Marokon ulkoministeri Nasser Bourita vieraili Suomessa elokuun alussa. Tapaamisesta ulkoministeri Elina Valtosen kanssa julkaistiin lehdistötiedote, jossa ilmoitettiin Suomen kannan muutoksesta Länsi-Saharan itsenäisyyteen liittyen. Tiedotteen mukaan Suomi pitää nyt Marokon niin kutsuttua autonomiasuunnitelmaa vakavasti otettavana ja uskottavana panostuksena Länsi-Saharan konfliktin ratkaisemiseksi.
Autonomiasuunnitelma on Marokon viimeisin pyrkimys oikeuttaa Länsi-Saharan jo viisikymmentä vuotta jatkunut kansainvälisen oikeuden vastainen miehitys. Länsi-Sahara (Saharan demokraattinen arabitasavalta) on Marokon vuodesta 1975 laittomasti miehittämä maa Pohjois-Afrikassa, joka on Yhdistyneiden kansakuntien itsehallintoa vailla olevien alueiden listalla. Länsi-Sahara ei YK:n mukaan kuulu Marokon valtioalueeseen, mutta ei myöskään täytä vielä itsenäisen valtion tunnuspiirteitä. Marokko miehittää suurinta osaa Länsi-Saharan maa-alueesta, jossa alkuperäiskansa sahrawien ihmisoikeuksia loukataan päivittäin.
Vakiintunut kansainvälinen mielipide on pitkään ollut se, että Länsi-Saharan itsenäisyydestä tulisi järjestää kansanäänestys. Osana Länsi-Saharan sodan päättänyttä tulitaukosopimusta vuonna 1991 Marokko ja Länsi-Saharan vapautusliike Polisario sitoutuivat kansanäänestyksen järjestämiseen Länsi-Saharan itsenäisyydestä. Marokko on kuitenkin estänyt äänestyksen järjestämisen, koska se ei ole hyväksynyt YK:n laatimaa listaa äänioikeutetuista. Marokko pelkää, että oikeudenmukaisen kansanäänestyksen voittaisi todennäköisesti Länsi-Saharan itsenäisyyttä ajava Polisario.
Suomi on asettunut Marokon puolelle tukemalla autonomiasuunnitelmaa
Viime vuosien aikana monet Euroopan maat ovat muuttaneet kantaansa Länsi-Saharan kysymykseen ja ilmoittaneet tukensa Marokolle. Kuten tutkija Karim Maïche kirjoitti Rauhanpuolustaja-lehden numerossa 4/2024, Ranska ja Yhdysvallat ovat tunnistaneet Marokon suvereniteetin Länsi-Saharassa. Monet maat, jotka eivät ole halunneet tunnustaa Marokon täyttä suvereniteettia miehitetyllä alueella, ovat sen sijaan antaneet tukensa Marokon autonomiasuunnitelmalle. Suomen lisäksi tämän vuoden aikana autonomiasuunnitelmalle ovat antaneet tukensa Tanska, Alankomaat ja Itävalta.
Autonomiasuunnitelma on Marokon vuonna 2007 YK:lle laatima ehdotus, jossa Länsi-Saharan kansanäänestyksen vaihtoehtona ei olisi enää itsenäisen Länsi-Saharan valtion muodostaminen, kuten YK:n tukemassa vuoden 1991 tulitaukosopimuksessa sovittiin, vaan liittyminen Marokon autonomiseksi maakunnaksi.
Toinen äänestysvaihtoehto olisi nykytilanne, eli kansainvälisen oikeuden vastaisen miehityksen jatkuminen.
Syyt miksi Suomi on ryhtynyt tukemaan autonomiasuunnitelmaa ilmenevät ulkoministeriön muistiosta, jonka saimme tietopyynnöllä elokuisen tapaamisen jälkeen. Muistion mukaan Suomen kantaa muutettiin, koska sen haluttiin olevan linjassa muiden EU-maiden kanssa, joista yhä useampi on ilmaissut tukensa autonomiasuunnitelmalle.
