Voiko terrorismia vastustaa sotilaallisin keinoin? Muun muassa VT Pekka Visuri on kyseenalaistanut tätä. 13.11.2015 kysymykseen saatiin jälleen kielteisiä vastauksia niin Pariisissa kuin Beirutissa. Siispä loppu sotimiselle! Loppu asebisnekselle, Nato ja muut sotilasblokit on lakkautettava.

* * *

Kylmän sodan päätyttyä Naton ja läntisen leirin voittoon 25 vuotta sitten aseteollinen kompleksi valitsi kommunismin tilalle uuden viholliskuvan, islamin. Perusteluna käytettiin Samuel Huntingtonin teoriaa kulttuurien yhteentörmäyksestä. Se ei näe abrahamilaisten uskontojen yhteisiä juuria eikä eriuskoisten pitkää rauhallista rinnakkaiseloa Pyreneillä, Balkanilla, Pohjois-Afrikassa; jopa Palestiinassa ennen vuotta 1948.

Uskonnot eivät ole sotien ja ryöstöretkien syy vaan tekosyy: niillä on nostatettu sotilaiden ja heidän omaistensa sotaintoa.

Todellinen syy islamin julistamiselle viholliseksi lieneekin muslimimaissa oleva öljy. USA:n aseteollisen kompleksin uuskonservatiiviset lobbarit julistivat Paul Wolfowitzin johdolla jo 1990-luvulla maansa asemaa maailmanvaltiaana ja -poliisina. Tavoitteena oli edullisen öljyn ja raaka-aineiden saanti. Vaadittiin varustelun tuntuvaa lisäämistä, mihin tarvittiin uhkakuva, ehkä uusi Pearl Harbor, joka innostaisi kongressin ja kansan varustelun kannalle. 11.9.2001 tapahtumat nopeuttivat toivottuja päätöksiä.

Venäjän ensimmäisessä Tšetšenian sodassa 1995 kyse oli aluevalloitusten säilyttämisestä öljyreittien tuntumassa. Toista Tšetšenian sotaa v. 1999–2000 motivoitiin terrorilla: tšetšeenejä syytettiin Moskovassa tapahtuneista kerrostaloräjähdyksistä, joista on perustellusti epäilty FSB:tä. Tšetšenian sotien aiheuttama tuho ja kaaos ruokkivat ääri-islamismia Pohjois-Kaukasiassa ja myös Tatarstanissa. Satoja ihmisiä onkin menehtynyt ääri-islamistien terrori-iskuissa ja sisäministeriön joukkojen vastarynnäköissä (Dubrovka, Beslan; Moskovan metro ym.).

Myös USA:n ja liittolaisten sotatoimet Afganistanissa ja Pakistanissa, Irakissa ja sen lähialueilla ovat tuottaneet vastaavia tuloksia. Yhteiskunnat ovat hajonneet, ihmisiä menehtyy ja katoaa, sorto ja laittomuudet rehottavat ja siviilit joutuvat pakenemaan. Ääri-islamismille syntyy näin kaikupohjaa.

Lännessä terrori-iskut kytketään islamiin, kun taas USA:n lennokki-iskuja Pakistaniin tai Breivikin tekemiä joukkomurhia ei pidetä terroritekoina. Saati että ne kytkettäisiin läntisiin arvoihin, joita Breivik väitti puolustavansa. Johtavien poliitikkojen ja median yleistykset muslimiterroristeista tekevät rasismista poliittisesti korrektia ja lisäävät sekä katutason että rakenteellista rasismia.

Todellisuudessahan islamissa on eri suuntauksia kuten kristinuskossakin. Väkivaltaisten pienten ryhmien tekojen perusteella muslimit ylipäätään leimataan herkästi verenhimoisiksi maanikoiksi. Yhtä perustellusti voisi väittää kristittyjen kieltävän ehkäisyn (mm. lestadiolaiset), hylkäävän eriuskoiset läheisensä (jehovat) tai kannattavan moniavioisuutta ja lapsivaimojen ottamista (Utahin mormonit).

