Helmikuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Venäjä aloitti täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan. Tällä laajamittaisella maahyökkäyksellä on ollut geopoliittisia, humanitaarisia ja taloudellisia seurauksia, ja se on vaikuttanut jopa elintarvike- ja energiasektoreihin. Sillä on ollut myös tuhoisia ekologisia vaikutuksia.
Mitattavissa oleva ympäristötuho, jonka Ukrainan viranomaiset ovat arvioineet 46 miljardiksi dollariksi ja joka kasvaa edelleen, sisältää välittömät sodan aiheuttamat vahingot ilmalle, metsille, maaperälle ja vesille. Siihen kuuluvat myös aseiden ja sotilasvarusteiden käytöstä aiheutuvat jätteet ja saastuminen sekä tuhansien myrkyllisiä ja vaarallisia aineita sisältävien kohteiden pommituksista aiheutunut saastuminen. Paljon vaikeampi on mitata ekosysteeemien vahingoittumisesta syntyviä pitkän aikavälin kustannuksia. Lisäksi sotatoimet ovat ohjanneet hallituksen huomion ja resurssit pois ympäristöhallinnosta ja ilmastotoimista, mikä aiheuttaa lisää riskejä kansalliselle, alueelliselle ja maailmanlaajuiselle kestävälle kehitykselle.
Ukrainan viranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja kansainväliset kumppanit vastaavat tarmokkaasti näihin haasteisiin kiinnittämällä huomiota sodan ekologisiin vaikutuksiin. He kirjaavat ja mittaavat näitä vaikutuksia, pyrkivät saamaan vahingon aiheuttajat korvausvastuuseen sekä hahmottelevat perustaa vihreälle jälleenrakennukselle. Kaikki tämä liittyy jo käynnissä oleviin toimiin ympäristönsuojelun kansainvälisen normatiivisen ja oikeudellisen kehyksen vahvistamiseksi aseellisten selkkausten yhteydessä.
Sen lisäksi, että tämä hyödyttää Ukrainaa itseään, se voisi luoda myönteisiä ennakkotapauksia ja vahvistaa kansainvälisiä mekanismeja, joilla otetaan huomioon, korjataan ja ehkä jopa ehkäistään ympäristörikoksia ja aseellisiin konflikteihin liittyviä vahinkoja. Sota näyttää saaneen alkunsa mitä jäykimmistä perinteisistä, valtiokeskeisistä ja nollasummapelin tyyppisistä näkökohdista. Seuraukset voivat silti ehkä auttaa edistämään yhtenäisempää ja kokonaisvaltaisempaa turvallisuuden ymmärtämistä sekä yhteisen luonnon ja ympäristön huomioimista ja suojelua konfliktin kaikissa vaiheissa.
Ympäristö sodan uhrina
Ukrainan sodan ympäristövaikutuksia ja -riskejä ovat muun muassa sotatarvikkeiden, materiaalien ja joukkojen liikkeiden aiheuttamat suorat fyysiset vauriot ja luonnon elinympäristöjen saastuminen, mutta ne ulottuvat paljon pidemmälle. Toisen riskiryhmän muodostaa vaurioituneiden teollisuuslaitosten ja vahingoittuneen infrastruktuurin aiheuttama saastuminen, johon ei voida kunnolla puuttua taistelujen vuoksi. Ukrainan teollisuus rakentuu monille kaivoksille, kemiantehtaille ja tehtaille, joissa säilytetään mahdollisesti vaarallisia aineita. Niitä ja muuta infrastruktuuria, kuten ydinvoimaloita, on usein vaurioitunut vahingossa tai jopa tarkoituksellisesti tuhottu Ukrainan itäosassa vuodesta 2014 lähtien, jolloin konflikti alkoi. Venäjää on myös sodan alusta lähtien syytetty patojen tarkoituksellisesta vaurioittamisesta tulvien aiheuttamiseksi. Erään arvion mukaan Ukrainan teollisuuslaitoksiin ja kriittiseen infrastruktuuriin iskettiin viime vuoden aikana eri tavoin yli 1 100 kertaa.
