Kymenlaakson alueella asuu muutama tuhat maahanmuuttajaa. Yksi heistä on kotkalaistunut kurdi Hiwa Haghi, joka Suomesta turvapaikan saatuaan alkoi jalkapalloilun avulla auttaa muita maahan tulleita kotoutumaan ja tutustumaan paikallisiin ihmisiin. Nyt hän on pelaaja-valmentajana monikulttuurisessa FC Myllyssä, joka on Suomen Palloliiton jäsen ja pelaa futiksen kuutossarjassa.

Iranista kotoisin oleva Shamsaddin (Hiwa) Haghi tuli Suomeen hakemaan turvapaikkaa 22-vuotiaana vuonna 2004. Turvallisuuteen ja henkeen kohdistuvat uhat olivat kasvaneet liian suuriksi, ja riskiä lisäsi se, että yksi hänen perheenjäsenistään oli poliittisesti aktiivinen. Hiwan muu suku jäi Iraniin, mutta hänen setänsä asui Suomessa ja tunsi Rauhanpuolustajien toiminnanjohtajan Teemu Matinpuron.

Heti töihin halunnut Hiwa oli ollut Suomessa vain pari kolme viikkoa, kun hän alkoi siivota Rauhanpuolustajien toimistoa Helsingin Hämeentiellä. Hänen kaunis laulelunsa kajahteli milloin keittiöstä, milloin kymmenien kirjalaatikoiden keskeltä. ”Työ Rauhanpuolustajissa oli hyvä startti minulle”, Hiwa sanoo nyt.

Hiwa oli opetellut suomen kieltä odotellessaan Maahanmuuttoviraston päätöstä. Hän on kielellisesti lahjakas, jopa niin, että se oli koitua hänen kohtalokseen Migrin turvapaikkapuhuttelussa. Hiwan epäiltiin olleen Suomessa paljon ilmoittamaansa kauemmin, koska suomea ei kuulemma voinut oppia puhumaan niin hyvin niin lyhyessä ajassa!

Hiwa kävi Helsingissä pari kielikurssia ja osallistui ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan VALMA-koulutukseen. Opettajat pitivät Shamsaddin-nimeä liian vaikeana ja ehdottivat, että tilalle keksittäisiin helpompi. Shamsaddin valitsi itselleen nimen Hiwa, joka on kurdin kieltä ja tarkoittaa ’toivetta’.

”Iranissa ei ennen saanut olla kurdinimeä, piti olla farsin- tai arabiankielinen nimi”, Hiwa kertoo. ”Nykyään nimet voivat siellä olla myös kurdiksi.”

KUNTOUTTAVAA KOTOUTUSTA

Hiwan turvapaikkaprosessi kesti pari vuotta. Saatuaan turvapaikan hän halusi heti opiskelemaan korkeakouluun. Iranissa hän oli opiskellut lääketiedettä, joten opettajat ehdottivat, että hän ensin kouluttautuisi lähihoitajaksi, sitten sairaanhoitajaksi ja lopulta lääkäriksi, joka oli ollut Hiwan unelma.

”En kuitenkaan osannut oikein suunnitella elämääni tuolloin, ja pääsin helposti opiskelemaan tietotekniikkainsinööriksi, koska matematiikan ja fysiikan taitoni ovat vahvat.”

Vuonna 2007 Hiwa suuntasi siis Kotkaan, missä hän yritti löytää töitä, joita tehdä opintojen ohella.

”Siivousta löytyi vähän mutta ei tarpeeksi. Perustin sitten itämaisia ruokatarvikkeita myyvän kaupan toisen henkilön kanssa. Ajatuksemme eivät kuitenkaan menneet oikein yksiin ja oli pakko valita, opiskelenko vai jatkanko yrittäjänä. Halusin opiskella.”

Valmistuttuaan Hiwa ei päässyt koulutustaan vastaaviin töihin. Ensin hän osallistui projektitöihin Kotkan kaupungin palveluksessa, sitten hän työskenteli myyjänä Gigantissa, jossa lopetti noin vuosi sitten.

”Minulle on sanottu että olen hyvä myyjä. Ei minua toisaalta harmittanut sekään, ettei oman alan töitä löytynyt, koska olen sosiaalinen ihminen ja tietotekniikkainsinööri on koko ajan koneessa kiinni. Tykkään olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.”

