Lakkautetun ihmisoikeusjärjestö Memorialin puheenjohtaja Oleg Orlov painottaa, että yhdistymisvapaus on kansalaisyhteiskunnan elinehto. Memorial sai Nobelin rauhanpalkinnon tänä vuonna.
Yhdistymisvapauden puolustaminen on Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestön (Etyj) humanitaarisen ulottuvuuden ratkaiseva velvoite. Ilman tätä vapautta ei kansalaisyhteiskunnan tehokas toiminta ole mahdollista. Olemme kuitenkin viime vuosina törmänneet Etyjin vastuualueella yhdistysmisvapauden vastaiseen hyökkäykseen ja uusiin uhkiin ihmisoikeusaktiivien turvallisuudelle sekä systeemisiin muutoksiin, jotka kyseenalaistavat koko riippumattoman kansalaisyhteiskunnan olemassaolon.
Tähän ovat järjestelmällisesti pyrkineet eräiden Etyjin jäsenmaiden hallitukset. Me, ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälinen yhteisö, olemme vuosien ajan varoittaneet tästä uhkasta eri foorumeilla. Valitettavasti meitä ei oikein ole kuunneltu.
Olemme toistaneet Andrei Saharovin lähes 50 vuotta sitten muotoilemaa periaatetta: rauha, edistys ja ihmisoikeudet ovat kolme kiinteästi toisiinsa liittyvää päämäärää, eikä mitään niistä voida saavuttaa, jos jätetään muut huomiotta. Tämä kokonaisvaltainen näkemys muodostui tuolloin Etyjin perustaksi.
Demokratia ja ihmisoikeudet ovat Etyjin kolmannen, eli humanitaarisen ulottuvuuden, perusta, ne luovat vahvimmat takeet maiden keskinäiselle luottamukselle. Kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat mitä tärkein, erottamaton osa näiden arvojen puolustamista. Siksi väitämme: kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen eräissä maissa uhkaa kaikkien maiden turvallisuutta, se uhkaa rauhaa koko Etyjin alueella.
TÄMÄ TEESI ON JÄLLEEN SAANUT vahvistuksensa Venäjän ja Valko-Venäjän toimista; nehän suuntautuivat jo kauan sitten kansalaisyhteiskunnan täydelliseen tuhoamiseen. Venäjän hallitus on harjoittanut maansisäistä vainoa jo vuosien ajan ja aloitti nyt laajan hyökkäyksen suvereenia Ukrainaa vastaan, mihin Lukašenkan laiton autoritaarinen hallinto osallistuu aktiivisesti.
Ei riitä, että meitä on kuunneltu huolimattomasti. Kansainväliset instituutiot, joiden pitäisi suojella ihmisoikeuksia, eivät ole aina täyttäneet velvollisuuksiaan. Esimerkki tästä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen reaktio valituksiin, joita sille lähetti suuri joukko Venäjän ihmisoikeusjärjestöjä niin sanottujen ”ulkomaisia agentteja koskevien lakien” johdosta. Nuo sortavat säädökset ovat jo kymmenen vuotta rajoittaneet yhdistymisvapautta Venäjällä. Ensimmäiset valitukset Eurooppa-oikeuteen tehtiin yhdeksän vuotta sitten. Pyysimme käsittelemään ne kiireellisinä, mutta tähän ei suostuttu. Vasta tämän vuoden kesäkuussa Strasbourgin tuomioistuin teki päätöksen valituksistamme. Siihen mennessä ”ulkomaisia agentteja” koskevaa lainsäädäntöä oli jo kovennettu kohtalokkaasti, niin että yli puolet valituksen tehneistä järjestöistä oli joko lakkautettu tai joutunut lopettamaan toimintansa. Kun tuomioistuin teki päätöksensä, oli Venäjä jo ilmoittanut eroavansa Euroopan neuvostosta ja Putin allekirjoittanut lait Eurooppa-oikeuden päätösten toteuttamatta jättämisestä.
