Itsesensuuri. Suurvallan ihmisoikeusloukkauksista ja voimapolitiikasta vaikeneminen. Suurvallan vaikutusvallan kasvu pienemmän maan poliittisessa päätöksenteossa.
Suomettumisena tunnettu toisen maailmansodan jälkeisen Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden pimeä puoli rakentui pitkälti edellä lueteltujen kolmen ilmiön varaan. Kuvio hyödytti niitä suomalaispoliitikkoja, jotka pystyivät käyttämään ulkopolitiikkaa lyömäaseenaan sisäpolitiikassa. Eniten siitä kärsivät ne totalitaristista järjestelmää paenneet loikkarit, jotka päätyivät viranomaisten käsiin ennen Ruotsin rajaa ja palautettiin Neuvostoliittoon.
Tapahtumia on puitu pitkään ja aiheesta. Neuvostoliiton aikaisen suomettuneisuuden yksityiskohtien kertaamisesta näyttää kuitenkin olevan vaikea edetä ilmiön tarkasteluun yleisellä tasolla. Ensimmäiset Neuvostoliiton hajomisen jälkeen syntyneet ihmiset täyttävät tänä vuonna 28 vuotta, mutta väitetyn neuvosto- tai Venäjä-myönteisyyden leimakirveellä hutkitaan edelleen kuin neuvostovastaisuudella Kekkosen aikoihin.
Suomettumisen laajempaan tarkasteluun olisi kuitenkin tarvetta.
Adolf Hitleriä arvostelleista lehtikirjoituksista annettiin 1930-luvun Suomessa sakkotuomioita. Saksasta pois pyrkineiden juutalaisten hätää pilkattiin kiinnittämällä huomiota sikareihin, joita jotkut heistä polttivat. Saksaa ärsyttänyt ulkoministeri Rudolf Holsti painostettiin vuonna 1938 eroamaan pitkälti Berliinistä johdetulla mutta pääasiassa kotimaisin voimin toteutetulla operaatiolla. Ennen toista maailmaansotaa tapahtuneesta Saksaan päin suomettumisesta voi löytää edelleen jälkiä. Ne elävät osana erillissotamyyttiä ja suomalaisten SS-joukkojen kaltaisissa historian kipupisteissä.
Suomettuminen ei ole vain Suomea koskeva tai menneisyyteen kuuluva ilmiö. Monissa tapauksissa jää tulkinnanvaraiseksi, onko kyseessä enemmänkin pienten valtioiden ulkopoliittisen luovimisen ikävä sivujuonne vai pelkästään raskaan sarjan virhearvio. Tätä pohdintaa on hyvä jatkaa 2010-luvun Suomessa, jonka Yhdysvallat on tavoitteidensa mukaan sitonut syvälle sotilasyhteistyöhön ja jossa Ylen toimittaja voi ansaita potkut kultaisen kädenpuristuksen muodossa kirjoittamalla suomettuminen 2.0:sta. Kun tilanne kiristyy Persianlahdella, ulkoministeri Haavisto perää malttia Iranilta.
Raimo Pesonen
