Rauhanpuolustajien delegaatio vieraili syksyllä 2017 Ukrainassa tutustumassa ihmisoikeuksien, lehdistönvapauden, demokratian, korruption ja kansalaisyhteiskunnan tilaan ja aivan erityisesti humanitaariseen tilanteeseen konfliktien repimillä alueilla Itä-Ukrainassa. Delegaatio tapasi niitä, joiden ääni ei yleensä pääse kuuluviin lännessä. Valitettavasti ryhmällä ei ollut pääsyä aseryhmien kontrolloimille alueille, eli niin sanottuihin ”kansantasavaltoihin” Donetskissa ja Luhanskissa, eikä Krimin niemimaalle. Siksi kuva tilanteesta jää pakostakin vajaaksi.
Syvä poliittinen, sotilaallinen ja sosiaalinen kriisi on jatkunut Ukrainassa nyt kohta jo neljä vuotta. Massiivinen mielenosoitusliike ja levottomuudet, joka nimettiin Euromaidaniksi, johtivat Ukrainassa vallanvaihtoon helmikuussa 2014. Oppositio nousi valtaan, ja tuolloinen presidentti Viktor Janukovitš ja pääministeri Nikola Azarov pakenivat maasta.
Maaliskuussa 2014 Venäjä valtasi Krimin niemimaan, ja huhtikuussa väkivaltaiset yhteenotot alkoivat Itä-Ukrainassa Donetskin ja Luhanskin alueilla eli Donbassissa. Toukokuun alussa 2014 noin 50 ihmistä sai surmansa kahdessa välikohtauksessa Ukrainan eteläosassa sijaitsevan Odessan keskustassa.
Tähän päivään mennessä syksyllä 2017 Itä-Ukrainassa ei ollut todellista tulitaukoa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin Ukrainan tarkkailumissio raportoi konfliktin osapuolten jatkuvista tulitaukorikkomuksista.
Suurelta osin syylliset Euromaidanin aikaisiin väkivaltaisuuksiin – jotka johtivat yli sadan ihmisen kuolemaan – eivät vieläkään ole saaneet rangaistustaan, vaikka yli kolme vuotta on jo kulunut. Muutamia rivimiehiä sisäministeriön erikoisyksiköstä Berkutista on tuomittu, mutta käskyjen antajia ei ole tuotu oikeuden eteen. Odessassa yhtään ainoaa henkilöä ei ole syytetty ammattiliittojen talon murhapoltosta ja joukkosurmasta.
Niin sanottu kansainvälinen yhteisö on edistänyt, antanut tukensa ja todistanut useita sopimuksia, joilla Ukrainan kriisin eri vaiheita on yritetty ratkaista. Ongelma on, että niitä ei ole pantu täytäntöön.
Miljoonia pakolaisia
Sota Itä-Ukrainan Donbassissa on vaatinut jo yli 10 000 kuolonuhria – joista vajaat 3 000 on siviilejä – ja noin 24 000 haavoittunutta. Minskin sopimuksesta ja muodollisesta tulitauosta huolimatta ihmisiä kuolee rintamalinjan tuntumassa viikoittain. Kaikkea raskasta aseistusta ei ole vedetty pois kontaktilinjalta, ja kartoittamattomat miinakentät muodostavat suuren vaaran siviiliväestölle.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan noin 1,6 miljoonaa ihmistä on sisäisessä maanpaossa. Mahdollisesti jopa 2,5 miljoona ihmistä on pakolaisina Venäjällä. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ovat riippuvaisia humanitaarisesta avusta. Konflikti vaarantaa jopa humanitaarinen avun antamisen esimerkiksi siksi, että Itä-Ukrainan alueita kontrolloivat aseryhmät muuttavat jatkuvasti avun perille toimittamisen ehtoja.
Ihmisoikeusjärjestöt huolissaan
Kriisi ja erityisesti aseellinen konflikti ovat johtaneet ihmisoikeustilanteen heikentymiseen Ukrainassa. Tästä ovat raportoineet YK:n ihmisoikeuskomissaari, YK:n kidutuksen vastainen komitea, YK:n ihmisoikeusmonitorointimissio Ukrainassa (HRMMU), Etyj, Amnesty International ja Human Rights Watch.
Ne raportoivat kidutuksesta, hakkaamisesta, seksuaalisella väkivallalla uhkailusta, katoamisista ja pakotetuista todistuksista. Yleensä ihmisoikeusloukkausten uhreja on – kummallakin puolella – syytetty yhteistyöstä vihollisen kanssa.
Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on haluton tai epäilevä yhteistyöstä kansainvälisten ihmisoikeusorganisaatioiden kanssa. Sitä vastoin aseryhmien kontrolloimille DNR:n ja LNR:n ”kansantasavaltojen” alueille tai Venäjän valtaamalle Krimin niemimaalle järjestöillä ei ole minkäänlaista pääsyä. Siksi tietoa niistä on erittäin vaikea saada.
Erityisesti Amnesty International on huolissaan konfliktialueelle syntyneestä rankaisemattomuuden kulttuurista.
Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat myös median ja kansalaisoikeusaktivistien häirinnästä. Mediaan kohdistuvia rajoittavia toimia perustellaan usein tarpeella toimia ”Venäjän propagandaa” vastaan. Aseryhmien hallitsemilla alueilla taas ei ole lainkaan riippumatonta mediaa.
Syyttelyn kierre
Äärimmäisiä tapauksia ovat tunnettujen toimittajien, kuten Pavel Šeremetin ja Olez Businan, murhat. Lisäksi toimittaja (ja entinen Euromaidanin aktivisti) Ruslan Kotsaba tuomittiin vankeuteen hänen kehotettuaan ukrainalaismiehiä kieltäytymään aseista.
Ukrainassa on nähty vakavia parlamentaarisen demokratian rikkomuksia, kun oppositiossa olevien puolueiden toiminta on keskeytetty ja osallistuminen vaaleihin kielletty. Euroopan neuvoston Venetsian komissio on kärkevästi kritisoinut rajoituksia.
Samalla muualla Euroopassa, myös Suomessa, Ukrainan kriisi on pudonnut otsikoista. Eurooppalaisen median huomio on jo muualla. Sama koskee poliittista keskustelua ja kansainvälisen politiikan huomiota. Ukrainan kriisi on johtanut Venäjän ja lännen välien tulehtumiseen ja syyttelyn kierteeseen, jolla ei ole enää edes suoraa kytköstä Ukrainan tilanteeseen.
Teksti Antero Eerola
