”Kertokoon kuka tahansa minulle, mikä on ollut se sota, vaikka lyhyinkin, joka ei olisi antanut vain tietä uudelle, ehdottomasti pidemmälle sodalle. Mikä on ollut se sota, joka ei olisi lyhyemmän tai pidemmän rauhan jälkeen antanut tietä muille jälkiseurauksina kaiun tavoin syntyneille ristiriidoille?” Näin kirjoitti Erasmus Rotterdamilainen (1469-1536) vuonna 1517 teoksessaan Rauhan valitus.
Kosovo on vuosia sitten jo kadonnut lähes täysin lehtien otsikoista ja poliittisten päätöksentekijöiden muistista. Unohdettu maa, jonka nykyisyys osoittaa Erasmus Rotterdamilaisen toteamuksen oikeellisuuden. Kosovon sota merkitsi kansainvälisen oikeuden perustan alkavaa murentumista, joka on voimistunut koko 2000-luvun. Kosovon sosiaalis-taloudelliset ja etniset ongelmat muodostavat yhteiskunnallis-poliittisen ruutitynnyrin. Lisäksi EU:n oikeusvaltio-operaatio Eulex, jonka tehtävänä olisi edistää oikeusvaltion rakentamista Kosovon niin kutsutun ”ehdollisen itsenäisyyden” puitteissa, on täysin epäonnistunut. Oikeusvaltion sijasta Kosovosta on kehittynyt ”mafiavaltio”, joka toimii kansainvälisen organisoituneen rikollisuuden keskuksena erikoisalueinaan huume-, elin-, ase- ja ihmiskauppa.
Kosovon sota ja kansainvälisen oikeuden murentuminen
Kosovon sota ei ollut väistämätön. Saksalainen prikaatikenraali Heinz Loquai, joka toimi tuolloin Etyjin konfliktinestokeskuksen johtajana, on sitä mieltä, että sota olisi voitu välttää paremmalla diplomatialla ja kriisinhallinnalla, jos läntiset suurvallat olisivat vain halunneet1. Toistuiko virhe Ukrainan kriisin kohdalla? Saksan liittokansleri Angela Merkel tarjosi Davosin puheessaan tammikuussa 2015 optiota Venäjän hallitsemalle Euraasian unionille neuvotteluista yhtenäisen talousalueen luomisesta Vladivostokista Lissaboniin. ”Tämän on oltava tavoitteenamme”, painotti Merkel.2 Venäjä ehdotti vuonna 2013 Ukrainan assosiaatiosopimusneuvotteluiden yhteydessä vastaavia neuvotteluja. Silloin EU:n ja Saksan johdolla niihin ei ollut kiinnostusta. Olisivatko neuvottelut silloin estäneet Ukrainan nykykriisin syntymisen?
Nato käynnisti ilmapommitukset Jugoslaviaa vastaan 24. maaliskuuta 1999 ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Kosovon sota avasi kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa ”Pandoran lippaan”. Nato rikkoi tärkeän kansainvälisen politiikan tabun, intervention kiellon. Näin kylmän sodan aikana perustettu puolustusliitto teki historiansa ensimmäisenä varsinaisena sotatoimena hyökkäyksellisen intervention alueensa ulkopuoliseen selkkaukseen ilman YK:n mandaattia.
Kosovon julistautuminen yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi muodostui ennakkotapaukseksi, jossa vastoin valtion alueellisen suvereniteetin periaatetta valtion rajoja muutettiin väkivaltaisen konfliktin tuloksena. Venäjä on omissa toimissaan viitannut myöhemmin tähän perustellessaan sotatoimia Tšetšeniassa syksyllä 1999 ja Etelä-Ossetian tunnustamista toteamalla, että ”teemme kuten Nato teki Kosovossa”.