Muistiosta selvisi myös, että Yhdysvallat painosti Suomea vuonna 2022 ulkoministeriön valtiosihteerin vierailulla tukemaan autonomiasuunnitelmaa itsenäisyyden sijaan.
Ulkoministeriön Pohjoisen ja läntisen Afrikan yksikön päällikön Krista Napolan mukaan autonomiasuunnitelmalle ilmaistusta tuesta huolimatta Suomi tunnustaa yhä Länsi-Saharan itsemääräämisoikeuden, eikä tue Marokon väitettä, että Länsi-Sahara kuuluu sen valtioalueeseen. Ulkoministeriöstä saadusta muistiosta kuitenkin ilmenee, että samalla kun Suomi ilmaisi tukensa autonomiasuunnitelmalle, ulkoministeriön virallisesta kannasta Länsi-Saharan kysymykseen poistettiin teksti itsemääräämisoikeudesta.
Länsi-Saharan itsenäisyys ei ole mahdollista ilman kansainvälistä painetta
Kansainvälistä painetta Marokon miehitystä vastaan, tai Länsi-Saharan itsemääräämisoikeuden puolesta, ei juurikaan ole. Suomalaiset ja eurooppalaiset kansalaiset ja ihmisoikeusjärjestöt eivät ole asiaan yhtä valveutuneita kuin muiden maiden laittomiin miehityksiin, tai kansallisen itsemääräämisoikeuden kysymyksiin.
Lukuisat maat ovat viime vuosina kääntyneet neutraalista kannasta Marokon puolelle, joko tukemalla suoraan Länsi-Saharan anneksaatiota, tai laillistettua anneksaatiota autonomiasuunnitelman kautta.
YK on aiemmin johdonmukaisesti vaatinut oikeudenmukaista, kestävää ja kaikille osapuolille kelpaavaa ratkaisua Länsi-Saharan konfliktiin, joka mahdollistaa Länsi-Saharan kansalle itsemääräämisoikeuden. Heinäkuussa julkaistussa YK:n pääsihteerin raportissa Länsi-Sahara mainitaan edelleen dekolonisaatiokysymyksenä. YK:n vakiintuneesta kannasta poiketen Länsi-Saharan erityislähettiläs Staffan de Mistura ehdotti 18.10.24 vaihtoehtoisena ratkaisuna konfliktin purkamiseksi Länsi-Saharan jakamista kahteen osaan, joista toinen annettaisiin Marokolle ja toinen itsenäiselle valtiolle.
Euroopan unionin tuomioistuimessa Länsi-Saharan itsemääräämisoikeus on kuitenkin asetettu etusijalle. Tuomioistuin linjasi 4.10.24 päätöksessään, että EU:n ja Marokon väliset kauppa- ja kalastussopimukset eivät voi koskea Länsi-Saharaa, koska se ei kuulu Marokkoon. Tuomioistuin vaatii EU:ta purkamaan Marokon kanssa solmitut sopimukset Länsi-Saharasta vuoden sisällä. Päätös tarkoittaa myös, että Länsi-Saharan miehitetyiltä alueilta EU:n markkinoille tuotavia tuotteita ei voida merkitä valheellisesti marokkolaisiksi tuotteiksi. Suomessa on myyty vihanneksia ja kalaa, jotka on merkitty tuoteselosteissa virheellisesti marokkolaisiksi.
Länsi-Saharan itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää miehitystä vastaan kansainvälistä painetta, jota ei tällä hetkellä ole. Suomi ja muut Euroopan maat ovat jatkaneet Marokon kolonialismin tukemista, ja kannustaneet sitä myönnytyksillä ja julkilausumilla.
Länsi-Saharan miehitykseen ja mahdolliseen länsisaharalaisten itsemääräämisoikeutta loukkaavaan kansanäänestykseen tulisi suhtautua johdonmukaisesti samalla tavalla kuin Krimin ja Ukrainan itäosien miehitykseen ja niissä järjestettyihin kansanäänestyksiin: Marokon miehitys tulee tuomita ja sitä vastaan tulee asettaa taloudellisia pakotteita.
Kirjoittaja on Kansainvälisen solidaarisuustyön hallituksen jäsen.
