Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan painostaa Ruotsia ja Suomea ryhtymään ankariin kurdiryhmien vastaisiin toimenpiteisiin vastineeksi Nato-jäsenyydestä. Erdoğan mainitsee maansa “perustellut turvallisuushuolet” – mutta eniten pelättävää on kuitenkin kauan sorretuilla kurdeilla.
Suomi ja Ruotsi ovat entistä lähempänä Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) jäsenyyttä Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin luopuessa liittymisen estävän veto-oikeuden käytöstä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu ehdoitta: viitatessaan “turvallisuushuoliin” Erdoğan vaati vastikään allekirjoitetun Nato-asiakirjan myötä Suomelta, Ruotsilta ja Yhdysvalloilta useita myönnytyksiä, jotka tekevät kurdeista jälleen uhreja.
Asiakirja lupaa Turkille paljon – kurdien kustannuksella. Kesäkuussa Madridissa pidetyn Naton huippukokouksen jälkeen Erdoğanin epävirallisen liittouman jäsen Devlet Bahçeli kuvaili asiakirjaa ”maamme strategiseksi voitoksi ja kansalliseksi menestykseksi”. Tavallaan hän onkin oikeassa, kyse on sisäpoliittista asemaansa ”menestyksen” voimin pönkittävälle Turkille askel eteenpän kurdien vastaisessa sodassa.
Olen Turkin suurimman vasemmistopuolueen ja toiseksi suurimman oppositiovoiman, HDP:n Euroopan edustaja. Surukseni uskon aikaisempien kokemusteni perusteella, että kurdeista puhutaan, mutta heidät jätetään keskusteluiden ulkopuolelle. Länsi on kurdien kuulemisen sijaan jälleen nöyrtymässä Erdoğanin kiristyksen edessä.
Demokratia, naisten vapautus, ekologia, suora osallistuminen yhteiskunnallisten asioiden hoitoon ja vapaus ovat kurdien vapautusliikkeen poliittisesti ylläpitämiä universaaleja arvoja jo vuosien ajan. Kurdien vapautusliike etsii vaihtoehtoja Lähi-idän autoritaarisille hallintojärjestelmille. Länsimaat allekirjoittavat useat näistä arvoista tukiessaan Ukrainaa Venäjän hyökkäyssotaa vastaan, kurdikysymyksen kohdalla ne ovat valmiita hylkäämään nämä arvot – ja kurdit samanaikaisesti.
Vaikuttaakin siis siltä, että länsi on antanut periksi käytännöllisesti katsoen jokaisen Erdoğanin vaatimuksen kohdalla. Näitä ovat esimerkiksi Turkin paluu F-16-hävittäjäohjelman piiriin, Suomen ja Ruotsin kanssa käytävän asekaupan uudelleen aloittaminen, maanpaossa oleviin sekä poliittisesti aktiivisiin henkilöihin, kuten iranilaiseen Ruotsin kurdikansanedustaja Amineh Kakabavehiin, kohdistuvat luovutukset. Kakabavehilla ei ole lainkaan poliittisia suhteita Turkkiin. Kaiken tämän lisäksi Erdoğan edellyttää Suomen ja Ruotsin lopettavan poliittisen dialogin kurdiedustajien sekä Pohjois- ja Itä-Syyrian Autonomisen Hallinnon (AANES) kanssa.
Uusi miehitys
Pahin voi kuitenkin olla vielä edessä. Turkin sotilaalliset hyökkäykset AANESia vastaan ovat välitön uhka ja pyrkimyksiä sen alueiden valtaamiseen. Manbijin ja Tell Rifaatin seudut ovat Erdoğanin tähtäimessä hänen viimeisimpien lausuntojensa perusteella. Ei tulisi koskaan unohtaa, kuinka AANES, osana kansainvälistä koalitiota, johti taistelua ISIS:iä vastaan nujertaakseen tämän koko maailman puolesta, menettäen 11 000 tytärtään ja poikaansa. Manbij ja Tell Rifaat vapautettiin, kun Pohjois-Syyriasta alkunsa saanut suoraan demokratiaan ja vallan hajauttamiseen perustuva poliittinen liittovaltiollinen projekti levisi Rojavan kurdialueelta kohti miljoonia arabeja, kurdeja, kristittyjä, turkmeeneja, tšerkessejä, tšetšeenejä ja jesidejä. Ja kuitenkin sekä Venäjä että Donald Trumpin aikainen Yhdysvallat näyttivät vihreää valoa Erdoğanin järkyttäville vuosien 2018 ja 2019 invaasioille, joiden seurauksena tuhannet kuolivat ja sadat tuhannet siviilit joutuivat jättämään kotinsa.
Sama Euroopan parlamentti, joka vastikään tunnisti Turkin kurdiliikettä koskevat ”perustellut turvallisuushuolet”, vaati viime vuonna Turkilta ”ilman YK:n mandaattia toimivien ja laittomia valtauksia tekevien joukkojen vetäytymistä Pohjois-Syyriasta”. Euroopan parlamentti totesi, että Turkin miehitys ”voi tarkoittaa etnistä puhdistusta” kurdeja vastaan, ja YK:n selvitys paljasti Turkin hyökkäyksen Afrinin seudulle johtaneen massajoukkoraiskauksiin, kurdi- ja jesidinaisten kidnappauksiin, etnisyyteen perustuviin pakkosiirtoihin, Turkin upseerien läsnäollessa tapahtuneeseen kidutukseen ja historiallisten, uskonnollisten ja kulttuuristen kohteiden tuhoamiseen.
Tuhannet autioituneet kurdikylät ja selvittämättömät murhat, kymmenet tuhannet poliittiset vangit sekä poliittisten puolueiden, organisaatioiden ja yhdistysten kiellot ovat vain muutamia esimerkkejä Turkin valtion sortotoimenpiteistä kansaamme vastaan.
