Kirjoitin pari päivää sitten tämän hyvin henkilökohtaisen tekstinpätkän:

”Me hoemme, että ehkä tämä nyt muuttuu. Me puhumme siitä, että tätä maailma ei voi enää ohittaa. Kuulostamme oudon tutuilta, samalta kuin vanhempamme kuulostivat silloin kun olimme lapsia.

Ensimmäisen intifadan aikaan isäni oli saman ikäinen kuin minä nyt.

Aseettomat ihmisjoukot uhmasivat armeijaa.

Aikuiset katsoivat päivästä toiseen videoita, joissa hautajaissaattueet kantoivat ruumiita.

Eräässä lehtikuvassa isoäitiä, minun isoäitiäni, kannettiin kotoaan ulos rangaistuksena jostain, jota hän ei ollut tehnyt. Sotilaat sinetöivät kodin ovet ja ikkunat kiinni vuosiksi.

Muistan sen tunteen. Ylivoimaisen vääryyden kokemuksen. En tiennyt sen nimeä, sillä en osannut arabiaa. Nyt tiedän, että se on qahr.

Isä kirjoitti jokaiselle poliitikolle, jonka tunsi. Hän kirjoitti myös paaville. Sai paavin sihteeriltä tiedon, että paavi on rukoillut mummon puolesta.

Me hoimme, että ihan kohta tämä loppuu. Olimme vakuuttuneita siitä, että ihan kohta maailma herää.”

NÄMÄ SANAT KERTOVAT odotuksesta ja taistelusta, joka periytyy sukupolvelta toiselle. Se ei laimene, kuten jotkut ehkä joskus kuvittelivat. Se vahvistuu.

***

Me olemme täällä taistelemassa yhdenvertaisen ihmisyyden puolesta.

Me olemme täällä, sillä emme halua, että Suomen valtio toteuttaa rasistista, epäinhimillistä ja väkivaltaista politiikkaa.

Me olemme täällä, sillä tiedämme että maailman voi järjestää myös toisin.

***

ME SANOUDUMME IRTI Suomen hallituksen välinpitämättömyydestä palestiinalaisiin kohdistuvan kansanmurhan, etnisen puhdistuksen ja apartheidin edessä.

Sanoudumme irti 75 vuotta kestäneen sorron tukemisesta ja palestiinalaisille kuuluvien ihmisoikeuksien täydellisestä sivuuttamisesta.

Palestiinalaisilla on oikeus omaan maahansa, vapauteensa ja yhdenvertaisuuteen muiden ihmisten kanssa.

Lässytyksen on aika loppua. Valheet on jo paljastettu. Sionistinen Israel on näyttänyt jo vuosikymmeniä sitten todelliset kasvonsa. Palestiinalaiset ovat nähneet ne aina.

En tiedä, miksi meidän valtionjohtomme edelleen kieltäytyy näkemästä tutkittua, todettua, sataan kertaan näytettyä todellisuutta. Johtuuko se häpeästä? Siitä että olisi noloa myöntää tulleensa vedätetyksi? Vai kaupankäynnistä ja haluttomuudesta luopua sen hyödyistä? Vai pelosta? Siitä että joku isompi suuttuu, jos asetumme kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien puolelle?

Vai rasismista? Johtuuko se kuitenkin ennen kaikkea rasismista?

Nolous, taloudellinen hyöty, pelko ja ylimielisyys. Kaikki ovat järkyttävän huonoja motiiveja päätöksiin.

Haluammeko me oikeasti tällaisen maan? Haluammeko olla tällaisia? Jos Suomi valtiona ei kunnioita ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia, niin mitä meille jää?

***

VAADIMME HALLITUSTAMME KUNNIOITTAMAAN kansainvälistä lakia ja tuomitsemaan kaikki Israelin sotarikokset samalla jyrkkyydellä kuin se on tuominnut Hamasin tekemät sotarikokset. Tällä hetkellä Suomi osallistuu näihin rikoksiin kääntämällä selkänsä palestiinalaisten siviilien hädälle tyhjää äänestäen ja käymällä asekauppaa apartheidvaltion kanssa. Tämän on loputtava.

Vetoamme hallitukseen, että se tekee kaikkensa välittömän tulitauon aikaansaamiseksi ja humanitaaristen käytävien avaamiseksi Gazaan.

****

KUN ME HUUDAMME tänään ”From the river to the sea, Palestine will be free”, tarkoitamme koko historiallista Palestiinaa ja jokaista ihmistä siellä. Me tarkoitamme vapautta sorrosta ja sortajuudesta.

Me seisomme palestiinalaisina ja palestiinalaisten rinnalla vaatimassa loppua sorrolle ja väkivallalle, joka on jatkunut liian pitkään. Me jatkamme niin kauan kuin on tarpeen jatkaa, niin kuin meidän vanhempamme ja edelläkävijämme jatkoivat. Me tiedämme, että palestiinalaisten vapaus ei ole ainoastaan mahdollista. Se on välttämätöntä ja väistämätöntä.

****

VIIMEISET VIIKOT OVAT olleet järkyttäviä. Ne ovat repineet auki kaikki palestiinalaisten ennestään parantumattomat haavat ja avanneet Palestiinassa elävien palestiinalaisten kärsimyksen koko maailman katsottavaksi.

Haluamme, että Gazan ja koko miehitetyn Palestiinan kärsimys nähdään, mutta me emme kaipaa sääliä. Emme kaipaa voiman toivotuksia sellaiselta, joka kieltäytyy tekemästä omaa osaansa.

Palestiinalaiset näyttävät haavansa maailmalle siksi, että maailma alkaisi toimia toisin.

Me emme puhu Palestiinasta herättääksemme pelkästään tunteita. Me puhumme herättääksemme toimintaa. Tunteitakin tarvitaan. Tunteet ovat ihmisyyttä. Ne ovat olemassa siksi, että ymmärtäisimme, mitä tarvitsemme.

Suru pakottaa meidät muistamaan menetyksemme.

Viha ja raivo opettavat meitä sanomaan ei.

Rakkaus näyttää meille sen, mitä kohti kulkea.

Emme saa unohtaa myöskään syyllisyyttä, joka auttaa meitä pysähtymään, korjaamaan ja vaihtamaan suuntaa.

***

SIVIILIEN MURHAAMISEN ON LOPUTTAVA. Sorron on loputtava. Suomen hallituksen, median ja kansalaisyhteiskunnan on kannettava vastuunsa.

Tulitauko nyt.

Vapaa vapaa Palestiina.

From the river to the sea, Palestine will be free.

Näyttelijä, ohjaaja Noora Dadun puhe 11.11.2023 Rautatientorilla Palestiina-mielenosoituksessa. 

Dadu on uuden Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry:n puheenjohtaja. Sumud tavoittelee Israelin apartheidin, miehityksen ja kolonialismin lopettamista ja palestiinalaisten ihmis- ja poliittisten oikeuksien toteuttamista.