Kirje Rojavasta 2.11.2022
Hyvät ystävät,
tässä kolmas ja viimeinen tervehdys Pohjoisen ja itäisen Syyrian itsehallintoalueelta, jossa olin eurooppalaisen Water for Rojava -komitean matkassa rakentamassa kansalaisliikkeiden yhteistyötä ja välittämässä pienimuotoista tukea naisten maatalousosuuskunnille ja kuntien vesilaitoksille. Jatkoin alueelta lokakuun lopussa matkaa Delhiin.
Siirtolaisuuden ilo ja suru
Asuimme Rojavassa eläkkeellä olevan opettajapariskunnan luona Kamishlin itäpuolella. Heidän Euroopassa kymmenen vuotta asunut poikansa oli mukana tiimissämme. Perheen toinen lapsi asuu niin ikään Euroopassa. Lähes kaikki tiimimme rojavalaisen jäsenen setien ja tätien lapset olivat lähteneet siirtolaisiksi. Kolmen viikon aikana näkemässämme lukuisten sukulaisten joukossa oli vain yksi kouluikäinen lapsi. Lähtijöitä yhdistää perheiden korkea koulutustaso ja kohtalainen taloudellinen asema.
Lasten Euroopasta lähettämä taloudellinen tuki on eläkeläisille välttämätön oljenkorsi, sillä Syyrian valtio ei päivitä eläkkeitä inflaation vuoksi, vaan maksaa samaa summaa kuin eläkkeelle jäätäessä. Kaksinumeroisten inflaatiolukujen vuoksi usean vuosikymmenen virkauran jälkeen eläke vastaa muutamia kymmeniä dollareita. Sillä voi hankkia peruselintarvikkeet enintään viikoksi.
Siirtolaisiksi lähteneiden tuki kotiväelle liikkuu Syyriaan rahanvaihtajien ja kauppiaiden perinteisiä hawala-verkostoja pitkin. Syyria on YK:n turvallisuusneuvoston julistamassa kauppasaarrossa, eivätkä kansainväliset pankkisiirrot ole mahdollisia. Hawala-toimijoiden palkkiot ovat korkeat, usein kymmenen prosenttia välitettävästä summasta. Mutta palvelu on sujuvaa ja luotettavaa: Euroopassa hawala-toimijalle annetut rahat ovat nostettavissa useista vaihtoehtoisista paikoista muutaman päivän sisällä.
Syyriaan jääneet vanhemmat kaipaavat kovasti lapsiaan ja lastenlapsiaan. Heidän vierailunsa Rojavaan ovat mahdollisia mutta harvassa. Lastenlasten kerrotaan kasvaneen uuteen kulttuuriin, eivätkä he osaa arvostaa vahvaa sukuyhteyttä. Vierailut Syyriasta lasten asuinmaihin eivät käytännössä ole mahdollisia. Irakin Kurdistanissa olevat EU-maiden konsulaatit eivät suostu antamaan aikaa edes viisumihaastatteluihin.
Meille kerrottiin, miten uusissa asuinmaissa siirtolaisten elämää koventaa avoin rasismi. Yllättävän suurena murheena painaa varsinkin Pohjoismaissa myös huoli lasten menettämisestä valtiolle lastensuojelutoimien vuoksi. Eräs äiti kertoi tyttärensä kovasti koettavan oppia Ruotsissa tavat, joilla välttyisi lastensa huostaanotolta. Tuntui, että huostaanoton perusteet olivat epäselvät. Paikallisten käsitys oli, että tuhannet lapset on viety vanhemmiltaan.
Opetusta kurmandžin kielellä eskarista yliopistoon
Yksi Rojavan vallankumouksen ja itsehallinnon suurista saavutuksista on kielen, uskonnon ja kulttuurin vapaus. Ennen vallankumousta vähemmistöjen asema oli todella tukala. Kouluissa sallittiin vain arabian käyttäminen, eikä kurdeille myönnetty edes henkilöllisyystodistuksia. Jesidit eivät myöskään pystyneet harjoittamaan vapaasti uskontoaan ja kulttuuriaan.