Tuhansia HDP:n entisiä jäseniä, kuten puheenjohtajia, hallituksen jäseniä, pormestareita ja muita viranhaltijoita on pidätetty vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen. Kaksitoista HDP:n entistä kansanedustajaa viruu vankilassa ja monet muut ovat paenneet maasta. Valtaosa kuudestakymmenestäviidestä demokraattisesti valitusta HDP:n varapormestarista on pakotettu jättämään tehtävänsä.
Tämän lisäksi HDP:n kieltämiseen pyrkivä juridinen prosessi on käynnissä perustuslakituomioistuimessa. On olemassa suuri vaara, että oikeusjärjestelmää kontrolloiva Turkin hallitus lakkauttaa HDP:n toiminnan ennen vuoden 2023 presidentin- ja parlamentinvaaleja.
Demokratian puolesta – kolonialismia vastaan
Turkin kurdivastainen politiikka kykenee estämään kaikki kurdien demokraattisen kamppailun pyrkimykset, sillä yksikään virallinen taho ei edusta kurdien etuja ja oikeuksia kansainvälisellä tasolla. Kolonialistiset valtiot manipuloivat ja hyväksikäyttävät kurdeja. Riistoa, sortoa ja etnistä puhdistusta vastaan asettuva vastarinta esitetään ”turvallisuusuhkana”. Kyse on retoriikasta, joka tuottaa yli 40 miljoonalle kurdille kollektiivista turvattomuutta ja kärsimystä.
Jos kurdeja voidaan tänä päivänä syyttää jostain, niin menneiden aikojen vähäisestä kolonialismin vastustamisesta. Ja siitä, että tätä taistelua ei vielä ole voitettu. Tämä ei tarkoita että pyrkimyksenämme on rakentaa oma kansallisvaltio. Kurdien vapautusliikkeelle on täysin selvää, että se pystyy kamppailemaan vapaudesta ja demokraattisista oikeuksista sekä autonomisen itsehallinnon rakenteista eri valtioissa, ja että sillä on oikeus niin tehdä.
Miljoonat kurdit asuvat Turkin, Syyrian, Irakin ja Iranin kaltaisissa demokraattisia uudistuksia kaipaavissa valtioissa. Kestävä rauha ja vakaus edellä mainituissa maissa ja koko Lähi-idässä saa suuntansa kurdien taistelun johdolla. Ainoa tie kohti ratkaisua kulkee kurdien vapautusliikkeen kanssa käydyn dialogin, vangitun ”Lähi-idän Mandelan” Abdullah Öcalanin vapauttamisen, ja vuosien 2013–2015 välisenä aikana aloitettujen rauhanneuvotteluiden uudelleenkäynnistämisen kautta.
Ennen kuin tämä prosessi voidaan käynnistää, tulee AANESin alueiden ylle perustaa oikeutetusti vaadittu lentokieltoalue. Useiden kansainvälisten toimijoiden tulisi käyttää poliittista painoarvoaan estääkseen Turkin tulevat hyökkäykset niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Usko Erdoğanin leppymiseen taipumalla hänen kaikkiin vaatimuksiinsa on lyhytnäköistä politiikkaa. Sen pitää loppua.
Liioiteltuja väitteitä
Erdoğanin sisäpoliittisen aseman parantamiseen tähtäävä ultranationalistinen kurdivastainen politiikka rakentuu samaan vihaan kurdeja kohtaan, joka on historian saatossa johtanut esimerkiksi armenialaisten ja assyrialaisten kansanmurhiin ja joukkovainoihin. Hänen puheensa ”turvallisuushuolista” näyttäytyy tekosyynä, mikä käy myös ilmi BBC:n vuonna 2018 suorittamasta tutkimuksesta. BBC:n mukaan Turkin hallitus liioitteli tällöin AANESin olematonta uhkaa raja-alueilla, väitteenään ”yli seitsemän sataa” hyökkäystä sen alueelta. AANESin edustajien antaman lausunnon mukaan Turkkia vastaan ei ole kohdistettu sotilaallisia operaatioita. Edustajat kutsuivat Turkin dialogiin demokraattisen ratkaisun löytämiseksi. Turkin suunnittelemat hyökkäykset eivät tälläkään hetkellä kohdistu maan rajaseuduille.
Itsevaltiaat ja sortajat eivät voi puhua oikeutetuista ”turvallisuushuolista”. Päinvastoin, kyse on sorrettujen turvallisuushuolista, joiden tulisi olla moraalisesti, poliittisesti ja laillisesti kaikkien tukemia.
Kurdit eivät ole sellaisessa valta-asemassa, että he kykenisivät vaikuttamaan NAaton laajentamiseen, supistamiseen tai purkamiseen. Mutta kurdit ovat oikeutettuja vaatimaan selkeää sitoutumista kansainvälisten lakien noudattamiseen, demokratiaan ja vapauteen. Vapauteen, jonka pitäisi kuulua myös kurdeille. Hannah Arendt sanoi, että kenelläkään ei ole oikeutta totella. Kurdit sekä HDP:n edustama muu moninainen väki eivät tottele Erdoğania ja hänen autoritaarista hallintoaan, eikä niin tulisi tehdä kenenkään muunkaan. Universaalit arvot määrittävät tulevaisuutta – ei Erdoğan.
Teksti: Devriş Çimen
Kirjoittaja on Kansojen demokraattisen puolueen (HDP) Euroopan edustaja.
Käännös: Kalle Juntunen
Alkuperäinen teksti: The Kurds Aren’t a “Security Threat” — They’re the Ones Being Attacked, julkaistu Jacobin magazinessa 13.7.2022.
