Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry:n vuosikokous 4.3.2014:
YK ja Etyj rakentamaan rauhaa Ukrainaan
Myrskyisten vaiheiden jälkeen Ukrainassa tapahtunut vallanvaihto on synnyttänyt tilanteen, joka antaa kaikille osapuolille mahdollisuuden omiin tulkintoihin. Konflikti on Krimin niemimaalla nyt edennyt Venäjän yksipuoliseen ja laittomaan miehitykseen, jota Venäjä perustelee sillä, että se suojelee Ukrainan venäjänkielistä väestöä ja alueella asuvia Venäjän kansalaisia. Venäjän mukaan Kiovan väliaikaishallitus ei ole Ukrainan laillinen edustaja, perustelu jota on vaikea kiistää.
Myös EU:n on syytä katsoa peiliin kriisin kärjistymiseen johtaneita syitä pohdittaessa. Rikkaan, mutta oligarkkien rohmuamaksi joutuneen konkurssikypsän, väkiluvultaan 45-miljoonaisen Ukrainan sisäisten ristiriitojen lietsominen, jolla EU ja Yhdysvallat pyrkivät taloudellisten vaikutusalueidensa uusjakoon, ei ollut katteettomin lupauksin höystettynä järkevää etenkin, kun oli ennakoitavissa Venäjän reaktiot sen etupiirissä tapahtuneeseen vallanvaihtoon.
Oligarkkien valta ei Ukrainan nykyjohdossa ole kaventunut vaan vahvistunut ja mukaan on tullut natsimielisiä puolueita. Vaarana on, että esim. taloudellinen apu maalle ohjautuu entiseen tapaan oligarkeille, eikä kovia kokeneelle Ukrainan kansalle.
Edellä kerrottu sekä Venäjän suurvaltapolitiikka on johtanut tilanteeseen, jossa korostuu kansainvälisen yhteisön merkitys kriisin ratkaisemisessa. Sen tehtävä on nyt aloittaa ponnistelut kriisiin rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi. Lähtökohtana sille on, että kaikki osapuolet pidättäytyvät väkivallasta ja eri osapuolten välille saadaan pikaisesti aikaan neuvotteluyhteys.
”Tarve on EU:n ja Venäjän välisille neuvotteluille, mutta myös keskusteluille Kiovan hallituksen ja siihen tyytymättömien, pääasiassa Ukrainan itäosien ja Krimin alueen paikallishallintojen edustajien ja asukkaiden välillä. Välitystehtävä sopii hyvin YK:lle ja Etyjille, koska ne eivät edusta mahdollisia ulkovaltojen geopoliittisia intressejä”, todetaan Suomen Rauhanpuolustajien kannanotossa.
Jotta edellytykset hyviin naapuruussuhteisiin paranisivat, on tärkeää, että Ukraina säilyy sotilaallisesti riippumattomana, samoin kuin että maa kohtelee mm. eri kieliryhmiään tasapuolisesti.
Suomen ulkopoliittisen johdon ilmaisema voimakas tuki rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi on oikea linjaus, jota hallituksen tulee ajaa vahvasti EU:n sisällä unionin linjaukseksi. Natoon kuulumattoman Suomen presidenttinä Sauli Niinistön rooli maamme ulkopolitiikan johtajana voisi olla nimenomaan keskusteluyhteyden avaaminen Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa tilanteen laukaisemiseksi.
Suomi ei ole kriisin osapuoli. Tilanteen kärjistymista Euroopassa käytetään täällä kuitenkin nyt ahkerasti keinona markkinoida mm. Nato-jäsenyyttä mikä vie helposti uhkaavien kylmän sodan rajalinjojen aukeamiseen ja kiihtyvään varustelukierteeseen, jossa rauhan ja yhteistyön sijasta asevarainen turvallisuus ja pahimpana uhkana niiden käyttö, on etusijalla. Emme saa unohtaa, että Euroopalla on tällaisesta kipeitä muistoja lähimenneisyydessään.
Toisen maailmansodan jälkeisillä sukupolvilla on kuitenkin myös hyviä kokemuksia rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja yhteistyöstä. Kaikkien rauhantahtoisten voimien niin lännessä kuin idässä onkin nyt syytä havahtua toimintaan ja pyrkiä estämään tilanteen ryöstäytyminen vihanpidoksi ja näin kääntämään suunta uudelleen kohti rauhaa ja yhteistyötä sekä Ukrainassa kuin myös koko Euroopassa ja maailmassa.