Kosovon lisäksi Irak (2003) ja Libya (2011) käyvät esimerkeistä, jotka ovat vaarallisella tavalla murentaneet kansainvälistä oikeutta. Uusi naula kansainvälisen oikeuden arkkuun on ollut Venäjän toiminta Krimillä, jota se on perustellut Kosovon esimerkillä. Tarja Långström, joka vastaa EU-edustustossa oikeudellisista kysymyksistä, toteaa nykytilanteesta: ”Jos poikkeaminen on mahdollista yhdelle tasavertaisista suvereeneista, pitäisi sen olla mahdollista kaikille. Jos taas näin on, sääntöpohjainen järjestelmä rapautuu.”3
Sosiaalistaloudellinen katastrofi ja etniset jännitteet
Kosovon pääkaupungin Pristinan keskus näyttäytyy turistille loistokkaana. Keskustan leveä kävelykatu loistohotelleineen, kauppoineen ja ravintoloineen luo vaikutelman hyvinvoivasta ”läntisestä” yhteiskunnasta. Tätä vaikutelmaa vahvistavat keskustan ympärillä olevat lukuisat hotellit ja supermarketit. Vierailu lähes tyhjässä ravintolassa tai supermarketissa aiheuttaa melkoista päänvaivaa turistille: Onko kysymys lännen ylläpitämästä näyteikkunasta, organisoituneen rikollisuuden rahanpesusta vaiko molemmista?
Selvää on se, että Pristinan keskustan hyvinvointi ei perustu maan talouteen ja sen kansalaisten ostovoimaan. Vuosien 2007 ja 2011 välisenä aikana Kosovo on saanut lähes 500 miljoonaa euroa tukea. YK:n Unmik-operaatio (United Nations Interim Administration Mission in Kosovo), joka vastaa Kosovon väliaikaisesta siviilihallinnosta, on käyttänyt kaikkiaan 33 miljardin euron ennätyssumman maan tilanteen parantamiseen.
Tulokset ovat heikot. Vuonna 2012 julkaistun YK:n kehitysohjelman Kosovon inhimillisen kehityksen raportin mukaan maan väestöstä 34-48 prosenttia elää absoluuttisessa köyhyydessä, alle 1,5 eurolla päivässä, ja mahdollisesti jopa joka viides elää alle eurolla päivässä. Kosovon työttömyysluvut ovat Euroopan hälyttävimmät. Työttömiä kaikista työnhakijoista on noin 45 prosenttia ja naisista 57 prosenttia. Nuorisotyöttömyys (15-24-vuotiaat) on peräti 73 prosenttia.
Kosovossa sosiaaliturvaan on osoitettu vain 3,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vain hyvin pieni osa siitä koituu tosiasiassa väestön hyväksi. Sosiaaliapu perheelle on maksimissaan 80 euroa kuukaudessa.4 Monet saavat ainoastaan 40 euroa ja jokaista lasta kohden 10 euron lisän kuukaudessa. Monissa tehtaissa työläisen palkka on vain 120 euroa kuukaudessa. Yleensä he työskentelevät ilman minkäänlaista irtisanomissuojaa.5
Noin 36 prosentilla talouksista ei ole käytettävissään juoksevaa vettä tai sähköä, ja terveydenhoitojärjestelmä on huono, mikä näkyy muun muassa siinä, että (alle viisivuotiaiden) lasten kuolleisuusaste on Kosovossa Euroopan korkeimpia (UNDP 2010).
Kosovolaiset pakenevat paniikinomaisesti kasvavaa taloudellista ahdinkoa. Yksistään viimeisen puolen vuoden aikana maan on jättänyt noin 50 000 ihmistä. Erityisesti nuoret kääntävät selkänsä Kosovolle.6
Monietnisessä Kosovossa etniset konfliktit ovat räjähdysherkässä tilassa. Maan noin 2-miljoonaisesta väestöstä albaaneja on 90-92 prosenttia ja vähemmistöyhteisöjen edustajia 8-10 prosenttia. Suurin vähemmistö on serbit, joita on 6-8 prosenttia. Suhteet serbeihin ovat maassa ratkaisematon kysymys. Kosovon pohjoisosassa enemmistönä olevat serbit eivät ole hyväksyneet Kosovon vuoden 2008 itsenäisyysjulistusta. Maan muut vähemmistöt – romanit, aškalit ja egyptiläiset – ovat YK:n mukaan koko Euroopan syrjityimmät ja heikoimmassa asemassa olevat yhteisöt. Heidän syrjintänsä ulottuu kaikille tasoille ja heidän työttömyytensä lähentelee yhdeksääkymmentä tai jopa sataa prosenttia.
Romanien tilannetta kuvaa hyvin Pristinan lähistöllä sijaitseva Plementina-yhteisö. Siellä romanit elävät eristyksissä ulkomaailmasta. Kylä on aivan kahden suuren hiilivoimalan vieressä, joiden jatkuvat ilmansaasteet aiheuttavat romaneille kroonisia sairauksia. Ei ole kunnon teitä eikä sähkö-, viemäri- ja vesijohtoverkostoa. Jätehuolto ja julkinen liikenne puuttuvat.
