Räpähtävää poppia englanniksi ja arabiaksi laulava palestiinalainen Mira Shatat vihaa maanantaita ja meikkaamista. Miran ”Wrap me” -videolla on kalliita autoja, kauniita naisia, paljubileet ja napatanssia parkkipaikalla.
Nyt ei ole itkun aika
Palestiinalainen Helsingissä asuva laulaja ja lauluntekijä Mira Shatat on tehnyt kymmenen vuotta henkilökohtaisen avustajan töitä, koska taide ja musiikki on niin epävarma tulonlähde. Mia ei ole koskaan halunnut opiskella musiikkia, sillä hän on halunnut säilyttää musiikin sydämessään eikä päästää rutiineja tuhoamaan arvokkainta – taidetta ja musiikkia.
”Rakastin äitini laulua. Äidilläni oli niin kaunis ääni. Minunkin ääntäni on kehuttu, sanottu kauniiksi, ja minua on aina pyydetty esiintymään”, kertoo Mira.
Helsinkiläistynyt muusikko on aina halunnut esiintyä ja nousta lavalle.
”Olen tosi hyvä lavaesiintyjä. Tunnen itseni ja rakastan esiintymistä. Tapahtumat, jossa olen laulanut, ovat aina poikineet uusia keikkoja”, vahvistaa Mira.
Mira on Palestiinan solidaarisuuspäivän tilaisuuden pääesiintyjä ja nousee lauantaina 26. marraskuuta Helsingissä Narrin näyttämölle. Solidaarisuuspäivä ei ole Miralle tavallinen keikka. Hän esiintyy tilaisuudessa solidaarisuudesta ja maksutta, koska haluaa tukea oman kansansa taistelua. Laulaja kertoo Palestiinan ja musiikin löytyvän syvältä sydämestä.
Mira antaa hyvää palautetta Suomen palestiinalaisten siirtokuntayhteisölle aktiivisesta ja kiinnostavasta toiminnasta. Sellaisessa haluaa olla mukana, hän vakuuttaa.
Palestiina-päivän tilaisuudessa kuullaan perinteisiä palestiinalaisia kappaleita, joita voi myös tanssia.
”En halua, että ihmiset itkevät konsertissani, vaikka laulankin kotimaasta ja tunteissa mennään syvälle. Nyt ei tarvita itkua. Se, mitä Palestiinassa nyt tapahtuu, on riittävän hirveää. Toivon, että ihmiset avaavat silmänsä ja tiedostavat Palestiinan tilanteen ja tavoitteen.”
Solidaarisuutta Palestiinalle
Miran viesti tavalliselle suomalaiselle kaduntallaajalle on, että Palestiinaan ja sen kulttuuriin kannattaa tutustua. Mira kutsuu ihmiset lauantain tilaisuuteen katsomaan, miltä palestiinalainen kulttuuri kuulostaa, näyttää ja tuntuu. Suomalaisten historia on valloitetuksi tulemisen historiaa. Laulaja arvelee, että oman taustansa takia suomalaiset voivat hyvin ymmärtää miltä tuntuu, kun oma maa ja kansa on valloitettu ja mitä sota tarkoittaa.
Miran mukaan palestiinalaisessa kulttuurissa on valtavasti hyviä asioita. Laulajaa inspiroi Palestiinan ilmapiiri kaikkine gettoineen. Ruokakulttuuri ja historialliset arkeologiset paikat ovat Miralle erityisen rakkaita. Mira on opiskellut Palestiinassa asuessaan arkeologiaa.
”Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen historiasta. Betlehem on varsinainen historian helmi. Siellä tuntuu hyvältä ja voi tuntea omat juuret.”
Suurin kriitikko
”Youtube ei ole kovin kiinnostava paikka minunkaltaiselleni taiteilijalle. Tiktok, Instagram ja Snap Chat ovat kiinnostavampia. Yritän olla ammatillisessa mielessä aktiivinen sosiaalisessa mediassa.”
Miran kriittisyys iskee aina kun hän huomaa epäkohtia omassa tekemisessään. Muusikko yrittää jatkuvasti ottaa opikseen puutteistaan ja virheistään.
”En pidä Youtubessa olevasta ”Wrap me” -videostani, sen laatu ei miellytä. Rakastan sitä laulua, kirjoitin sen sydämestäni. Video tappoi teoksen laadun. Tuntuu siltä, että epäonnistuin videossa, koska nyt siinä nähdään vain rikkautta ja pröystäilyä, vaikka tavoitteeni oli vain tehdä onnellinen laulu suoraan mun sydämestä.”
Lauluja omasta elämästä
Klassista arabialaista, poppia ja räppiä laulava Mira ei ole tyypillinen artisti. Palestiinalainen nainen on poikkeus suomalaisessa musiikkimaailmassa. Mira kertoo yllättyneensä omasta räppäämisestään.
”En koskaan ajatellut räppääväni. Rap ei ole oikeastaan edes mun tyylilaji. Olen enemmänkin popmuusikko. Kirjoitan itse omat lauluni omasta elämästä.”
