Kriisinhallinnan sumuverhon suojissa aloitettu yhteistyö sotilasliiton ja suurvalta-USA:n kanssa on asteittain muuttunut yhä intensiivisemmäksi. Se on siunattu sekä isäntämaasopimuksella että USA:n kanssa solmitulla kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevalla aiesopimuksella. Kansan keskuudessa lähes olemantonta kannatusta nauttivien sinisten puolustusministeri Jussi Niinistö näyttää esittävän poliittisen joutsenlaulunsa perinteisen puolustuspolitiikkamme lopulliseksi tuhoamiseksi.
Vaikka Venäjä näyttääkin muuttuvan yhä autoritaarisemmaksi kvasidemokratiaksi, senkin kanssa kannattaisi pyrkiä varustelukilpailun sijaan dialogiin ja jännityksen liennyttämiseen. Venäjä on selkeästi ilmaissut näkevänsä Naton laajenemisen uhkana omalle turvallisuudelleen, eivätkä venäläiset usko ulkopuolisten vakuuttelua, ettei näin ole. Ajatusleikkinä kannattaisi ehkä miettiä, miten Yhdysvallat reagoisi, jos Meksiko solmisi isäntämaa- ja kahdenkeskisen puolustusyhteistyösopimuksen Venäjän kanssa ja aloittaisi säännölliset yhteiset sotaharjoitukset USA:n vastaisella rajallaan.
Iltapäivälehdistön lietsoma viholliskuvahysteria Venäjän uhasta Itämerellä palvelee kahta asiaa: sensaatiohakuisuus lisää lehtien myyntiä ja muokkaa kansalaisten mielipiteitä myötämieliseksi varustelubudjetin kasvattamiselle. Venäjän tiedotusvälineet vastaavat samalla mitalla: kansa yritetään pitää presidentin takana ulkoisten uhkien avulla. Maan talous on kuitenkin siinä kunnossa, että asemenot eivät ole näillä näkymin merkittävästi kasvamassa. Tätä tosin emme iltapäivälehdistämme voi lukea.
Teksti Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.