”Mafia-valtio”
EU:n oikeusvaltio-operaatio Eulexin käytännön työ käynnistettiin vuonna 2008. Samaan aikaa toteutettiin Unmikin ja rauhaturvaoperaatio KFOR:n vähittäinen alasajo. Eulex-operaatio oli ensimmäinen tämän mittaluokan operaatio EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa. Sen palveluksessa oli Kosovossa enimmillään 3500 kansainvälistä ja kansallista toimijaa. Mutta se ei suurista henkilöresursseistaan huolimatta kyennyt juurikaan panemaan suunnitelmiaan täytäntöön. Lokakuussa 2014 Eulexin muutamaa virkamiestä syytettiin lahjusten vastaanottamisesta.7
Italialaiset toimittajat Giuseppe Ciulla ja Vittorio Romano ovat tutkineet sitä, miten Kosovosta on tullut huume- ja elinkaupan, prostituution ja korruption paratiisi. Yhdysvallat ja EU:n virkamiehet eivät ole kyenneet puuttumaan maassa rehottavaan organisoituneeseen rikollisuuteen, koska sen lonkerot johtavat Kosovon poliittiseen eliittiin. Kosovon aiempaa pääministeriä ja nykyistä varapää- ja ulkoministeriä Hashim Thaçia pidetään yhtenä keskeisenä järjestäytyneen rikollisuuden johtajana.
Toimittajat Giuseppe Ciulla ja Vittorio Romano ovat käyneet läpi huomattavan määrän YK:n, Etyjin ja EU:n viranomaisten tekemiä tutkimuksia, jotka liittyvät järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja jotka eivät ole johtaneet oikeudellisiin toimenpiteisiin. Miksi? Heidän mukaansa keskeisenä syynä raporteissa on mainittu se, että oikeudelliset toimenpiteet eivät saa järkyttää Kosovon yhteiskunnallis-poliittista tilannetta. Unmikin korkeat toimijat ovat estäneet niin rikostutkinnan toteuttamista kuin syytteiden nostamista maan poliittisen eliitin jäseniä vastaan, jotka ovat keskeisillä paikoilla järjestäytyneessä rikollisuudessa. USA:n ulkoministeri Hillary Clinton vahvisti maansa täyden tuen silloiselle pääministerille Thaçille ja Kosovon johdolle: ”Me olemme kumppaneita ja teidän ystäviänne, ja olemme päättäväisiä varmistaessamme tulevaisuutenne.” Ciullan ja Romanon johtopäätös Kosovon tilanteesta on se, että Yhdistyneet kansakunnat on joutunut mafian ja Yhdysvaltojen panttivangiksi.
Kosovon sota ei ratkaissut ristiriitoja, vaan synnytti uusia. Se oli lähtölaukaus kansainvälisen oikeuden murentumiselle. Se on tehnyt YK:n ja EU:n virkamiehistä kansainvälisen organisoituneen rikollisuuden takuumiehiä.
1. Der Kosovo-Krieg – Wege in einen vermeidbaren Krieg, Nomos 2000
2. http://www.deutschlandfunk.de/eu-russland-krise-ein-angebot-fuer-putin.1818.de.html?dram:article_id=309513
3. http://eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=302997&contentlan=1&culture=fi-FI#.VMUKvi5h2EQ
4. http://www.kosova-aktuell.de/index.php?option=com_content&view=article&id=2844:kosova-versinkt-immer-tiefer-in-armut&catid=21&Itemid=112
5. http://www.kosova-aktuell.de/index.php?option=com_content&view=article&id=2831:kosova-die-arbeiter-erhalten-oft-7-monate-kein-geld&catid=21&Itemid=112
6. http://www.spiegel.de/politik/ausland/kosovo-massenflucht-aus-europas-armenhaus-a-1018150.html
7. http://deutsche-wirtschafts-nachrichten.de/2014/11/01/korruptions-vorwuerfe-gegen-eu-beamte-im-kosovo/
Teksti: Jouko Jokisalo
Lisämateriaalia:
G. Ciulla & V. Romano: Kosovo. Die UNO als Geisel der Mafia und der USA. Zambon, 2012.
Angela Wieser: Serbia ja Kosovo: provinssista itsenäiseksi valtioksi? teoksessa Kerstin Jokisalo-Neumann (toim.), Serbia. Tähtäimessä turvattu tulevaisuus, Rauhanpuolustajat ja Like 2014.
