Mennyt vuosi on ollut rauhanliikkeelle masentava. Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan, kustannus-hyötysuhteeltaan järjettömän kallis hävittäjähankinta ja sodan myötä uudet asehankinnat sekä Suomen päätös liittyä sotilasliittoon eivät lupaa hyvää jatkossakaan. Diktatuurivaltio Turkin kanssa tiivistyvä ”turvallisuuspoliittinen” yhteistyö ja apartheid-Israelista tehdyt aseostot puolestaan syövät entisestään vähemmän uskottavaa ”ihmisoikeusperusteista” ulkopolitiikkaa.

Viimeisimpänä niittinä näyttää siltä, että asekauppa Turkkiin alkanee uudestaan, vaikka perusteet sen lopettamiseen ovat vielä enemmän ajankohtaisia kuin siitä päätettäessä vuonna 2019.

Valtamedia näyttää uutisoinnissaan omaksuvan kaksoisstandardit ulkopolitiikan tavoin. Venäjä – aivan oikein – tuomitaan ihmisoikeus- ja sotarikoksistaan näyttävästi samaan aikaan kun esimerkiksi Turkkia ja Israelia käsitellään silkkihansikkain. Eikä naapurin öljyn korvaaminen Lähi-idän diktatuureista hankittavalla herätä minkäänlaista pohdintaa.

Maailma vaikuttaa ajautuvan valtavaa vauhtia taantumaan, jonka seuraukset tulevat näkymään suomalaistenkin arjessa. Harjoitetun politiikan laskun maksajat löytyvät tuloasteikon alapäästä, oli sitten kyseessä ”kehittynyt” Eurooppa tai globaali Etelä, joka joutuu kärsimään lyhyellä tähtäimellä enemmän myös ilmastopolitiikan toissijaisuuden aiheuttamasta ilmastokatastrofista.

Kevään eduskuntavaalien lähestyessä puolueet näyttävät kilpailevat lähinnä siitä, kuka edustaa kovimpia arvoja lähes kaikilla politiikan alueilla. Toivottavasti tulevaan eduskuntaan saadaan kaikista puolueista edustajia, jotka näkevät rauhantyön merkityksen omassa politiikassaan. Eikä rauha tarkoita vain tilannetta, jossa aseet ovat vaienneet – siihen kuuluvat myös muu turvallisuus, sosiaalinen ja taloudellinen tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja ympäristönsuojelu.

Mutta ei anneta maailman masentaa! Onneksi on myös orastavia merkkejä ihmisten aktivoitumisesta rauhantyöhön. Tosin heidän äänensä ei kuulu valtajulkisuudessa, jota hallitsevat tahot, jotka näkevät sodan ainoana keinona rauhan saavuttamiseksi. Rauhanpuolustajien jäsenmäärä on pitkästä aikaa kääntynyt nousuun, ja jäsenten muukin taloudellinen tuki järjestön toiminnalle on kasvanut. Toivottavasti trendi on pysyvämpi, sillä maailma tarvitsee nyt jos koskaan vahvempaa ääntä rauhan puolesta.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.