Pasifisti Kiovasta

Pasifisti Kiovasta

Juri Šeljaženko on oikeustieteilijä ja kiovalaislehti Pravdošukatšin (suom. Totuudenetsijä) julkaisija. Hän on myös tänä vuonna perustetun Ukrainan pasifistiliikkeen (Ukrainski Ruh Patsifistiv) perustajia. ”Minä olen kiovalainen, puheenjohtajamme Ruslan Kotsaba on journalisti Länsi-Ukrainan Ivano-Frankivskista, kolmas perustaja Ihor Skrypnik on Harkovasta. Katamme siis koko Ukrainan. Olemme järjestäneet kaksi mielenosoitusta, parlamentin ja presidentinkanslian edustalla. Vaadimme lopettamaan kutsuntaikäisten jahtaamisen: etteivät sotilaspiirit sieppaisi ihmisiä kadulta ja pakottaisi sotilaiksi niitä, jotka vakaumuksensa vuoksi eivät halua tarttua aseeseen.”

Šeljaženko on julkaissut Pravdošukatšia vapaaehtoisryhmän kanssa yli kymmenen vuotta, lehden voi tilata postista. Uusimmassa numerossa kerrottiin alokkaiden raa’asta kohtelusta, ja artikkelin faktat ovat YK:n ihmisoikeustarkkailijoiden vahvistamia. Parlamenttiin akkreditoituneena journalistina hän pystyi haastattelemaan puolustusvaliokuntaan kuuluvia kansanedustajia. Artikkelin ilmestyttyä lehti koki hakkerien hyökkäyksiä ja myös toimittajaa vastaan hyökättiin.

Sekä lehden että pasifistijärjestön virallinen osoite on Šeljaženkon kotiosoite. Kun hän 26.9.2019 tuli kotiin, porraskäytävän seinät ja asunnon ovi oli töhritty punaisella maalilla ja törkykirjoituksilla. Hän hälytti poliisin ja alkoi valokuvata töhryjä. Poliisi ei pitänyt kiirettä, mutta noin 40 minuutin päästä tuli kaksi huppupäistä nuorukaista, toisen kasvot oli peitetty. Välittämättä journalistista he jatkoivat oven töhrimistä ja kuvasivat työnsä tulokset. Šeljaženko ryhtyi videoimaan heitä, jolloin he hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja särkivät kameran. Poliisi tuli vasta kahden tunnin päästä. Rikosjuttua ei ole rekisteröity, journalistin työn estämistä ei tutkita eikä hyökkääjiä etsitä.

Ukrainan kansallinen journalistiliitto, johon Juri Šeljaženko kuuluu, ja muut journalistijärjestöt ja tietotoimistot ovat uutisoineet hyökkäyksestä. Mikään ryhmä ei kuitenkaan ole ottanut siitä vastuuta. Videolla hyökkääjä vastaa kysymykseen, keitä he ovat: ”Ei-välinpitämättömiä aktivisteja.” Tätä ilmausta käyttävät usein äärioikeistolaisten järjestöjen, esimerkiksi S14:n, edustajat. ”S14 vainoaa Ruslan Kotsabaa. Ehkä minuakin haluttiin säikytellä, koska perustimme pasifistijärjestön”, olettaa Šeljaženko.

S14 on radikaali nationalistijärjestö, joka on hyökkäillyt romaneja, asunnottomia, feministejä, LGBT-aktiiveja ym. vastaan, koska pitää heitä Ukrainan vihollisina. Järjestön johtaja Jevheni Karas on tv-ohjelmassa puolustanut hyökkäyksiä Kotsabaa ja muita journalisteja vastaan.

”SIVISTYSVALTIO EI TOIMI ILMAN ARMEIJAA”

Juri Šeljaženko on vakaumuksellinen pasifisti: ”Kirjoitin vuonna 1999 presidentille kirjeen, jossa ehdotin armeijan lakkauttamista. Kirje lähetettiin puolustusministeriöön ja sitä tutkittiin vuoden ajan. Kannoin Kiovan kaduilla kylttiä armeijan lakkauttamiseksi ja vaadin, että sotilaspiirin kansiooni liitettäisiin sodanvastainen runoni. En onnistunut juridisesti vahvistamaan kieltäytymistäni asepalvelusta, varsinkaan kun en nuorena tuntenut lakeja enkä luottanut niihin. Kuitenkin vältin armeijan. Olen yksi kieltäytyjistä, jotka ovat vapautuneet mutkan kautta.”

”Olisi hienoa, jos Ukraina luopuisi armeijasta Costa Rican tavoin. Sääli, ettei kukaan tarttunut ideaani 20 vuotta sitten. Nyt siitä on myöhäistä puhuakaan. Nyt haaveilen siitä, että poliitikot täyttäisivät lupauksensa täysin vapaaehtoisesta ammattiarmeijasta eivätkä kiusaisi ihmisiä, jotka eivät halua murhata.”

Šeljaženkolla on tallessa puolustusministerin vastaus, sen on allekirjoittanut mobilisaatiohallinnon kenraaliluutnantti Matjuh: ”Korostan, että ihmiskunnan historia todistaa, ettei yksikään sivistysvaltio toimi ilman valtiovallan peruspiirteitä, ja armeija on niistä yksi.”

Myös sotilaspiirin kansioon talletettu runo on tallessa. Se kertoo kenraalista, joka haluaa koko ajan hyökätä jonkun kimppuun, mutta peittää sen puolustuksen kaavun alle: ”Kenraali on rauhan mies eikä tahdo sotaa, silti hän ei jätä väliin rata-ammuntaa… Hiljakseen hän hyökkäystä aina kaavailee. Luonnoltaan on hyökkääjä ja keksii vihollisen.”

Vuonna 2014 Juri Šeljaženko venäjänsi katkelman Ukrainan kansallisrunoilija Ševtšenkon runoelmasta Gaidamak: ”Tunsin samaa, mitä runoilija oli tuntenut 1800-luvun puolivälissä. Hän pohti, miksi ihmiset menehtyvät sodissa, mikseivät saman tienoon asukkaat osaa elää ystävinä.” Myöhemmin hän kirjoitti satiirin nationalistisen Vapaus-puolueen naisedustajasta, joka halusi jakaa aseita lapsille. Hän on kirjoittanut, että sodassa Saatana vaihtaa menetettyjä sieluja: voiton voi ostaa hintaan 666:1. Sota ei ole voittoja vaan kärsimystä ja vainajia, mutta Šeljaženko uskoo, että ihminen kykenee olemaan sotimatta.

Valitettavasti kutsunnat kuitenkin jatkuvat Ukrainassa, palvelusaika on koulutustaustasta riippuen 12–18 kuukautta. Mediassa kerrotaan kutsunnoista kieltäytyneiden rangaistuksista: ensimmäisellä kerralla sakko on 5–7 minimikuukausipalkkaa, toisella kerralla 10–15 palkkaa ja sen jälkeen vankeutta enintään kolme vuotta.

Teksti Oksana Tšelyševa
Kuvat Ukrainski Ruh Patsifistiv