Taistelujen aiheuttamien vahinkojen ja myrkyllisen saastumisen seuraukset ovat erityisen vakavia, kun otetaan huomioon, että Ukrainan osuus Euroopan elonkirjosta eli biodiversiteetistä on 35 prosenttia, ja sen maaperässä on noin neljännes maapallon erittäin hedelmällisestä mustastamullasta. Sadat suojelualueet ovat tai ovat olleet miehitettyinä, mukaan lukien jopa 23 kansallispuistoa sekä luonnonsuojelu- ja muita merkittäviä elinympäristöjä. Myös sodan suureen hiilijalanjälkeen on kiinnitetty paljon huomiota.
Konfliktien ekologiset seuraukset ovat ajoittain nousseet huomion kohteeksi ennenkin, erityisesti toisessa Indokiinan sodassa ja ensimmäisessä Persianlahden sodassa. Ukrainan sota poikkeaa niistä siinä, kuinka paljon huomiota kiinnitetään ekologisiin vahinkoihin jo konfliktin aikana. Pian helmikuun 2022 hyökkäyksen jälkeen kansainväliset kansalaisyhteiskunnan toimijat ottivat asian esille YK:n ympäristökokouksessa. Tätä seurasi nopeasti satojen tutkijoiden, rauhanrakentajien ja järjestöjen allekirjoittama korkean profiilin avoin kirje sekä kansainvälisen parlamentaarikkojen yhteenliittymän julkilausuma, joissa molemmissa tuomittiin sodan ympäristötuhot ja -riskit.
Ukrainan hallitus on korostanut, että ympäristö on Venäjän aggression merkittävä uhri. Presidentti Volodymyr Zelenskyin vetoomukset kansainvälisille kumppaneille viittaavat säännöllisesti konfliktin ympäristöulottuvuuteen. Hän nosti nämä seikat esiin COP27-ilmastokokouksessa marraskuussa 2022 ja G20-huippukokouksessa viikkoa myöhemmin. Zelenskyin puheissa ympäristönsuojelu oli osa 10-kohtaista rauhansuunnitelmaa.
Ympäristövahinkojen kirjaaminen ja arviointi
Yksi syy kansainvälisen huomion määrään sodan ympäristöulottuvuuksia kohtaan on varmasti Ukrainan viranomaisten, ukrainalaisten yhteisöjen ja kansainvälisten kumppanien keräämä ja julkisesti saatavilla oleva ”ennennäkemätön” tietomäärä. Avoimeen lähdekoodiin perustuva tiedonkeruu, myös useiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja kansalaistutkijoiden voimin, on ollut tässä erityisen merkittävää. Useat verkkoalustat jakavat tietoa sodan aiheuttamista ympäristövahingoista ja -riskeistä, ja jotkut, kuten SaveEcoBot, antavat käyttäjille mahdollisuuden ilmoittaa ympäristövahingoista tai epäillyistä ympäristörikoksista.
Ecodozor-alusta, jonka Zoï Environment Network kehitti yhdessä YK:n ympäristöohjelman (UNEP), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja REACH Humanitarian Initiativen kanssa, kirjasi helmi–joulukuussa 2022 yli 29 000 sotilaallisista toimista raportoitua vahinko- tai häiriötapausta, jotka vaikuttivat kriittiseen infrastruktuuriin, teollisuuslaitoksiin, viljelysmaahan ja asutukseen. Paikalliset kansalaisjärjestöt, esimerkiksi ympäristöaloitteiden keskus EcoAction ja ympäristövahinkoja oikeudellisin painotuksin esiin nostava Environment People Law, ovat tämän tiedonkeruun eturintamassa täydentämässä Ukrainan viranomaisten toimia.
Ukrainan ympäristönsuojelu- ja luonnonvaraministeriön EcoZagroza-alusta kertoi 18. tammikuuta 2023 tarkistaneensa 2 215 ilmoitusta ”Venäjän federaation miehittäjien” tekemiksi väitetyistä ympäristörikoksista konfliktin alkamisen jälkeen. Laskelma perustui yli 16 000 Ukrainan kansalaisen, ekologisen asiantuntijan, kansalaisjärjestön ym. työhön. EcoZagroza myös tiedottaa Valtion ympäristöntarkastusviraston antamista arvioista, jotka koskevat näiden väitettyjen ympäristörikosten aiheuttamien vahinkojen kustannuksia Ukrainan hryvnia-valuutassa.
