Juhannuksen seutu on väkevimmän vai sanoisinko viheliäisimmän kasvun aikaa.

Olet ehkä kuullut, että osa pihanurmikkoa suositellaan jätettäväksi niityksi perhosille, pörriäisille ja muille hyönteisille. Jättäminen on helppoa, mutta niityn perustaminen ja hoito eivät ole.

Olin tuntenut itseni väsyneeksi kävellessäni pitkin tontin reunoja ja pihamaata. Usein epätoivo oli vallannut mieleni. Kysyin itseltäni, kuka joutaa hoitamaan joka nurkan tai kitkemään penkin toisensa perään – kuka!

Oli hyvin epämiellyttävä tunne, kun itsetutkiskelun eli reflektoinnin jälkeen aloin epäillä lorvikatarrin vaivaavan minua.

Se on juuri juhannuksen seutuvilla yleinen vaiva, mutta toistuu pitkin kesää. Se hiipii tavallisesti huomaamatta ihmiseen ja ilmenee äänekkäänä huokailuna, johon yhdistyy hiljaista valitusta.

Olen terveydentilastani kiinnostunut. Halusin selvittää lorvikatarrin laadun, ja aloitin vastentahtoisesti pihatyöt.

Niittyni on vanhaa peltoa. Valitettavasti maassa on vieläkin kymmenien vuosien takaa  lujasti ravinteita, ja ruoho kasvaa. Se tekee niityn ylläpidon helvetilliseksi. Jos sitä ei niitä ennen juhannusta, siitä tulee ryteikkö. Toinen niitto ja haravointi odottaa elokuussa.

Kysyn itseltäni, olenko viikatteeni kanssa kuoleman asiamies, kun kuulen kasvien rungon katkeavan äänen ja koiranputken varresta tirskahtaa vettä.

Entäpä kun lähestyn voikukkaa, jonka kukinnoissa pörrää kimalainen, ja viillän koko kukkasarjan kerralla poikki. Miten voin kutsua itseäni pölyttäjien suojelijaksi.

Nokkosetkin kaadan maahan, enkä korjaa ja kuivaa niitä ruoan ja sämpylöiden joukkoon.

Kysyin toistamiseen, miksi toteutan ohjetta, että varjostavat kasvit tulee kaataa, jotta hennot kukkivat kellot ynnä muut saavat elintilaa ja pääsevät kukkimaan.

En ole viikatteeni kanssa niityllä yksin. Kanssani ovat hyttyset, jotka haluavat osansa minusta.

Vaahteran taimista riittäisi puhetta pitkään. Kitken ne, jotta vaahtera ei valtaisi koko pihaa. Lisäksi vaarana on valtava nenätuotanto. On nytkin ylivoimaista katsoa nauramatta ihmisiä  kaupassa vaahteranokka nenässään.

Tontillani on kuitenkin kaksi lajiketta, joiden eteen kuitenkin ponnistelen mielelläni: raparperi ja viiniköynnökset. Molemmat ovat tarpeen viinin tekoa varten. Siinä hommassa koen olevani yhtä luonnon kanssa.

Itse asiassa juuri viinin nauttimista varten olen poistanut osan nurmikkoa ja peittänyt maan soralla. Perustin pihaani pariisilaisen hiekkapuistikon nautinnollisia viinihetkiä varten.

Touhusin kaikenlaista muutakin ja lopuksi kävin juoksulenkillä metsässä. Aikani parani vain puolitoista minuuttia. Tähän kaikkeen kului kaksi päivää, aiemmin olisin selvinnyt päivässä. Totesin, että minulla on paha lorvikatarri ja minusta on tullut lorvimaakari.

Tyydyn siihen, että kesän parhaat hetkeni ovat nukkuessa, ja niistä ei ole muistikuvia.

Teksti: Erkki Kupari
Kuva: Aleksandra Aksenova