Niinpä Eurooppa-oikeuden päätöksellä ei ollut vaikutusta tilanteeseen Venäjällä. Jos päätös olisi tehty muutamaa vuotta aikaisemmin, olisi ”agenttilakien” koventaminen edennyt hitaammin, eikä Venäjän kansalaisyhteiskunnan kenttä olisi tämän vuoden helmikuussa ollut niin täysin tuhottu. Siten sodanvastaisuus olisi ollut yhteiskunnassamme paljon näkyvämpää.
TÄMÄ ON VAIN YKSI ESIMERKKI kansainvälisten instituutioiden vetäytymisestä yhdistymisvapauden puolustamisesta, huolimatta siitä, että monien maiden hallitukset ovat viime vuosina yhä ankarammin, ovelammin ja systemaattisemmin tukahduttaneet kansalaisyhteiskuntaa.
Näin on tapahtunut ennen muuta eräissä entisen Neuvostoliiton valtioissa, mutta kansalaisyhteiskuntaa vastaan on hyökätty muissakin Etyj-alueen maissa.
Luettelen muutaman keskeisen menetelmän, joilla eri maissa rajoitetaan yhdistymisvapautta:
1. Laiton väkivalta mukaan lukien murhat, hyökkäykset ihmisoikeusaktiivien ja muiden kansalaisaktiivien kimppuun, uhkailu.
Usein tätä kaikkea tekevät hallinnon toimijat tai hallitusta tukevat ryhmät. Venäjän Pohjois-Kaukasiassa tapahtuu säännöllisesti tällaisia raakoja hyökkäyksiä, ja niiden uhreiksi on joutunut ystäviäni ja kollegoitani.
Usein tällaisten tekojen takana ei kuitenkaan ole hallinto vaan henkilöt, jotka nimittävät itseään patriooteiksi tai perinteisten arvojen kannattajiksi. He vainoavat järjestöjä, jotka puolustavat naisten, LGBT-ihmisten, etnisten vähemmistöjen tai maahanmuuttajien oikeuksia. Tätä tapahtuu Venäjällä, Georgiassa, Puolassa, Unkarissa, Pohjois-Makedoniassa, Itävallassa, Italiassa ja Espanjassa.
Näissä tapauksissa lainvalvojien välitön ja yksiselitteinen reagointi on tärkeää. Rankaisematta jättäminen ja tehokkaan rikostutkinnan puute rohkaisee uusiin hyökkäyksiin.
2. Aktivistien rikosoikeudellinen vainoaminen sepittämällä syytteitä raskaista rikoksista, niin että rehellisen ihmisen maine tahriintuu. Tällaista tapahtuu Venäjällä, Keski-Aasian maissa, Azerbaidžanissa. Räikeä esimerkki on oikeusjuttu Memorial-järjestön jäsentä, Stalinin vainojen merkittävää tutkijaa Juri Dmitrijeviä vastaan: hänet on Venäjällä tuomittu 13 vuodeksi kuritushuoneeseen väärennettyjen pornografia- ja raiskaussyytteiden perusteella.
3. Terrorismia ja ääriliikkeitä koskevan lainsäädännön väärinkäyttö, jota edistävät lakien tietoisen epämääräiset, venyvät muotoilut useissa maissa, esimerkiksi Valko-Venäjällä, Azerbaidžanissa, Armeniassa, Venäjällä, Turkissa, Kazakstanissa, Tadžikistanissa. Laillista kritiikkiä hallituksen edustajia kohtaan väitetään vihanlietsonnaksi. Sen pohtiminen, mitkä syyt saavat ihmiset mukaan terroristiverkostoihin, tulkitaan terrorismin oikeuttamiseksi.
Sellaisten uskontojen rauhanomaista harjoittamista, joita valtio ei hyväksy, vainotaan julmasti. Niinpä Venäjällä vainotaan esimerkiksi Jehovan todistajia ja Hizb al-Tahrir -järjestön jäseniä.
4. Kansalaisjärjestöjen ja niiden jäsenten syyttäminen julkisia kokoontumisia koskevien lakien rikkomisesta. Useissa maissa tällainen lainsäädäntö on kieltävää ja rankaisevaa ja rikkoo Etyjin säädöksiä ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Mainitsen jälleen Venäjän, Azerbaidžanin ja Valko-Venäjän.