Alkuvuodesta Hiwa aloitti maahanmuuttajien työvalmentajana Kotkan Korttelikotiyhdistyksessä. Yhdistys tarjoaa monenlaista käytännön apua sitä tarvitseville. Korttelikotiyhdistys on palkannut maahanmuuttajia kuntouttavaan työhön, ja heidän kanssaan Hiwa järjestää kursseja, joilla opetetaan suomen kieltä ja tietokoneen käyttämistä, ja laatii henkilökohtaisia opinto- ja työllistymissuunitelmia.

”Minut valittiin, koska minulla on laaja kielitaito. Puhun kolmea kurdimurretta, farsia, azeria, turkkia, suomea ja englantia. Arabiaa opin väkisin koulussa Iranissa 15 vuoden aikana. Olen myös lukenut saksaa pari vuotta ja opiskellut venäjän perusteet.”

Venäjän kielelle tuli tarvetta, kun Hiwa opiskeluaikanaan tapasi Venäjältä kotoisin olevan Alesian, jonka kanssa on nyt naimisissa. Heillä on kaksi lasta, kuusivuotias poika ja nelikuukautinen tyttö.

Hiwa on päivittäin tekemisissä Korttelikotiyhdistyksen palkkaamien noin 40 maahanmuuttajataustaisen ihmisen kanssa. Kotka–Karhula–Hamina-alueella on muutamia tuhansia maahanmuuttajia, Hiwa arvioi. Luvut olivat tarkemmin muistissa silloin, kun hän toimi Kotkan seudullisessa maahanmuuttajafoorumissa. Foorumi muun muassa edistää maahanmuuttajien osallistumismahdollisuuksia, kehittää kotouttamiseen liittyviä palveluja ja myös valmistelee asioita viralliseen käsittelyyn.

Korttelikoteja eli eräänlaisia oman korttelin olohuoneita tai toimintakeskuksia on Kotkassa viisi.

”Kierrän niissä päivittäin ja autan työntekijöitä suomen kielessä, sähköisessä asioinnissa, kulttuurisissa asioissa, siis esimerkiksi miten Suomessa toimitaan vaikka virastossa jne. Työntekijämme ovat yleensä olleet Suomessa vähintään kolme vuotta ja heillä kaikilla on oleskelulupa. Ihmisillä on hyvin erilaiset kielitaidot. Jotkut tuskin osaavat aakkosia, toisilla on jo hyvä sanavarasto. He voivat vaikkapa harjoitella työnhakuprosesseja ja hakemusten tekoa, toiselle etsitään yhdessä opiskelupaikkaa.”

Kotkan kaupunki myös tilaa Korttelikodilta palveluja maahanmuuttajille, esimerkiksi kuinka käytetään pesukonetta tai jotain muuta käyttäjälle vierasta laitetta.

PALLO ON PYÖREÄ KAIKKIALLA

Vuonna 2006 Kotkaan avattiin projektirahan turvin monikulttuurinen toimintakeskus Mylly, jonka toimintaa ylläpitää nykyään Kaakonkulman Kulttuurimylly ry. Myllyn jalkapallotoiminta käynnistyi kymmenen vuotta sitten, kun Hiwa Haghi valjasti oman intohimonsa eli jalkapallon maahanmuuttajien ja kantaväestön lähentämistyöhön. Hän perusti jalkapallokerhon, jossa oli alussa vain muutama pelaaja. Heitä alkoi tulla nopeaan tahtiin lisää, ja vuosina 2015–2016, kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita, harjoituksissa kävi parhaimmillaan jopa 86 pelaajaa 38:sta eri maasta. Hiwa pyöritti tätä kaikkea käytännössä yksin.

”Yritin jo aiemmin perustaa oman joukkueen Keidas Unitedin. Mutta joukkueella pitäisi olla organisaatio takanaan. Sitten tutustuin toimintakeskus Myllyn toimintaan ja joukkueen perustaminen onnistui siellä. Myllyn toiminnanjohtaja Micke oli hyvin kannustava. Iso ja ratkaiseva rooli FC Myllyn perustamisessa oli entisellä Myllyn hallituksen johtajalla Jorma Korpelalla. Järjestimme urheilufestivaaleja ja Myllyn omia turnauksia.”