Tällä hetkellä ei ole olemassa kansainvälistä standardia konfliktien aiheuttamien ekologisten vahinkojen mittaamiseksi. Venäjän hyökkäyksestä 2022 lähtien Ukrainan ympäristöministeriö on kuitenkin kehittänyt menetelmiä maa-, vesi- ja metsäalueiden sekä maaperän, ilmanlaadun ja luonnonsuojelualueiden vahinkojen ja menetysten määrittämiseksi, ja jatkaa niiden hiomista. Lähestymistapa – joka keskittyy eri alojen vahinkomäärien laskemiseen – on karkea indikaattori, joka ei täysin kuvaa ekosysteemien monimutkaisuutta ja niiden aineettomia etuja ja hyötyjä, kuten kulttuuriarvoa ja -perintöä. Siitä huolimatta menetelmän kehittäminen on hyödyttänyt Ukrainan ympäristöviestintää sodan aikana ja kiinnittänyt huomion ympäristötuhojen laajuuteen. Lisäksi se tukee vaatimuksia vastuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Ukrainan sota on myös johtanut ensimmäiseen käynnissä olevan konfliktin päästöarvioon: 97 miljoonaa tCO2e [CO2e on hiilijalanjäljen yksikkö; lyhenne tarkoittaa hiilidioksidiekvivalenttia eli ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävää vaikutusta; kirjain t yksikön edessä tarkoittaa tonnia, suom. huom.] sodan aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä helmi–syyskuussa 2022. Päästöistä noin puolet liittyy sodan vahingoittaman siviili-infrastruktuurin tulevaan korjaamiseen tai korvaamiseen. Kaikki näiden arviointimenetelmien kehittämiseksi tehty työ, jota sota sysäsi kiivaampaan vauhtiin, voi lopulta olla laajemminkin sovellettavissa kansainvälisesti, tai ainakin se voi auttaa yhtenäistämään nykyisiä lähestymistapoja.
Vastuun, oikeuden ja hyvityksen tavoittelu
Ukraina ja sen kansainväliset kumppanit tutkivat useita keinoja varmistaakseen, että Venäjä saatetaan vastuuseen, saa rangaistuksen ja velvoitetaan korvaamaan Ukrainan hyökkäyksen seuraukset. Vuodesta 2001 lähtien Ukrainan rikoslakiin on sisältynyt luonnontuhontarikos (engl. ecocide). Sen määritelmä on ”kasviston ja eläimistön joukkotuhoaminen, ilman tai vesivarojen myrkyttäminen sekä kaikki muut toimet, jotka voivat aiheuttaa ympäristökatastrofin”, joista voidaan tuomita vankeusrangaistukseen.
Lakiasiantuntijat Ukrainassa ja sen ulkopuolella ovat myös pohtineet, miten Venäjää vastaan voitaisiin nostaa kanne kansainvälisellä tasolla, että maa voitaisiin tuomita tuhon laajuutta vastaavaan vastuuseen ja siltä voitaisiin vaatia oikeansuuruista korvausta. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei tällä hetkellä tunnusta perustamissopimuksessaan luonnontuhontaa kansainväliseksi rikokseksi, vaikka paine siihen suuntaan kasvaa. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus kyllä kieltää sellaisten ”sotamenetelmien tai -keinojen käytön, joiden tarkoituksena on tai joiden voidaan odottaa aiheuttavan laajaa, pitkäaikaista ja vakavaa vahinkoa luonnonympäristölle”. Kriteerien määriteltyjen raja-arvojen puute vaikeuttaa kuitenkin oikeustapausten laatimista tämän säännöksen pohjalta.
Ukrainalla on selkeä tavoite saada Venäjä maksamaan korvauksia, myös sodan aiheuttamista ympäristövahingoista. Maa on johdonmukaisesti esittänyt tämän yhtenä edellytyksenä rauhanneuvottelujen aloittamiseksi. Väyliä korvausten saamiseen näyttää avautuvan tietyissä kansallisissa yhteyksissä takavarikoitujen venäläisten omaisuuserien kautta.