5. Kansalaisjärjestöjen ja aktivistien perusteeton syyttäminen maksamattomista veroista, esimerkiksi Valko-Venäjällä.
6. Ihmisoikeusaktiivien karkottaminen maista, joista he toivoivat saavansa turvapaikan.
7. Kansalaisjärjestöjen kansainvälisten yhteyksien katkominen julistamalla niiden ulkomaalaiset yhteistyökumppanit ”ei-toivotuiksi järjestöiksi” ja kieltämällä perusteettomasti ulkomaisten ihmisoikeusaktiivien maahantulo.
8. Epämieluisien kansalaisjärjestöjen julistaminen ”ulkomaisiksi agenteiksi”, mikä on kehittynyt pisimmälle Venäjällä. Tämän vuoden alusta lähtien ulkomaiseksi agentiksi voidaan julistaa mikä tahansa järjestö, kuka tahansa sen jäsen, kuka tahansa kansalaisaktiivi.
Lain kirjaimen mukaan tähän riittää ”oleminen ulkomaisen vaikutuksen alaisena” ja ”poliittinen toiminta”. ”Vaikutusta” on mikä tahansa tuki tai avustaminen mukaan lukien vakuuttelu, tai ”muilla keinoin”. Riittää, kun keskustelee kahvikupin ääressä ulkomaalaisen kanssa – sekin on ”ulkomaista vaikutusta”.
”Poliittista toimintaa” on mikä tahansa julkinen puheenvuoro, vetoomus, tiedote.
Ulkomaisiin agentteihin kohdistuu merkittäviä rajoituksia. Niiden mahdollisuus harjoittaa laillista toimintaa kansalaisyhteiskunnassa käytännössä tuhoutuvat. Rikkomuksesta voi seurata valtaisat sakot, sen jälkeen rikosoikeudellisia rangaistuksia ja järjestön lakkauttaminen.
Ulkomaalaisia agentteja koskevien lakien rikkomisen perusteella on lakkautettu järjestöt, joille olen omistanut monta elämäni vuotta: Kansainvälinen Memorial-seura ja Ihmisoikeuskeskus Memorial. Oikeudenkäyntien aikana syyttäjät eivät salailleet sitä, että Memorialit lakkautettiin todellisuudessa niiden tekemän työn takia.
NÄIN KIELLETÄÄN HELSINGIN päätösasiakirjojen kolmas kori itsessään. Logiikan ovat omaksuneet maat ja hallitukset sekä Etyjin alueella että sen ulkopuolella, ja tähän haasteeseen Etyjin on vastattava.
Esitän vain kolme niistä lukuisista ehdotuksista, joita kansalaisjärjestöt ovat jo esittäneet.
*Etyjin puheenjohtajamaiden tulee vuosittain sisällyttää toimintaohjelmansa painopisteisiin yhdistymisvapauden puolustaminen ja ihmisoikeusaktiivien turvallisuuden takaaminen.
*On nimettävä kansalaisyhteiskuntaa käsittelevä erikoisedustaja. Hänen pysyvän mandaattinsa pitää sisältää avustaminen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ihmisoikeusaktiivien suojelussa Etyjin alueella.
*Euroopan neuvoston alaisen Demokraattisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien toimiston tulee perustaa asiantuntijaryhmä käsittelemään yhdistymisvapautta ja ihmisoikeusaktiivien suojelua, vastaavanlainen kuin rauhanomaisia kokoontumisia käsittelevä asiantuntijaryhmä.
Lopuksi on todettava: sillä välin, kun kokoonnumme täällä, ystäväni Ales Beljatski ja monet hänen toverinsa Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnasta ovat vankeudessa raskaasti syytettyinä. Syyskuussa Ihmisoikeuskeskus Vesnan vapaaehtoisten koordinaattori sai kammottavan tuomion: 15 vuotta vankeutta.
Tähän ei saa alistua. Lukašenkan hallinnon painostamista on jyrkästi lisättävä.
Yhdistymisvapauden puolustamisen on oltava Etyjin työn keskiössä.
Teksti on lyhennelmä Memorialin puheenjohtajan Oleg Orlovin puheesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön konferenssissa Varsovassa 28.9.2022.
Suomennos: Kirsti Era
