Yli 40 vuotta Rauhanpuolustajien jäsenenä ollut Erkki Kupari on seurannut läheltä järjestön eri vaiheita. Hänen oma tapansa tehdä rauhantyötä liittyy keskeisesti kirjoittamiseen mitä moninaisimmista aiheista. Kupari aloitti Rauhan Puolesta -lehden avustamisen 1980-luvulla ja kirjoittaa lehteen toisinaan vieläkin.

”Sota on ollut leimaava kokemus elämässäni, ennen kaikkea toinen maailmansota. Olin suhtautunut sotilaallisiin toimiin ja operaatioihin niin, että osa niistä on oikeutettuja ja osa ei. Tämäntapainen ajattelu on karissut minulta kokonaan pois. En pidä enää väkivaltaista toimintaa hyväksyttävänä millään lailla. Ainoa vaihtoehto on siviilivastarinta tai siviilitoiminta. En pidä aseellisia vapautusliikkeitä oikeutettuina, ne johtavat sisällissotiin ja lisäävät väkivaltaa. Jos väkivaltaiset voimat saavat vallan, ne jatkavat väkivaltaa siviilihallinnossa.”

Näin tiivistää ajatteluaan Erkki Kupari, joka liittyi Rauhanpuolustajien jäseneksi 1970-luvun alussa ja kuului Rauhan Puolesta -lehden toimituskuntaan 1980-luvulla. Kupari on pitkän linjan toimittaja, ohjaaja, työehtoasiamies, koulutuspäällikkö ja runoilija. Hänen kirjoituksiaan voi yhä lukea lehdestämme. Viimeisin on tämän vuoden toukokuulta ja sen aiheena oli Betlehemissä järjestetty Palestiinan maraton, johon lentäväaskelinen Kupari osallistui. Juoksemisen ohella Kupari haastatteli entistä Israelin armeijan sotilasta, lapsille ja nuorille oikeusapua tarjoavaa tutkijaa sekä suomalaisia diplomaatteja.

”Olen viettänyt nuoruuteni Hämeenlinnassa. Aloitin opiskelut Tampereen yliopistossa vuonna 1973. Opiskelin sosiaalipolitiikkaa ja valmistuin sosionomiksi. Jatkoin opintoja aikuiskasvatukseen ja valmistuin vuonna 1980 maisteriksi”, Kupari kertoo. ”Rauhanpuolustajat oli 1970-luvulla radikaali järjestö. En ollut mikään aktiivi mutta vierailin joskus Rauhapuolustajien Tampereen-toimistossa. Siellä oli toiminnanjohtajana Anssi Ruotsalo, joka oli herkkä ja mukava tyyppi. Toiminta oli virkeää ja vähän erilaista kuin politiikka siihen aikaan. Rauhanpuolustajat järjesti muun muassa rauhanmarsseja, joihin osallistui paljon ihmisiä. Pulumerkki oli hyvin tavallinen näky. Minullakin oli sellainen. Olin ylioppilaskunnan kulttuurijaostossa ja Iikka Vehkalahti oli Tamyn eli ylioppilaskunnan pääsihteeri. Tapasin silloin hänet ensimmäistä kertaa.”

AMERIKKALAINEN KULTTUURI AVASI NÄKÖKULMIA

Kun juuri itsenäistyneiden Afrikan maiden johtoon nousi mustia kovaotteisia hallitsijoita, näki moni ihmisoikeuksien ja demokratian puolustaja siinä lopullisen voiton kolonialismista. Kupari ei kokenut asiaa näin. ”Muistan sanoneeni eräälle kaverilleni, että en näe mitään hyvää siinä että Afrikan maiden vapauduttua niiden johtoon tulee musta diktaattori. Siinä ei ollut mielestäni mitään positiivista. Sain ajatukselleni huonon vastaanoton. Kaverista kommenttini oli rasistinen, koska vapautusliikkeitä pidettiin tuolloin kovempana voimana kuin demokratiaa. Jälkeenpäin hän myönsi minun olleen ihan oikeassa.”

Kupari kiinnostui jo 1960-luvulla sodan ja rauhan kysymyksistä. ”Isäni oli sodassa ja kaikkien pihan lasten isät olivat olleet sodassa. Asuimme Hämeenlinnassa tehtaan asunnossa. Siitä jäi väkivallan taakka, joka on surullinen asia. Oma sodanvastaisuuteni liittyi merkittävästi toiseen maailmansotaan. Olen syntynyt 1951 ja seurannut Vietnamin sotaa televisiosta. Suomen televisiossa näytettiin suorana amerikkalaisia lähetyksiä. Näillä ohjelmilla oli suuri vaikutus siihen, että aloin ajatella sodan olevan väärin.”

