Rauhanliikkeelle vuoden loppu on ollut synkkää aikaa. Syynä eivät ole vain vuoden pimeimpien päivien viimeaikaiset uutiset sodan uhasta Euroopassa.
Kyse on myös on ainakin omalta osaltani pitempiaikaisesta ketutuksesta. Odotukseni Suomen nykyisen hallituksen toimintaan ovat olleet aivan liian suuret verrattuna varsin vaatimattomiin saavutuksiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan, ilmastokriisin torjunnan, pakolaispolitiikan ja koronapandemian globaalin haasteen suhteen.
Filosofi Thomas Wallgren puki samansuuntaisia mietteitä Rauhanliiton 100+1 -vuosijuhlien juhlapuheessaan paradoksiin: Meillä on monin tavoin paras mahdollinen hallitus, ehkä yksi maailman parhaista, mutta siitä huolimatta suurten kysymysten äärellä masentavan huono. Saavutukset ovat mittakaavaltaan vaatimattomia epäonnistumisten rinnalla.
Paras mahdollinen hallitus päättää koronapandemian keskellä olla yksi maailman eniten sotilasmenoihin asukasta kohti käyttävä valtio. Hallitusohjelman teksti Hornet-hävittäjien sinällään täysin ennenaikaisesta suorituskyvyn täysimääräisestä korvaamisesta muuttui koronan kurittaman talouden oloissa Suomen historian suurimmaksi yksittäiseksi hankintapäätökseksi, joka kiihdyttää varustelukilpailua, lisää jännitteitä lähialueillamme ja jouduttaa ilmastokriisiä.
Koronapandemiassa Suomi on pitänyt kyllä kansainvälisessä vertailussa hyvin puoliaan omien kansalaistensa osalta. Mutta rajat ylittävään vastuunkantoon hartiat ovat olleet liian kapeat. Suomi on yhdessä muiden EU-maiden kanssa vastustanut koronarokotteiden patenttien vapauttamista, jotta kaikilla mailla olisi samat mahdollisuudet huolehtia omista kansalaisistaan.
Pakolaispolitiikassa olemme yhä tiukemmin mukana linnake-EU:n rakentamisessa. Vastuunkantamisen sijaan rakennamme muureja. Kosmologi Syksy Räsänen tiivisti tilannekuvan joulukuussa kansainvälisen siirtolaisten päivän mielenosoituksessa: ”Oikeus hakea turvapaikkaa ja velvollisuus kohdella pakolaisia inhimillisesti kirjattiin kansainväliseen oikeuteen toisesta maailmansodasta oppineena. Nyt kun meitä kohtaa ilmastonmuutoksen myötä uusi maailmanlaajuinen kriisi, niin Euroopan hallitukset, Suomen hallitus mukaan lukien, haluavat kääntää selkänsä kansainvälisen oikeuden vaatimuksille ja estää ihmisiä hakemasta turvaa.”
Todellisen turvallisuusuhan eli ilmastokriisin ja luontokadon torjunnassa hallituksen toimet ovat jääneet vaatimattomiksi. Fossiilinen turve palaa edelleen lämpövoimaloissa, ja EU:ssa Suomi vastustaa metsiensuojelun edistämistä.
Rauhanpuolustajilla ja rauhanliikkeellä laajemminkin ei kuitenkaan ole syytä masentua. Mitättömillä resursseillamme olemme tehneet lujasti töitä vastuullisemman politiikan puolesta. Valitettavasti päättäjät eivät näytä olevan halukkaita edes dialogiin nykypolitiikan vaihtoehdoista, eivätkä tiedotusvälineetkään niitä nosta riittävästi esille.
”Paras mahdollinen” ei riitä: toisenlainen maailma on mahdollinen, mutta muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan kaikkia kynnelle kykeneviä.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.