Korvausmekanismeista on ennakkotapauksia myös kansainvälisellä tasolla. Vuonna 1991 YK:n turvallisuusneuvosto perusti korvauskomission, joka velvoitti Irakin maksamaan korvauksia Kuwaitin hyökkäyksen aikana aiheutuneista vahingoista, mukaan lukien ympäristövahingot ja luonnonvarojen ehtyminen. Venäjän veto-oikeus turvallisuusneuvostossa sulkee vaihtoehdon pois nykyisessä sodassa. Marraskuussa 2022 YK:n yleiskokous hyväksyi kuitenkin päätöslauselman ES-11/5 ”Ukrainaa vastaan tehdyn aggression korjaamisesta ja hyvityksestä”. Päätöslauselmassa suositellaan kansainvälisen rekisterin perustamista todisteille ja korvausvaatimuksia koskeville tiedoille, jotka käsittelevät asianomaisille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille sekä Ukrainan valtiolle aiheutuneita vahinkoja, menetyksiä tai tuhoa. Vaikka rekisteri itsessään ei luo korvausmekanismia, se koordinoi todisteiden keräämistä tähän suuntaan ja auttaa edistämään oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta.
Ukrainan sota tapahtuu aikana, jolloin työskennellään vahvemman kansainvälisen normatiivisen ja oikeudellisen kehyksen kehittämiseksi ympäristönsuojelulle aseellisissa konflikteissa. Selventääkseen olemassa olevia sääntöjä ja edistääkseen niiden soveltamista Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) julkaisi vuonna 2020 päivitetyt ohjeet luonnonympäristön suojelusta aseellisissa selkkauksissa. Joulukuussa 2022 YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, joka sisältää 27 kansainvälisen oikeuden toimikunnan (ILC) kehittämää periaatetta ympäristön suojelusta aseellisen konfliktin yhteydessä (PERAC). Muita aihetta koskevia päätöslauselmia hyväksyttiin YK:n ympäristökokouksessa vuosina 2016 ja 2017. Vuoden 2016 päätöslauselman ”ympäristönsuojelu aseellisten konfliktien vaikutusalueilla” esitti Ukraina.
Sekä ICRC:n ohjeet että PERAC-periaatteet ovat riippuvaisia valtion vapaaehtoisesta täytäntöönpanosta, vaikka ne joissakin tapauksissa kuvastavat sitovaa sopimuslakia. Lisäksi ne eivät tietenkään pysty vähentämään Ukrainan luonnonympäristölle jo aiheutuneita haittoja. Ne auttavat kuitenkin tunnistamaan ja luonnehtimaan Venäjän aiheuttamia ympäristövahinkoja sekä rakentamaan vahvempia perusteita korvauksille. Riippumatta siitä, onnistutaanko venäläisiä henkilöitä tai Venäjän valtiota lopulta rankaisemaan, Ukrainan ponnistelut vahvistavat kuitenkin normatiivisia perusteita ja auttavat selkeyttämään oikeudellisia keinoja ympäristöoikeuden ja -vastuun toteutumiseksi aseellisen konfliktin yhteydessä.
Vihreän jälleenrakennuksen näkymät
Toinen Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen ympäristöulottuvuus on se, että se on jarruttanut ja joissain tapauksissa kumonnut sotaa edeltäneet Ukrainan pyrkimykset ympäristöuudistukseen ja vihreään siirtymään. Ukraina on pitkään ollut yksi maailman energiaintensiivisimmistä eli runsaasti energiaa kuluttavista talouksista, sillä sen infrastruktuuri on vanhentunut ja energiatehokkuus alhainen – tosiasia, joka tunnustettiin strategisena huolenaiheena jopa Ukrainan vuoden 2020 kansallisessa turvallisuusstrategiassa. Sota on uhannut Ukrainan edistymistä näillä alueilla. Maalla oli muun muassa tavoite nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus kansallisessa energiavalikoimassa 12 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Venäjä on tiettävästi tuhonnut suuren osan Ukrainan miehitetyille alueille ja sotatoimialueille keskittyneestä uusiutuvan energian infrastruktuurista. Nyt on tietysti välittömämpiä huolenaiheita, jotka liittyvät Venäjän joukkojen tietoisiin hyökkäyksiin Ukrainan kriittistä energiainfrastruktuuria kohtaan, mikä on riistänyt asukkailta lämmön, sähkön, veden ja muita peruspalveluja keskellä talvea.