Yleistysten vastapainoksi voi suositella vaikkapa iranilaisia filmejä. Niissä ilmenee ihmisten ja näkemysten moninaisuus ja tavallisuus (esim. Taxi Teheran).

Kaksoisstandardit kukoistavat

”Läntiset demokratiat” mukaan lukien Suomi aseistavat patataantumuksellista Saudi-Arabiaa, joka on kukistanut demokratialiikkeitä naapurimaissa ja aseistaa ääri-islamilaisia ryhmiä. Asekauppaa käydään myös palestiinalaisia sortavan Israelin kanssa. Turkin vaalien alla Merkel ja Niinistö kävivät tukemassa kurdiväestöä pommittavan ja ISIStä näin auttavan Erdoganin vaalityötä, jotta tämä katkaisisi pakolaisten tulon Syyriasta ja Irakista EU-alueelle.

Iskut ja viha taas tuntuvat kohdistuvan maihin, joiden hallinto ei veljeile ylikansallisen öljybisneksen kanssa: Irak ja Libya aiemmin, Syyria, Venezuela. Yhteistyö journalistien ruoskintaa ja käsien katkomista harrastavan Saudi-Arabian kanssa osoittaa, ettei yksinvaltaista Assadia vastustettaessa ole kyse demokratiasta ja ihmisoikeuksista.

On esitetty myös tietoja läntisten tiedustelupalvelujen (CIA, M16, Mossad) antamasta koulutuksesta islamistisille ryhmittymille. Tavoitteena on tällöin ollut Al Fatahin hajottaminen (Hizbollah ja Hamas), Kabulin ja Neuvostoliiton vastustaminen 1980-luvulla (talebanit, al-Qaida). ”Länsi” on siis ollut luomassa ääri-islamismia.

Lisäksi länsi on ns. vienyt demokratiaa Afganistaniin, Irakiin, Libyaan ja Syyriaan pommittamalla tai aseistamalla sotivia osapuolia. Seurauksena on ollut sekasortoa, sisällissotia ja armeijan aseiden leviäminen ulkopuolisille, vaikkapa Libyasta Maliin. Ei demokratiaa voi viedä: jos demokratiaa ajava liike nojaa vieraan maan armeijaan, se kadottaa uskottavuutensa ja kannatuksensa.

Toisaalta EU lupauksistaan huolimatta ei luotottanut kansalaisliikkeen avaamaa demokraattista kehitystä Egyptissä (suomeksi Diplo 5/2014 printtilehdessä), mikä johti islamilaisen veljeskunnan valtaannousuun ja lopulta armeijan vallankaappaukseen.

* * *

Eurooppa ja USA rikkovat siis monin tavoin julistamaansa arvopohjaa vastaan, sortavat ja riistävät monia muslimimaita siirtomaahallinnon loputtuakin ja edistävät sodalla ja asekaupalla sekasortoa, kuolemaa ja pakolaisuutta. Rauhanliikkeet kaikkialla maailmassa ovat varoittaneet seurauksista, mutta varoituksiamme ei ole kuunneltu.

Sodan synnyttämää ymmärrettävää katkeruutta ja vihaa on ääri-islamistien helppo käyttää värvätessään kannattajia ja taistelijoita. ISIS saa rahaa myymällä öljyä ja Palmyran muinaisaarteita, saudit tukevat muita islamistiryhmiä. Taloudellinen kaaos ja nuorisotyöttömyys helpottavat värväreiden työtä – myös rakenteellisen rasismin vaivaamassa Euroopassa.

Kannattaa myös muistaa, että ääri-islamistit murhaavat eniten muita kuin eurooppalaisia: Syyriassa, Irakissa, Turkissa, Afrikan maissa. Niiden uhrien takia emme kuitenkaan vaihda profiilikuvia tai vie kynttilöitä kaduille. Kaksoisstandardit kukoistavat tässäkin.

Kirsti Era
Teksti on alun perin julkaistu täällä.