Kun pelaajia alkoi olla useita kymmeniä, heräsi toive pelata virallisessa sarjassa. Hiwa oli Myllyn hallituksen jäsen ja ehdotti tätä hallitukselle. Niinpä FC Mylly haki Suomen Palloliiton jäseneksi, ja viime pelikaudella he olivat jo lähellä nousta yhtä ylempään eli viitossarjaan.

”Olen kuullut muilta pelaajilta ja erotuomareilta, että lohko jossa me pelaamme on kiinnostavin. Katsojia on ollut paljon, ihmiset kiinnostuvat meistä ja ovat innostuneita, se on tärkeää. Olimme vuonna 2017 pelaamassa Espoossa Suomen Cupissa FC Honkaa vastaan, ja Kotkasta lähti bussilastillinen, 60 ihmistä, meitä kannustamaan. Pelasimme 75 minuuttiin asti tosi hyvin, vastustajalla oli jopa paniikki päällä. Vaikka lopulta hävisimme, nämä ovat suuria saavutuksia. Paikallislehdet kirjoittavat meistä juttuja, kun olemme pelanneet eri paikkakunnilla.”

FC Myllyssä on pelannut myös muita kuin maahanmuuttajataustaisia, mutta tällä hetkellä kaikki pelaajat ovat maahanmuuttajia.

”Olisi hyvä, että olisi muitakin ja että suomalaiset tutustuisivat maahanmuuttajien kulttuuriin ja toisinpäin. Jalkapallossa ei tarvita kielitaitoa vaan pallon perään juostaan ja sääntöihin luotetaan, ja samaan tapaan luotetaan yhteiskunnan sääntöihin: jos teet virheen tulee keltainen kortti, jos teet virheen toisen kerran tulee punainen kortti ja joudut pois kentältä ja kärsit vielä seuraavatkin pelit. Ilmapiiri on muuttunut huonompaan suuntaan yhteiskunnassa ja suomalaiset ovat väistyneet joukkueesta, valitettavasti. He vahvistaisivat meitä. Meillä on joukkueessa paljon Suomen kansalaisia, mutta muualta tulleita.”

Hiwa kertoo, että joukkue on kohdannut todella paljon rasismia. Vaikka sitä vastaan taistellaan ja sitä yritetään vähentää, on sen määrä viime aikoina lisääntynyt. Pelin tuoksinassa kuulee rasistisia kommentteja ja joskus tulee jopa fyysistä kontaktia. Erotuomarit yrittävät sitä suitsia, mutta he eivät voi huomata kaikkea.

PEACE UNITED

FC Mylly on mukana Peace United -kampanjassa. Se on Kirkon Ulkomaanavun hanke, jossa jalkapallon avulla viedään rauhanviestiä ihmisille. Tarkoitus on ehkäistä nuorten syrjäytymistä, turhautumista ja radikalisoitumista. Mukana Peace United -projektissa on myös muun muassa Aki Riihilahti.

”Peace United on ollut vahvasti FC Myllyn profiilissa mukana ja oli suureksi avuksi kun joukkuetta perustettiin. KUA:n tuki oli alussa tosi tärkeää, saimme heiltä pallon, liivit ja banderollin, jota käytämme joka pelissä. Siinä on teksti ‘Rauha. Maali joka ratkaisee’.”

Hiwa kertoo, että koska joukkue on nyt kilpailutoiminnassa mukana, toimintakeskus Mylly ei voi sitä enää rahoittaa. He siis yrittävät itse etsiä sponsoreita ja kerätä varoja talkootyöllä tai yhteistyössä Myllyn kanssa. ”Järjestämme paljon tapahtumia naisille ja lapsille, niistä saamme rahaa.”

Hiwa, joka on aiemmin valmentanut muitakin joukkueita, valmentaa nyt vain FC Myllyä, jossa myös pelaa, ja sen lisäksi Myllyn jalkapallokerhoa.

”Valmensin Kotkan Pelikarhuissa vuonna 2000 syntyneitä nuoria. Juuri eilen yksi heistä pelasi vastustajiemme joukkueessa. On kiva nähdä, miten he ovat kehittyneet. Ja kun meidän joukkueestamme lähtee pelaajia eteenpäin muualle pelaamaan, se on hyvä heille ja myös meille – maineasia, olemme kasvattajaseura”, Hiwa nauraa.