AANESin itsehallinnon koulujärjestelmä lähtee omankielisestä perusopetuksesta. Rojavassa itsehallinnon ylläpitämät koulut toimivat enimmäkseen kurmandžin kielellä. Naisten vapautumista tukee naistiedon eli jineolojin opetus kaikilla kouluasteilla. Itsehallinto satsaa koulutukseen, ja esimerkiksi opettajien palkat ovat suhteellisen hyvät.
Itsehallinnon koulutoimintaa painaa niissä suoritettujen tutkintojen kelpaamattomuus muualla Syyriassa. AANESin koulujen myöntämillä todistuksilla ei voi pyrkiä Syyrian valtion yliopistoihin tai virkoihin. Niinpä moni vanhempi valitsee lapselleen Syyrian valtion opetussuunnitelmaa ja loppukoejärjestelmää noudattavan yksityiskoulun tai valtion ylläpitämän koulun.
Syyrian valtio ylläpitää edelleen kouluja myös itsehallinnon alueella. Niissä noudatetaan valtion opetussuunnitelmaa, johon kuuluu muun muassa arabinationalismi. Niissä muiden kielten puhumista ei kuitenkaan enää rajoiteta, ja vähemmistökieliä voi opiskella muutaman tunnin viikossa – jos koulu on palkannut opettajia niitä opettamaan. Palkat ovat sen verran alhaiset, että paikkoja ei aina saada täytettyä.
Kurmandžinkielinen opetus jatkuu aina yliopistotasolle asti. Kävimme Kamishlissa sijaitsevassa Rojavan yliopistossa. Kampuksia on useita, ja oppiaineista vahvimpia ovat käytännön tekemiseen liittyvät alat, kuten maatalous ja insinööritieteet. Myös opettajankoulutusta on paljon.
Lahjoitin Rojavan yliopiston kirjastolle muutaman kirjan, muun muassa Gandhin Hind Swarajn, Wangari Maathain omaelämäkerran ja erinomaisen Post-Development-sanakirjan Pluriverse. Toimitin perille myös toisen lahjoittajan lähettämän teoksen, David Graeberin ja David Wengrow’n The Dawn of Everything. Yksi yliopiston luentosaleista oli nimetty Graeberin mukaan, joten kiinnostuneita lukijoita varmaan löytyy. Tosin englannin taitajia yliopistolla vaikutti olevan suhteellisen vähän.
Aurinkoisin terveisin nyt jo Delhin savusumun keskeltä!
Marko
Rauhanpuolustajat julkaisee hieman editoituna kansalaisliike- ja järjestöaktiivi, aiemmin muun muassa Siemenpuusäätiön puheenjohtajana toimineen Marko Ulvilan kolme kirjettä hänen viime lokakuiselta matkaltaan Pohjois- ja Itä-Syyrian itsehallintoalueelle (AANES). Rauhanpuolustajat oli yksi matkan tukijoista. Aluetta kutsutaan usein Syyrian Kurdistaniksi tai käytetään kurdinkielistä Rojava-termiä, joka tarkoittaa suomeksi länttä. Mutta vaikka suuri osa alueen asukkaista on kurdeja, siellä asuu myös useita muita kansallisuuksia.
Turvallisuussyistä matkan aikana ei julkaistu mitään verkossa, sillä Turkki on onnistunut lyömään terroristisen epäilyn tai leiman kaikkeen AANESin alueella tapahtuvaan yhteistyöhön, vaikka kyseessä olisi täysin väkivallaton toiminta. Leimaan riittää se, että Turkissa jo lähes 25 vuotta vangittuna olleen Kurdistanin työväenpuolue PKK:n puheenjohtaja Abdullah Öcalanin ajatukset demokraattisesta konfederalismista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta toimivat inspiraationa. Kesäkuussa 2022 Turkin kanssa allekirjoitetussa yhteisymmärrysasiakirjassa jopa Suomi ja Ruotsi lupasivat Turkille estää PKK:n ja sen ”haarajärjestöjen – – innostamissa ryhmissä tai verkostoissa vaikuttavien henkilöiden toiminnan”. Oli siis paras pitää matalaa profiilia ennen paluuta Suomeen. Vai onko Öcalanista inspiroitunut ihminen turvassa enää edes Suomessa?
Rojavaa/Koillis-Syyriaa on hyvä seurata ja tuntea, sillä täällä rakennetaan vaikeissa oloissa poikkeuksellisen tasa-arvoista, monikulttuurista ja demokraattista yhteiskuntaa.
