Olli Kruuna on helsinkiläinen lääkäri, joka on kiertänyt pääosin Punaisen Ristin lääkärinä maailman sotatantereita ja muita katastrofialueita. Hän jäi keväällä eläkkeelle HUSin kirurgin työstä. Nyt on aikaa tarkkailla lintuja ja viljellä siirtolapuutarhaa. 

Olli Kruunan isä oli merikapteeni, ja lapsena hän pääsi rahtilaivalla eurooppalaisiin satamiin. Lukioaikana hän oli kesätöissä sairaala-apulaisena Tukholmassa. Sairaalatyöskentely sai Kruunan kiinnostumaan lääkärin urasta. Tukholmassa nuori maalaispoika koki suuren maailman tuulia 1970-luvun alussa.

Kaupunkikuvassa politiikka näkyi. Mielenosoituksia oli usein Sergelin torilla, ja sieltä lähdettiin marssimaan eri diktatuurimaiden suurlähetystöjen eteen. Tukholmassa oli myös Vietnamin sodasta kieltäytyneitä yhdysvaltalaisia nuoria ja poliittisia pakolaisia monista Latinalaisen Amerikan maista ja muualta maailmasta.

Mitään tällaista ei ollut Varsinais-Suomen Lokalahdella. Kiinnostus maailmaan heräsi.

AVUSTUSJÄRJESTÖT KOVILLA

Kansainvälinen avustustyö on vaikeutunut konfliktialueilla, sanoo Olli Kruuna.

”Esimerkiksi Punainen Risti, Lääkärit ilman rajoja ja YK:n eri organisaatiot ovat joutuneet aseellisten hyökkäysten kohteeksi. Aikaisemmin konflikteissa oli selvät rintamalinjat ja osapuolet olivat johtajiensa kontrollissa. Nyt kriisialueilla on kilpailevia aseistettuja joukkoja, joista osa voi olla tavallisia rosvoja ilman poliittista ohjelmaa. Näillä joukoilla ei ole tietoa kansainvälisten järjestöjen suojatusta erityisasemasta ja työstä.”

”Avustustoimia voivat hankaloittaa myös erilaiset alueelliset hallitukset, tullimääräykset ja lahjuspyynnöt. Asiantuntijoitakaan ei oteta aina avosylin vastaan. Paikalliset toimijat eivät halua esimerkiksi todistajia ihmisoikeusloukkauksiin.”

Punaisen Ristin henkilöstön valintaprosessissa tähdätään siihen, että katastrofialueille lähetetään sellaisia ihmisiä, jotka osaavat työnsä ja tulevat toimeen keskenään ja paikallisten työntekijöiden kanssa.

”Liikkuminen konflikti- ja katastrofialueilla on usein hyvin rajoitettua. Yhteiskunnan infrastruktuuri on romahtanut, ja paikalliset rosvojoukot pitävät valtaa. Turvallisuuden takia kontaktit ulkopuoliseen yhteisöön ovat vähäisiä.” Joissakin tapauksissa avustusohjelma toimii turvallisessa naapurimaassa.

Kruuna kertoo, että työskentely paikallisten työntekijöiden kanssa on usein vaativaa. On tavallista, että sairaaloiden henkilöstön palkat voivat olla pitkäänkin maksamatta. Paikalliset työntekijät tekevät silloin myös jotain muuta työtä saadakseen rahaa elantoonsa ja tulevat töihin sairaalaan, kun palkkatyö on tehty.

ETELÄ-SUDANIN PUOLIAAVIKOLLA

Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011 sodassa Sudanista, mutta ajautui itse pian sisällissotaan. Syynä ovat alueen öljyvarat, joille on ottajia omasta takaa ja muualtakin. Olli Kruuna oli Etelä-Sudanissa vuonna 2018 Niilin sivujoen varrella lähellä Etiopian rajaa. Alueelle oli pystytetty sisällissodan takia kenttäsairaala.

”Paikkakunnalla oli useita kirkkoja, mutta ei yhtään toimivaa koulua. Amerikkalaiset olivat perustaneet alueelle aikaisemmin kiinteän sairaalan, jonka toiminta oli osittain hiipunut. Siellä hoidettiin vain siviilejä. Punaisen Ristin kenttäsairaala hoiti ampumahaavoja saaneita sotilaita ja karjavarkauksissa haavoittuneita ihmisiä.” Karjavarkaudet ovat Etelä-Sudanissa tavallisia, ja niissä kuolee vuosittain tuhansia ihmisiä.

”Olosuhteet olivat hyvin alkeelliset. Instrumenttien sterilointi ja kaikki ruoka tehtiin nuotiolla. Ruoka oli pääosin riisiä ja papuja. Joesta sai jonkin verran kalaa, ja kuivana kautena ostettiin välillä antiloopin lihaa. Jouluksi saatiin Etiopiasta olutta.”

SOMALIA OLI PAHA PAIKKA

Somaliassa Olli Kruuna oli sisällissodan aikana vuonna 1993.

”Somalian operaatio oli Punaisen Ristin 150-vuotisen historian aikana ainoa, jossa toimintoja turvattiin käyttämällä paikallisia aseellisia vartioita. Koko maan infrastruktuuri oli tuhoutunut täydellisesti, ja valtaa pitivät klaanien aseelliset joukot.”