Vuoden 1968 yhteiskunnallinen liikehdintä jätti jälkensä myös Erkki Kupariin, joskin politiikan lisäksi hänen keskeisiä kiinnostuksenkohteitaan on ollut myös pop-kulttuuri. ”Vuonna 1968 Pariisin opiskelijamellakoiden ja Tšekkoslovakian miehityksen aikaan olin 16-vuotias. Meillä oli Hämeenlinnassa underground-ryhmä ja julkaisimme lehteä jonka nimi oli Apartado. Siinä kirjoitettiin pop-kulttuurista. Kävin katsomassa Hair-musikaalin Tampereella. Beatlesien Yellow Submarine -elokuva teki myös suuren vaikutuksen, kuten yhtyeen musiikkikin. Lennonin ajatukset ja puheet olivat vaikuttavia. Myös amerikkalainen rock vetosi minuun.”

Kiinnostus amerikkalaiseen kulttuuriin avasi uusia näkökulmia maailman ymmärtämiselle. ”Pop-kulttuurin ja hippiaatteen nousu ovat olleet kestävin lähde, josta olen ammentanut. Siihen liittyivät myös amerikkalaisen rauhanliikkeen suuret mielenosoitukset ja sodanvastainen liike. Seurasin mustien kansalaisoikeusliikettä.”

ILMAPIIRI MUUTTUU

Valmistuttuaan Kupari jätti Tampereen taakseen. Hän päätyi Lahden kautta Helsinkiin. 1980-luvun alussa Rauhan Puolesta -lehden uusi päätoimittaja Iikka Vehkalahti ja hänen aisaparinsa Juha Rekola halusivat uudistaa lehden. ”Olin muuttanut Lahdesta Helsinkiin vuonna 1983. Jari Laukkanen, joka oli tuttuni jo Tampereelta, asui nyt Helsingissä. Jari kysyi kiinnostaisiko minua kirjoittaa Rauhan Puolesta -lehteen, johon haettiin uusia kirjoittajia. Tulin Jarin kautta porukkaan mukaan. Rekolan Juha, joka sittemmin oli työkaverinikin Journalistiliitossa, oli minun kannaltani kaikkein tärkein henkilö. Meillä synkkasi hyvin yhteen. Juha kannusti minua kirjoittamaan ja tykkäsi jutuistani.”

Vuonna 1985 sai ensi-iltansa Rauni Mollbergin ohjaama Tuntematon sotilas, joka lähti haastamaan Edwin Laineen klassista vuoden 1955 versiota. Kupari kirjoitti elokuvasta ja sen ympärillä käydystä keskustelusta samana vuonna Rauhan Puolesta -lehteen omien sukulaistensa kokemuksien kautta. Kuparin jutussa ”Yöllä me aina heräämme” -käydään sodan traumoja läpi unien avulla.

Isän kertomus: Pimeässä ei nähnyt mitään. Olivatko jäsenet tallella? Huh, kun oli kuuma. Piti ottaa peitto pois ja istua hetki. Hengästytti ja oli niin paha olo.

Makasin taas pommikuopassa. Olin ollut siinä jo toista vuorokautta yhteen mittaan. Tykistön kranaatit mylläsivät maata ja pommittajalaivue toisensa jälkeen lensi yli. Minä olin samassa kuopassa koko ajan. Ei se siihen toista kertaa ammu.

Kuinka kauan sitä voi olla rumputulessa hengissä, jatkuvassa kivisateessa, pölyssä ja jyskeessä. Hermot joutuivat kyllä lujille.

Isoäidin kertomus: Heräsin taas siihen samaan tunteeseen. Tultiin sanomaan, että sinunkin poikasi nimi on siinä luettelossa. Vaikka sota on päättynyt jo aikoja sitten, herään aina siihen, että viimeinenkin poika viedään.

Kun tuli joka päivä pitkät listat kaatuneiden nimiä silloin loppukesällä Kannakselta, niin ajattelin, että se on loppu nyt. Sinne on joutunut viimeinenkin poika. Ja mitä tästä maasta tämän jälkeen tulee.

Pimennysverhon takaa kurkistelin monena yönä pihamaalle, silloin kun kotona oltiin, eikä pommituksia paossa.

”Aloitin vapaista aiheista. Kirjoitin useamman joulujutun, joissa lähtökohtani oli Jukolan veljesten joulusauna. Kirjoitin siis veljesten tarinat uusiksi lehden joulunumeroihin”, kuvailee Kupari juttujaan. Hän kirjoitti paljon kulttuurista, muun muassa amerikkalaisista jazzelokuvista, Eppu Normaalista, M. A. Nummisesta, Asterixista, Paul Simonista ja Andrei Tarkovskista.

Elokuvista kirjoittaessaan Kupari osui välillä Rauhanpuolustajien kipupisteisiin. Vuonna 1988 ilmestyi amerikkalaisen Philip Kaufmanin Olemisen sietämätön keveys -elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoden 1968 Prahaan. ”Koin Tšekkoslovakian miehityksen nuorena miehenä tosi pahana. Kävin katsomassa Kaufmanin leffan ja tulin lehden toimituskokoukseen. Ehdotin, että kirjoittaisimme jutun, jossa tuomitaan Tšekkoslovakian miehitys. Puluthan olivat suhtautuneet miehitykseen myönteisesti. Jutun kirjoitti lopulta Iikka Vehkalahti. Tämän jälkeen eräät muutkin järjestöt muuttivat suhtautumistaan Tšekkoslovakian miehitykseen kielteiseksi.”