”Palestiina-konsertissa en esitä omia pop-biisejäni vaan perinteisiä kappaleita. Konsertti kertoo Palestiinasta ja maan tilanteesta. Omat kappaleeni eivät kerro mitään Palestiinasta.”
Mira toivoo, että voi omalla taiteellaan, musiikilla ja äänellään lähettää viestin solidaarisuudesta. Ylätason politiikka, hallitukset ja sen sellaiset saavat Miralta tyrmäyksen.
”Ne tekevät mitä haluavat, eikä minun mielipiteelläni ole suurta merkitystä. Suomen hallituksella näyttää olevan vaikeaa, mutta kyllä Suomen tulisi seurata Ruotsin mallia ja tunnustaa Palestiinan valtio. Meillä on aina toivoa, vaikka tavoitteemme toteutumiseen menisikin toivottua pitempi aika. Taide voi myös muuttaa maailmaa. Taide kokoaa ihmisiä yhteen.”
Suomalainen musiikkibisnes on hankalaa. Miralla on ystäviä, jotka tukevat artistin uraa ja tekemistä. Musiikkiala on erittäin kilpailtua ja vaikeaa.
”En tiedä miksi, mutta olisiko yksi syy tähän vaikeuteen se, että en laula suomeksi. Tuntuvatko suomalaisista arabiankieliset biisit vaikeilta? Ehkä minun pitäisi miksata biiseihini suomea. Nykyisellään tuntuu, että on tosi vaikea breikata laajempaan tietoisuuteen tai vaikka päästä ääneen Ylen kanavilla. Tarvitsisin jonkun hyvän sponsorin tuottamaan musiikkiani. On vaikeaa tehdä yksin kaikkea alusta loppuun. Tarvitsen lisävoimia mainostamiseen ja tuottamiseen.”
”Ehkä viisi vuotta sitten tavoitteeni oli olla soittolistoilla, mutta tänään ajattelen vähän toisella tavalla. Kilpailu musiikkimaailmassa on kyllästyttänyt minua. Musiikkibisnes on valtavan stressaavaa, siinä väsyy ja sairastuu helposti. Minua ärsytti myös tuottajien käskyttäminen ja tunne, että ei voi itse ohjata omaa tekemistään tai omaa ulkonäköä ja omana itsenä aidosti olemista.”
Mira Shatat täytti juuri kolmekymmentä. Tähti kertoo päättäneensä, että ei suostu enää samalla mitalla stressaamaan kuin aikaisemmin. ”Alan kuunnella nyt enemmän omaa päämäärääni ja tavoitteitani kuin tuottajia ja heidän tavoitteitansa. Aloin kirjoittaa omaa musiikkiakin, koska halusin miellyttää kaikenlaisten erilaisten yleisöjen lisäksi myös itseäni.”
Muusikon monta lavaa
Mira tykkää Suomesta, koska Suomi on hänestä ihmeellinen ja monikulttuurinen maa. Miran yleisö on moninainen ja laulajan lavoja on eri maissa. Miran repertuaarissa on erityylistä musiikkia, ja se vie laulajaa eri maihin ja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Lähi-idän musiikilla on kysyntää. Helsingissä Hercules-klubilla esitetään eri lauluja kuin konserttisaleissa, joissa odotetaan klassista arabialaista musiikkia.
”Minulla on monia hyvin erilaisia yleisöjä. Minua fanitetaan Irakissa, Palestiinassa, Jordaniassa, Ruotsissa ja tietenkin Suomessa. Loppuvuodesta minulla on keikka uutenavuotena Oslossa Norjassa.”
Monen yleisön Mira saa sosiaalisen median kautta paljon palautetta musiikistaan. ”Tulee ihan kivasti hyvää kannustusta, avioliittoehdotuksia ja kaikenlaista, mutta myös asiatonta palautetta esimerkiksi tyylistäni. Joskus sanat loukkaavat ja silloin yritän olla vain loukkaantumatta. Kuulun seksuaalivähemmistöön ja sekin riittää monelle kritiikiksi.”
Suomalaiset ja arabialaiset yleisöt ovat erilaisia – suomalaiset saattavat hyväksyä helpommin sen, että esiintyjä on huonosti pukeutunut, mutta eivät ehkä pidä siitä, että ei lauleta suomeksi. Arabiyleisö puolestaan vaatii ehdottomasti hyvää pukeutumista ja täydellistä ulkoista olemusta.
”Oman paikan löytäminen on haastavaa. Sateenkaarevalle tekemisellekin on löytynyt omia paikkoja. Olen myös oppinut, että kun haluan olla vuorovaikutuksessa erialaisten yleisöjen kanssa, minunkin on kuunneltava eri yleisöjen toiveita.”
Teksti: JP Väisänen
Kirjoittaja on käsitetaiteilija ja toimittajaopiskelija.
Pääkuva: Karrar Al-Tameemi
Kuuntele Mira Shatatin haastattelu Roteva Rosolli -podcastissa.