttamiset. Ne ovat heikentäneet saamelaiskulttuuria, kun maahan liittyvää tietoa ja perinteitä ei ole voitu siirtää seuraavalle sukupolvelle. Saamen kieli on saattanut myös jäädä uudelleen asuttamisen myötä.”

Sotaharjoitukset Saamenmaalla

Sara Vanhanen painottaa, että saamelaiset ovat hyvin huolestuneita maailmanpoliittisista jännitteistä ja tilanteesta. ”Tämä on hyvin konkreettinen asia, ja siihen vaikuttavat myös Lapin sodasta jääneet muistot ja traumat.”

Saamelaiset osallistuivat Suomen puolustamiseen sodissa samalla tavalla kuin muukin Suomen väestö. ”Saamelaiset eivät vastusta yleisesti maanpuolustustoimia. Saamelaiskäräjät on julkisesti tukenut valtion puolustuspolitiikkaa. Siitä huolimatta saamelaiset jätettiin täysin kuulematta esimerkiksi Nato-jäsenyyttä käsiteltäessä ja Suomen ja Yhdysvaltojen välistä DCA-sopimusta solmittaessa. Nämä rikkoivat jo silloin voimassa ollutta Saamelaiskäräjälain neuvotteluvelvoitetta. Tämä pistää miettimään, että jos rauhanaikana toimitaan näin mielivaltaisesti, niin miten sitten, kun ollaan kriisissä. Vaikka tuetaan maanpuolustustoimia, niin niitä ei saa toteuttaa kyseenalaistamalla saamelaisten olemassaolon ehtoja. Saamelaisten voi olla vaikea tuoda tämäkin asia esille aiheen herkkyyden takia. Se voi johtaa vihapuheen tai leimaamisen kohteeksi.”

Poronhoitajat ja saamelaiskäräjät ovat ilmaisseet halukkuutensa yhteistyöhön puolustushallinnon kanssa sotaharjoitusten järjestelyissä. Silloin saataisiin molemmille paremmin toimivia ratkaisuja. Tähän saakka yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa on ollut ongelmia. Esimerkiksi suuresta vuoden 2024 Nordic Response -harjoituksesta aiheutui poronhoitajille taloudellisia menetyksiä ja paljon ylimääräistä työtä.

Sara Vanhanen tarkentaa: ”Harjoitukset voivat säikäyttää poroja ja hajottaa koko lauman. Porot voivat myös lähteä seuraamaan ajokaluston tekemiä uria vääriin suuntiin ja sekoittaa sillä tavalla alueiden vuotuista laidunkiertoa. Kun porot on kerätty yhteen paikkaan, tokan hajoaminen saattaa tuhota viikkojen työn. Harjoituksissa myös sotilaita on kulkenut aitojen ja veräjien läpi. Veräjiä on jätetty auki tai aitoja rikottu. Puolustusvoimat ei ole ilmoittanut näistä asioista, vaan ne ovat myöhemmin selvinneet poronhoitajille, kun porot ovat kulkeneet alueille, jonne ei ole tarkoitus mennä.”

Vanhasen mukaan kevättalvi on poroille erityisen herkkää aikaa, silloin on vähiten ruokaa jäljellä ja porot ovat talven jäljiltä normaalia heikommassa kunnossa. Vaamit eli lisääntymisikäiset naarasporot saattavat kantaa vasoja, ja sotaharjoitukset ovat voineet johtaa naarasporojen keskenmenoihin. Laitumet voivat mennä huonoon kuntoon, jos alueella on liikuttu raskaan kaluston kanssa. Lumi on pakkaantunut kovaksi, eikä poro saa sen alta ruokaa. Pahimmillaan tällaisten vahinkojen jälkeen laitumien palautuminen voi viedä kymmeniä vuosia. Laitumet ovat muutenkin vähentyneet ilmastonmuutoksen ja poronhoidon kanssa kilpailevan maankäytön takia.

”Olisi tärkeää, että Puolustusvoimien kanssa yhdessä suunniteltaisiin, mille alueille tullaan harjoittelemaan. Silloin voitaisiin siirtää porot pois harjoitusalueilta ja suunnitella vuotuinen laidunkierto sen perusteella. Suomessa ei ole ollut myöskään vakiintunutta korvaussysteemiä haitoista pohjoisilla alueilla. Puolustusvoimien korvausvelvollisuutta käsitellään lähinnä yksityisen maanomistuksen näkökulmasta. Mutta saamelaisten kotiseutualueella maat ovat Suomen valtion omistuksessa. Tämä vaikeuttaa lain tulkitsemista saamelaisten oikeuksia tukevalla tavalla. Norjassa puolustusvoimien ja poronhoitajien välille on pitkään kehitetty yhteistoimintaa, jossa porot voidaan siirtää ennakolta pois. Siirtoon on saatu myös työvoimaa, ja taloudellisia vahinkoja on korvattu enemmän kuin Suomessa.”

Kaivostoiminta, elinkeinot ja luonto

Kaivostoiminnan lisääntyminen on seurausta ilmastonmuutoksesta. Sen vaikutukset ovat saamelaisille kaksiteräinen miekka. Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt näkyviä muutoksia pohjoisen kotiseutualueella, ja vaikeuttaa poronhoitoa ja muuta perinteistä toimintaa. Myös ilmastonmuutosta nimellisesti torjuvat keinot aiheuttavat haittaa saamelaisille. Paljon puhutut kriittiset mineraalit ovat näkyneet tähän saakka enemmän Ruotsin ja Norjan puolella kuin Suomessa. Ruotsissa on tulevia hankkeita jo luvitettu EU:n nopeutetun prosessin mukaan. Siinä on pelkona, että esimerkiksi vaikutusten arviointia ei voida kunnolla tehdä. Ongelma on, että kaivosten ympäristövaikutusten arvioita tekevät ihmiset, jotka eivät tunne saamelaisille tärkeitä asioita.

Yhteiseen tulevaisuuteen

Sara Vanhasen mukaan olisi tosi tärkeää tunnistaa, että Suomessa on kaksi kansaa, saamelaiset ja suomalaiset. ”Vuosisatojen aikana on syntynyt syvä epäluottamus saamelaisten ja suomalaisten välille. Monille saamelaisille on ollut hyvin raskasta käydä vaikeita asioita läpi sovintokomission työssä. Nyt luottamusta tulisi lähteä rakentamaan uudelleen. Siihen tarvitaan toimia. Komission raportin läpilukemisen yhteydessä Saamelaisten totuus- ja sovintokomission komissaari Anni-Siiri Länsman on sanonut näin: ’Yhdessä voimme rakentaa uuden tarinan. Tarinan, jossa saamelaiset ja suomalaiset ovat yhdenvertaisia ja jakavat yhteisen vastuun tulevaisuudesta.’ Saamelaiset haluavat olla mukana luomassa tulevaisuutta, joka rakentuu suomalaisten ja saamelaisten yhteistoiminnan ympärille.”

Paljon työtä on siis edessä. Jotta Sara Vanhanen jaksaisi viedä edistystä eteenpäin, hän harrastaa kuorolaulua helsinkiläisessä Äänenkannattajat-nimisessä kansainvälisessä opiskelijakuorossa. Hän on myös kuoron hallituksen puheenjohtaja. Sen lisäksi hän tekee paljon käsitöitä, neuloo ja ompelee, ja on opetellut lisäksi pitsinnypläystä.

• Kuvat Sara Vanhasen kotialbumi