1980-luvun lopulla ei voitu täysin tietää, miten käänteentekeviä muutoksia 1990-luvun alku toisi tullessaan. Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri mullistus maailmassa. Merkit olivat näkyvissä.

Erkki Kupari koki ilmapiirin muutoksen konkreettisesti RaPu-lehden juttukeikalla Neuvosto-Virossa 1980-luvun lopulla. ”Menin Tallinnassa puoluetaloon ja ihmettelin, miksi vastassa oli rynnäkkökiväärimiehiä, neuvostosotilaita univormuissa. Tapasin Lindström-nimisen kevyen teollisuuden varaministerin. Hän kertoi minulle virolaisille hankalia asioita. Jos virolaiset ovat eteviä työssään ja tekevät parempia tuotteita kuin muualla Neuvostoliitossa, sitä ei saa tuoda esille eikä siitä saa kirjoittaa lehdistössä. He eivät saa kirjoittaa edes omissa lehdissä, että virolaiset tuotteet ovat parempia kuin venäläiset. Jos näin kirjoittaa, Moskovasta tulee heti huomautuksia. Ministeri sanoi, että hän voi kertoi näitä asioita minulle, mutta toivoi etten kirjoittaisi niistä: ’Jos kirjoitat näistä, seuraa vaikeuksia.’”

RUNOJA LAPSILLE

Rauhan Puolesta -lehteä tehtiin pitkälti samalla toimituskunnalla aina 1980-luvun loppuun saakka. 1990-luvun alussa tuli aika antaa tilaa uusille tekijöille. ”Porukka hajosi, kun Iikka Vehkalahti lähti tekemään elokuvaa ja Juha Rekola lähti hänen mukaansa Intiaan. Itse menin töihin televisioon TV1:een vuonna 1987. Olin kymmenen vuotta vakihommassa ohjaajana. RaPu-lehteen kirjoittamani jutut auttoivat minua ilmaisemaan ajatuksiani, kehittämään kirjoittamista ja mielikuvitusta. Lehteen kirjoittamani jutut auttoivat myös työn saannissa.”

Rauhanpuolustajien aikaiset kontaktit poikivat Kuparille mielenkiintoisia projekteja hänen työskennellessään Ylessä. ”Teimme Juha Rekolan kanssa Pulujen jälkeen yhteisen tv-dokumentin. Kävimme haastattelemassa Denis Goldbergia Lontoossa. Hän oli ANC:n valkoinen juutalainen pommiasiantuntija, joka sai nelinkertaisen elinkautistuomion Etelä-Afrikassa. Hän istui 22 vuotta vankilassa. Eräänä päivänä hänet vapautettiin ja lennätettiin Tel Aviviin. Goldberg ilmoitti heti lentokentällä, että hän tuomitsee apartheidin ja jatkoi matkaa Lontooseen. Lontoossa hän työskenteli ANC:n toimistossa. Puhuimme Goldbergin kanssa erityisesti hänen vankila-ajastaan. Ohjelman nimi oli Mustaa huumoria valkoisessa vankilassa.”

Vaikka Etelä-Afrikkaa boikotoitiin apartheidin aikana, Kupari suhtautuu kielteisesti boikotteihin eikä usko sen ratkaisevan esimerkiksi Israel–Palestiina-kysymystä.

”Kaikki boikotit ovat vahingollisia, kulttuuriboikotit erityisesti. Israelin kulttuuriboikotointi estää kansalaisia nauttimasta suositusta musiikista. Samaan aikaan maan sisällä juutalaiset ja arabit yrittävät löytää toisensa rauhanomaisesti ja myös taiteen kautta.”

”Boikotit ovat kollektiivisia rangaistuksia, jotka kohdistuvat erottelematta kaikkiin. Kuitenkaan ne eivät vahingoita boikottien kohteena olevaa valtaa pitävien joukkoa, mutta saattavat tavalliset ihmiset ahdinkoon.”

Tänä päivänä Erkki Kupari toimii aktiivisesti useammalla sektorilla. Kotkassa asuva ja Virolahden Klamilassa mökkeilevä Kupari kirjoittaa aktiivisesti kymenlaaksolaisiin lehtiin. Luvassa on myös uusi runokirja. ”Olen tehnyt paljon koulutushommia ja teen niitä yhä, vaikka olenkin eläkkeellä. Olen kirjoittanut neljä vuotta pakinoita Kymen Sanomiin. Kaakonkulma-lehteen olen kirjoittanut jo kymmenen vuotta. Ensi vuonna ilmestyy uusi lasten runokokoelma myllykoskelaisen Reunan kustantamana. Se ollut minulla valmiina jo pitemmän aikaa.”

Teksti Timo Kalevi Forss
Kuvat Susanna Pesonen