Laskeuduin mäkeä alas kohti Vallilanlaaksoa. Sen läpi virtaa kaunis puro, joka tosiasiassa on hulevesi oja. Se on tehty samalla kertaa kuin uusi ratikkalinja Kalasatamasta Pasilaan, jossa itse asun.
Tuo uusi rakennettu maisema herättää toivoa rasittuneessa mielessäni. Olin varma, että tapaan kävelylläni taas Mirjan, ja voin kuunnella hänen ajatuksiaan.
Mirja tulikin vastaan puistotiellä. Hän ehti tervehtiä minua ensin. ”Hauska nähdä! Mitä kuuluu?” hän sanoi. Kerroin, että minua ilahduttaa tämä puisto ja uusi ratikkalinja. ”Sepä hienoa. Mukava että olet löytänyt iloa ympäriltäsi. Tunnistat varmaan itsekin, että usein, kun tapaamme, sinulla on huolia, joista haluat puhua.” Myönsin oitis ja naurahdin perään.
”Minullakin on hyvä mieli”, Mirja sanoi, ”uskon, että Kamala Harris teki oikean valinnan varapresidenttiehdokkaaksi. Heistä tulee hyvä pari. Veikkaan, että Harris saa samanlaisen äänivyöryn kuin Sanna Marin ja Li Andersson. Ilmiökin on sama, halutaan uutta vanhan ja pölyttyneen vallan sijaan.”
En ehtinyt sanoa tuohon mitään, kun hän jo jatkoi: ”Minä olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Amerikka ratkaisee maailman kehityksen. Ei se ole Kiina, Eurooppa, Afrikka eikä Pohjoismaat. Se on USA. Mieti sitä, että USA on tieteellisen ja teknisen kehityksen johtava maa. Mutta se ei tee siitä vallankumouksen tekijää vaan, arvaa mikä?”
Selitin sekavasti, että se pystyy kaikkeen, mihin muut eivät kykene. Mirja sanoi: ”Se on myös humanismin, ideoiden, aatteiden, demokratian ja vapauden työpaja.” Keskeytin hänet: ”Puhut lööperiä. Se on rahavallan, ahneuden ja väkivallan perikuva, jossa köyhät ovat kaduilla ja keskiluokka maksaa itsensä kipeäksi terveydenhuollosta, ja tulevat siitä vielä kipeämmäksi.”
”Tuokin on totta”, Mirja sanoi, ”mutta juuri noista syistä siellä on vahva vastakulttuuri, joka taistelee paremman yhteiskunnan puolesta. Siitä konfliktista syntyy uusia vallankumouksellisia ajatuksia, jotka vielä muuttavat maailmaa. Siksi tulevat presidentinvaalit ratkaisevat enemmän kuin uuden presidentin. Kansa haluaa uuden maan.”
Häkellyin entistä enemmän. ”Siis mitä oikein tarkoitat, miten USA on niin hyvä?” Mirja sanoi: ”Se on erityistä, että USA on kaikesta huolimatta demokratia, jossa valtavirrasta poikkeavat pääsevät esiin. Uusia ajatuksia tutkitaan ja kehitellään yliopistoissa ja ajatuspajoissa. Monet niistä ovat hyvin radikaaleja.”
”Poliittisen muutoksen kannalta on olennaista, että uudet ideat ovat poliittisia ja nimenomaan yhteiskunnan kehitykseen liittyviä. Tässä merkityksellisiä ovat humanistiset ajatukset filosofia, taide musiikki, urheilu, elokuva ja kirjallisuus esimerkiksi. Nämä tunnetaan Suomessakin.”
Raitiovaunu kolisteli ohitsemme. Matkustajat vilkuttivat meille. Silloin Mirja sanoi: ”Tiedätkö mitä. Sosialismin pisimmälle kehittynyt malli oli ruotsalainen yhteiskunta 1960- ja 70-luvuilla. Sehän oli kapitalismia, jota ohjattiin laeilla. Lopputuloksena rikkautta jaettiin ennen kuulumattomalla tavalla koko kansalle. Tähän siellä nyt pyritään, vaikka se ei kaikille maistu.”
Sitten hän sanoi: ”Mitä tästä tuumaat?” Vastasin, että mennään kahville tuonne siirtolapuutarhaan.