”Kansainvälisten avustusjärjestöjen autot varastettiin heti kun ne tuotiin maahan, ja aseryhmät vuokrasivat ne organisaatioiden käyttöön. Sama tehtiin mediaväelle, heiltä otettiin kamerat pois ja myytiin takaisin.”

Kansainvälisellä Punaisella Ristillä oli Somaliassa lentävä kirurgitiimi, jolla oli varusteenaan kevyen kenttäsairaalan välineet. Tiimi lennätettiin taistelualueelle pystyttämään kenttäsairaala ja hoitamaan haavoittuneet.

”Pimeään aikaan oli ulkonaliikkumiskielto. Eräänä iltana kuului majapaikkamme ovelta koputus. Vanhaa klaanipäällikköä oli ammuttu vatsaan, ja hänen aseistetut sukulaisensa vaativat hoitoa. Kerroimme, että täällä ei ole leikkaussalia, emmekä voi sen takia leikata potilasta. Omaisten aseellisen painostuksen vuoksi potilas nostettiin ruokapöydälle. Delegaatiomme ei-lääketieteellistä koulutusta saanut päällikkö toimi tippatelineenä ja piti taskulamppua käsissään. Leikkausoperaatio tehtiin siinä.”

”Saman projektin aluepäämajassa sattui sellainen tapaus, että oma paikallinen aseistettu vartijamme tuli yöllä ryöstämään projektin rahoja. Tilanne kärjistyi ja hän ampui kuoliaaksi sveitsiläisen talouspäällikkömme. Mies aseen kanssa voi olla arvaamaton ja vaarallinen.”

”Kolmas mieleeni jäänyt tilanne oli, kun amerikkalaiset sotilaat ajoivat jeeppinsä maamiinaan ja tarvitsivat loukkaantuneilleen apua. Mobiilitiimimme kiirehti antamaan ensiavun miinakentän keskellä, kunnes heidän evakuointihelikopterinsa tuli paikalle.”

AFGANISTANISSA

Kiinalaiset olivat rakentaneet Afganistanin Kandahariin keskussairaalan vanhan vallan aikana. Olli Kruuna oli siellä komennuksella vuonna 2001.

”Afganistanin konfliktin takia sairaala oli poissa käytöstä useita vuosia. Punainen Risti raivasi miinat sairaalasta ja avasi sen talibanhallinnon luvalla. Sairaalaan saatiin talibanien kanssa käytyjen pitkien neuvottelujen jälkeen myös kirurginen naisten osasto.”

”Naisten osaston ovella oli aina talibansotilas rynnäkkökiväärin kanssa. Hän valvoi, että kaikilla naishoitajilla ja potilailla oli kokonaan peittävä burka päällä, ennen kuin minä pääsin osastolle. En koskaan nähnyt naishoitajien kasvoja. Naiset kuitenkin kertoivat, että ennen talibaneja he käyttivät Kandaharin kaupungissa liikkuessaan moderneja asuja.”

”Myös mieslääkäreillä oli vaikeaa, jos pitkän päivystyksen ja valvomisen jälkeen sattui nukkumaan rukoushetken aikana ja vartija näki. Silloin joutui pidätetyksi. Sama tuli parran siistimisestä, koska parran leikkaaminen oli kielletty. Anatomiset oppikirjat piti piilottaa, koska talibanien jyrkkä islamtulkinta kielsi kaikki kuvat.”

ALUSSA OLI PALESTIINALAISLEIRI

Kruunan ensimmäinen ulkomaankomennus oli vuonna 1981 Libanoniin.

”Olin silloin vasta valmistunut yleislääkäri. Rauhan Puolesta -lehdessä oli ilmoitus, että Arabikansojen ystävyysseura perustaa klinikan Ain-el-Helwen palestiinalaisleiriin Saidan kaupunkiin Libanonissa. Otin yhteyttä Pulujen Mikko Lohikoskeen ja lähdimme Libanoniin yhdessä sairaanhoitaja Teuvo Mikkosen kanssa. Klinikka oli yhteinen Norjan Palestinafrontenin ja Palestiinan Punaisen Puolikuun kanssa.”

Se oli nuorelle jännittävää aikaa.

”Libanon oli erilaisten aseryhmien jakama valtio. Siellä oli silloin myös aseellista koulutusta etsiviä nuoria poliittisia aktivisteja eri puolita maailmaa. Ehdimme käydä Baalbekissa Bekaan laaksossa, jossa on paljon roomalaisajan rakennusaarteita ja viiniviljelyksiä. Jännittävä taksimatka sekin.”

Olli Kruuna ehti olla sota- ja katastrofilääkärinä neljällätoista komennuksella eri puolilla maailmaa. Hän toimi aktiivisesti kansainvälisen miinakieltosopimuksen puolesta Punaisessa Ristissä. Kruuna ehti nähdä riittämiin miinojen silpomia ihmisiä. Hän pitää niiden aiheuttamia sotavammoja pahimpina.

”Työskentely konfliktioloissa on sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti antoisa joskin myös raskas kokemus. Jos konfliktialueiden ongelmat olisi helppo ratkaista, ne olisi jo ratkaistu.”

Teksti: Erkki Kupari
Kuvat: Nauska