Loviisassa järjestettiin elokuussa 2018 kansainväliset Baltic Glory -rauhanharjoitukset. Niissä ei ollut tankkeja eivätkä kaduilla jyrisseet sotilasajoneuvot. Baltic Glory kokosi Venäjältä, Suomesta ja Ruotsista ihmisiä, jotka haluavat lopettaa nykyiset konfliktit ja estää uusien syntymisen. Paikalla oli myös ukrainalaisia tarkkailijoita.
Rauhanharjoitukset olivat jo toiset, ensimmäiset pidettiin viime vuonna Ahvenanmaalla. Silloin osallistujia oli 25, nyt 60. Ruotsalainen järjestäjä Pelle Sunvisson toivoo, että tapahtuma houkuttelisi jatkossa vielä enemmän osanottajia.
”Viime vuonna Ruotsissa oli suurimmat sotaharjoitukset sitten kylmän sodan, nimeltään Aurora-17. Natolla oli niissä johtava rooli, vaikkei Ruotsi kuulu sotilasliittoon. Samanaikaisesti Venäjä ja Valko-Venäjä järjestivät yhteiset Zapad-17- suursotaharjoitukset. Molempien osapuolten toiminta johti sellaiseen jännittyneeseen tilanteeseen, jollaista ei ole koettu muutamaan vuosikymmeneen. Perustimme Ruotsissa sotaharjoituksien vastaisen ryhmän, mutta mielestäni ei riittänyt, että vain sanomme silloin tällöin ’ei’. Niin syntyi idea koota yhteen ruotsalaisia ja venäläisiä rauhanääniä demilitarisoidulle Ahvenanmaalle.”
PERUSTANA SOTAHARJOITUKSEN KÄSIKIRJOITUS
Aivan kuten sotaharjoituksissa myös rauhanharjoitusten osanottajat saivat pohdittavakseen eri uhkatilanteita, jotka voisivat johtaa sotaan. Pelle Sunvissonin mukaan osa näistä skenaarioista oli kopioitu armeijalta: ”Asetus tiedonsaannin vapaudesta on Ruotsissa melko vahva. Pyysimme käyttöömme Aurora-17-sotaharjoituksien asiakirjat. Saimme koko käsikirjoituksen, jonka pohjalta harjoitukset pidettiin. Saimme harvinaisen tilaisuuden nähdä, mitä uhkia sotilaalliset tahot pitävät mahdollisina ja millaisia ratkaisuja ne suosivat. Rauhanharjoituksien aikana osallistujat saivat mahdollisuuden reagoida eräisiin skenaarioihin ja osoittaa, että konfliktit voidaan ratkaista ilman väkivaltaa.”
Aurora-17 perustui hahmotelmaan, jossa valtio A kokee uhkaksi valtion B, jossa on A:n kielinen vähemmistö ja joka on sopinut Naton joukkojen pääsystä alueelleen, samoin kuin Ruotsi ja Suomi. B on energiariippuvainen A:sta. Konflikti syntyy, kun valtiossa X alkaa kriisi ja siitä syytetään valtiota A, joka kiistää osuutensa. Käsikirjoitus jatkuu monimutkaisena, osallisina Nato, Ruotsi, Suomi, melko tunnistettava A ja Suomen pieni itänaapuri B.
Naton, Ruotsin ja Suomen yhteisen sotaharjoituksen käsikirjoitus herättää monia kysymyksiä. Miten pitää reagoida? Miten suhtaudumme varmistamattomiin tietoihin vakavista rikkomuksista? Miten löytää tasapaino luotettavan informaation odottelun ja vaaraan reagoimisen välillä?
Militarisoituminen heijastuu kieleen: ”hybridisota”, ”voimatasapaino”, ”ulkomainen agentti”, ”viides kolonna”. Mitä kliseitä kannattaisi kyseenalaistaa? Mistä kipinästä sota voi saada alkunsa? Mitä meidän pitäisi tehdä?
”PELASTA LAPSESI”
Paitsi keskusteluja siitä, miten selvittää konfliktitilanteet rauhanomaisesti, rauhanharjoituksien osallistujat pitivät seminaareja aiheista kuten dialogin olemus ja konfliktien ratkaiseminen. Esimerkiksi entinen journalisti ja ukrainalainen sotilas Aleksandr Medinski kertoi rintamakokemuksistaan: ”Etulinjan kokemukset muuttivat tietoisuuteni. Näin, ettei sodan todellisuus lainkaan vastaa sitä, mitä olimme lukeneet ja kuulleet siitä. Mutta kun aloin kertoa totuuksia näkemästäni, jouduin niiden hampaisiin, jotka valehtelivat meille. Vielä pahempana he pitivät sitä, että tarjosin muillekin tilaisuuden puhua suunsa puhtaaksi. Hyvin usein kävi niin, että keskenään taistelevien osapuolten sodanvastaiset mielialat olivat aivan yhteneväiset.”
Venäläisen taiteilijan ja näyttelykuraattorin Aleksandra Orlovan mukaan tällaisia harjoituksia pitäisi järjestää säännöllisesti: ”Ensinnäkin samanhenkiset ihmiset tutustuvat ja saavat kokemusta yhteistoiminnasta. Toiseksi kunkin maan osanottajat oppivat tunnistamaan omia asenteitaan maansa kansalaisina. Lisäksi todellisten sotaharjoitusten käytännöistä peräisin olevien harjoitustehtävien pohdinta avaa muiden väestöryhmien asenteita. Se auttaa käsittämään, mistä asenteet kumpuavat. Se auttaa osaltaan ymmärtämään hallitusten kannanottoja ja ennakoimaan niiden toimia. Vaikkei 20 jonkin maan journalistia, aktivistia ja ihmisoikeustoimijaa tietenkään ole edustava otos maan väestöstä.”
Karin Carlsson totesi puolestaan, ettei Ruotsissa ole syvällisempää tietoa Venäjästä ja vielä vähemmän Ukrainasta. ”Tämä johtuu siitä, mitä tärkeimmät tiedotusvälineet päättävät julkaista. Minusta me emme ole kovin erilaisia ihmisinä, mutta meidän kokemuksemme ja tilanteemme poikkeavat toisistaan. Meillä on tarve keskustella paljon, ja sen takia mahdollisuus siihen tämän rauhanharjoituksen yhteydessä on hyvin tärkeä. Matkustaminen ja tapaaminen ja puhuminen on tärkeää ja sitä pitäisi olla paljon enemmän.”
Karin painotti myös sitä, että pitäisi olla syvällisempää keskustelua sellaisista asioista kuten venäläisten kansalaisjärjestöjen ulkomainen rahoitus. Mutta tärkeintä hänen mukaansa on, että pidetään kiinni periaatteesta: ”Älä tuota vahinkoa ihmisille, vakaudelle ja rauhalle.”
Varhain viimeisen harjoituspäivän aamuna Loviisan torilla järjestettiin tempaus, jossa piirrettiin rauhanliikkeen symboleita ja levitettiin tiedotteita. Paljon käsin kirjoitettuja viestejä neljällä kielellä: ”Lopetetaan sota yhdessä. Pliis!” ”Stop war, not people!” ”Ja – Anna Politkovskaja. A ty – sledujuštšij” (suom. Minä olen AP. Sinä olet seuraava.) ”Pelasta lapsesi”.
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
Baltic Gloryn järjestäjiä olivat Aseistakieltäytyjäliitto ja eräät sodanvastustajat Ruotsista ja Venäjältä, he eivät edustaneet mitään järjestöä. Rahoitus tuli AKL:n ansiosta lähinnä Suomesta.
