On ollut kiusallista kuunnella Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin Suomelle ja Ruotsille antamia kehotuksia ottaa vakavammin Turkin turvallisuushuolet, jotta maa hyväksyisi Suomen ja Ruotsin jäsenhakemuksen käsittelyn aloittamisen. Turkin vaatimat ihmisluovutukset ja asekaupan käynnistäminen ovat kuitenkin asioita, joista ei ole mitään syytä neuvotella. Nato-jäsenyyden piti merkitä liittymistä demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaalivaan puolustusliittoon, ei mukautumista Turkin autoritaarisen ja aggressiivisen presidentti Erdoğanin kiristyspolitiikkaan.
Erdoğan on antanut Suomelle ja Ruotsille oppitunnin siitä, mitä Nato-jäsenyyden mukana tuleva suurempien maiden geopoliittisen valtataistelun jalkoihin jääminen voi tarkoittaa. Nyt toivotaan Yhdysvaltojen sopivan asioista Turkin kanssa, mikä ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Nähtäväksi jää, mikä on mahdollisen sovun hinta. On pelättävissä, että kurdit joutuvat jälleen maksamaan kalliisti.
Turkki hyökkäsi äskettäin kurdeja vastaan Irakin puolella ja uhkaa hyökätä heitä vastaan myös toisessa naapurimaassaan Syyriassa. Kyse on samoista kurdeista, jotka kukistivat lännen liittolaisina ääri-islamistisen Isisin. Turkki uhkailee Nato-liittolaistaan Kreikkaa kiistassa parin saaren asemasta, ja Kyproksen pohjoisosaa Turkki jo miehittää.
Suomi päätti liittyä kiireellä Natoon Putinia pakoon, mutta vastaan tulikin Erdoğan. Kun Putinille oppositio ja ukrainalaiset ovat ulkomaisia agentteja ja fasisteja, Erdoğanille oppositio ja kurdit ovat ulkomaisia agentteja ja terroristeja. On väärä poliittinen viesti ymmärtää Turkin vaatimuksia. Ei kai tarkoitus voi olla antaa Turkin muuttaa Suomen ulkopolitiikan, turvapaikkapolitiikan ja aseviennin linjaa?
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Ruotsi on jo taipunut ainakin osin myönnytyksiin. Ulkoministeri Ann Linde ilmoitti Ruotsin ulkopolitiikan muuttuvan Nato-jäsenenä niin, että se voi alkaa myydä aseita uudelle liittolaiselleen Turkille. Suomi puolestaan on ilmaissut saman asian ilmoittamalla tekevänsä vientipäätökset tapauskohtaisesti. Turkin myötäily ei ainakaan hillitse maan autoritaarista hallintoa ja aikeita hyökätä Syyriaan kurdeja vastaan.
Toivoa sopii, ettei kiire saada ratkaisu aikaan Nato-jäsenyyden hyväksymisestä kesäkuun lopun Madridin-kokoukseen mennessä johda siihen, että Turkin kohtuuttomiin vaatimuksiin suostutaan. Viisautta voisi olla pohtia tähän tilanteeseen eri vaihtoehtoja.
Teksti: Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