Hiwan oma poika ei ole kiinnostunut jalkapallosta. Hiwasta se on harmi, koska tässä harrastuksessa hän osaisi auttaa poikaa, mutta tämä saa itse päättää. Lapsista puhuttaessa Hiwa huokaa.

”Olisi kiva nähdä heitä enemmän. Ehkä näen heitä seuraavan kerran kun he ovat aikuisia…”

Lasten isän aikaa on vienyt myös La Torre -ruokavaunu, jonka terassilla Kotkan torilla haastattelua tehdään. La Torre on Hiwan oma, ja se tarjoaa kotkalaisille hieman erilaista ruokaa. Hän on kulkenut vaunun kanssa myös eri tapahtumissa, mutta on alkanut miettiä vaunun myymistä, koska aika ei vain riitä kaikkeen.

TEKEMISTÄ KAIKILLE

Hiwa Haghi on aina ollut kova paiskimaan töitä, ja siksikin hän pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että Suomessa asuvilla ihmisillä on mielekästä tekemistä, ovat he sitten sukujuuriltaan suomalaisia tai tänne muualta muuttaneita. Hänen mielestään ei voida puhua erillisenä asiana maahanmuuttajien määrän kasvattamisesta tai suitsimisesta, vaan samaan aikaan on puhuttava työn tekemisestä ja ihmisistä huolehtimisesta. Joutilaiden joukkiot näkyvät katukuvassa eri tavalla kuin jos kaikilla olisi opiskelu- tai työpaikka.

”Olisi keskityttävä siihen, että järjestetään koulutusta ja työtä, se olisi hyvä myös Suomelle. Kun ihmisillä on hätä ja hengenvaara, totta kai heille on annettava oleskelulupa. Mutta heitä ei saa jättää oman onnensa nojaan. Jos he tottuvat siihen, että muut hoitavat heidän asiansa, voi tulla tunne ettei ole järkevää tekemistä. Tämä on kyllä osin ihmisistä itsestään ja asenteesta kiinni. Olen itse tottunut tekemään töitä, minulla on yleensä kaksi tai kolmekin työtä samaan aikaan sekä harrastuksia.”

Hiwa sai muutama vuosi sitten Suomen kansalaisuuden ja hän on äänestänyt useissa vaaleissa. Vakiintunutta puoluekantaa hänellä ei ole.

”Äänestän mieluummin niitä henkilöitä, jotka tunnen ja joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Olen äänestänyt demareita, vasemmistoliittolaisia ja kerran vihreää. Minua on yritetty saada eri puolueiden ehdokkaaksi, mutta toistaiseksi en ole lähtenyt, ei ole ollut aikaa.”

Mahdotonta ehdokkaaksi ryhtyminen ei kuulemma ole, mikä vinkkinä kotkalaisille puolueaktiiveille kerrottakoon, mutta miehen kiireiden perusteella häntä ei ehkä kannata lähestyä ihan vielä.

Hiwa kertoo, että vaikka hän on kotiutunut Suomeen hyvin, hän on omalta identiteetiltään ensisijaisesti kurdi, sitten iranilainen.

”En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Luultavasti jään Suomeen, koska Suomi on nyt kotimaani.”

Irakin, Iranin, Turkin ja Syyrian alueella asuvat kurdit haaveilevat omasta valtiosta. Mutta Hiwasta ei ole lainkaan selvää, että he ovat vielä siihen valmiita tai kykeneviä.

”Se riippuu siitä, pystyvätkö he keskenään hoitamaan omia asioitaan. Tarvitaan lisää koulutusta ja omaan valtioon valmistautumista.”

Ja Suomessa on hyvä elää oman monikulttuurisen perheen kanssa, jonka kotikielenä on tietenkin suomi.

Teksti Anu Harju
Kuvat Essi Rajamäki

Vanhan kuvan kuvateksti: Hiwa laulamassa Timo Kalevi Forssin kitaran säestämänä Kallion kirpputoripäivänä Rauhanpuolustajien toimiston pihalla vuonna 2004.