Törmäsin hiljattain sotakirjasta tehtyyn arvioon, jossa kiiteltiin armottomasti kuvattuja taistelukohtauksia. Arvostelijan mukaan ne tekevät romaanista sodan vastaisen. Itsestäänselvyytenä esitetty väite jäi mietityttämään.

On totta, että sellaiset realistisuudestaan tunnetut teokset kuin Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta tai Väinö Linnan Tuntematon sotilas veivät uskottavuuden runebergiläiseltä lapsisotilashahmolta, joka iloisin mielin kärsi ”kylmää, nälkää, haavojaan”. Remarquen romaani päätyi natsi-Saksan kirjarovioihin 1938. Kirjailijan sisko teloitettiin teoksen vuoksi 1943.

Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksioikoinen. Kulttuuriset merkitykset ja tulkinnat muuttuvat. Tuhansia vuosia vanha hakaristi symboloi vuonna 2019 eri asioita kuin vuonna 1919. Myös kirjallisuuden ja elokuvien realistisiksi kutsutut sotakuvaukset ovat saaneet uusia luentatapoja. Taiteilijan mahdollisesti pasifistiseksi tarkoittama kauhun ja kuoleman kuvasto voidaan lukea myös omien puolesta tehdyn pyyteettömän uhrautumisen eli altruismin kautta. Sodan mielettömyyden kuvaus kääntyykin sankarin uhrausten palvonnaksi. Runebergin Sotilaspoika tulee takaisin nykyaikaan sovitettuna ja vähemmän äitelin sanakääntein esitettynä, mutta perusidealtaan muuttumattomana.

Raakojen sotakuvausten pasifistiset luennat ovat edelleen mahdollisia – jokainen vastaanottaja luo oman tulkintansa – mutta varsinkin elokuvien maailmassa veriroiskeet liittyvät yleensä viihteellistettyyn militarismiin ja yltiöisänmaallisuuteen. Altruismin raja vaikuttaa samalla siirtyvän aina vain kauemmas. Paitsi että sankari vaarantaa oman henkensä ja terveytensä, hän on tilanteen niin vaatiessa valmis ottamaan kannettavakseen sen taakan, joka seuraa alaisten lähettämisestä varmaan kuolemaan – tai syyllistymään sotarikoksiin aseveljien suojelemiseksi. Lauri Törnin tarinaan kuuluu niin pitkälle menevä isänmaallisuus, että se johtaa maanpetostuomioon. Kolmannessa Tuntemattoman sotilaan filmatisoinnissa Helsingissä liehuvat hakaristiliput kuvaavat natsien kanssa liittoutumista eräänä itsensä uhraamisen muotona.

Joulumarkkinoiden sotakirjatulvassa loputtomia koukkauksiaan tekevät sissipartiot eivät edusta pasifismia vaan yhtenäisyyden tunnetta vahvistavaa myyttien ritualistista toistoa.

Raimo Pesonen