Muilta osin sota voi kuitenkin nopeuttaa vihreää siirtymää Ukrainassa ja sen ulkopuolella. Ukrainan elpymisen ja jälleenrakennuksen koittaessa osa tuhoutuneista tuotantolaitoksista ja kohteista, jotka saastuttivat eniten ja tuottivat eniten päästöjä – erityisesti raskaassa teollisuudessa – korvataan todennäköisesti vihreämmillä vaihtoehdoilla. Selkeät vaatimukset hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle eivät johdu pelkästään ilmeisestä tarpeesta lisätä energiavarmuutta ja -riippumattomuutta, vaan myös Euroopan unioniin liittymisehdoista, kun Ukraina hyväksyttiin ehdokasjäseneksi kesäkuussa 2022.
Sekä Ukraina että sen todennäköiset kumppanit ovat sitoutuneet jälleenrakentamaan maan ”paremmaksi” ja vihreämmäksi. Sveitsin Luganossa heinäkuussa 2022 pidetyn Ukrainan elvytyskonferenssin päätösasiakirja kirjaa kestävyyden yhdeksi seitsemästä jälleenrakennuksen ydinperiaatteesta ja sitoutuu mukautumaan Pariisin sopimukseen, kestävän kehityksen Agenda2030-ohjelmaan ja vihreään siirtymään laajemmin. Ukrainan nykyinen luonnos energia-alan elvytyssuunnitelmasta sisältää ydintehtävinä hiilidioksidipäästöjen vähentämisen, alan modernisoinnin ja energiatehokkuuden lisäämisen. Asuntokannan ja infrastruktuurin päivittäminen on paras ja nopein tapa parantaa energiatehokkuutta, ja se onkin yksi luonnoksen pääkomponenteista. Se on painopisteenä myös Ukrainalle 175 miljoonaa euroa varanneella, usean avunantajan muodostamalla Energiatehokkuus- ja ympäristökumppanuusrahastolla (E5P).
Lisää haasteita ja pohdintoja
Koskaan aiemmin ei ole kansainvälisesti näin hyvin tiedostettu, että terveellä ympäristöllä on keskeinen rooli rauhan ja ihmisten turvallisuuden ylläpitämisessä. Ukrainan sota on takonut viestiä perille entistä voimakkaammin. Kuitenkin yllä kuvattujen ponnistelujen lopullinen onnistuminen – Ukrainan luonnonympäristön suojeleminen ja vihreän siirtymän tukeminen sekä Venäjän saaminen tilille – riippuu monista tekijöistä.
Vähäisin tekijä ei ole se, että ympäristövahingot ja -riskit lisääntyvät sodan jokaisen päivän myötä. Julkiset resurssit ja painopisteet ovat jo siirtyneet ympäristönsuojelusta, hallinnasta ja seurannasta sotatoimiin, ja monet tiedealojen asiantuntijat ovat lähteneet maasta tai liittyneet taisteluihin.
Ja vaikka jo kerätyn tiedon määrä on vaikuttava, sotaolosuhteet ja Venäjän miehitys laajalla alueella Ukrainassa tekevät täyden seurannan ja arvioinnin erittäin vaikeaksi. Kerätyt tiedot edellyttävät myös huolellista riippumatonta todentamista, nimeämistä ja vertailua lähtötasoihin, joita eivät välttämättä ole saatavilla – varsinkin jos näitä kerättyjä tietoja käytetään kansallisissa tai kansainvälisissä oikeustapauksissa kompensaation vaatimiseksi.
Venäjän saattaminen vastuuseen sodan aiheuttamista valtavista ja kasvavista ympäristövahingoista on erittäin haastavaa. Tällä hetkellä ei ole olemassa toimivia kansainvälisiä oikeudellisia keinoja hakea korvauksia ja – ennen kaikkea – Venäjällä ei ole halukkuutta harkita näitä vaatimuksia edes osana neuvotteluja.
Ukrainan sodanjälkeinen jälleenrakennus tulee kalliiksi, ja vaikka se johtaakin vihreämpään talouteen pitkällä aikavälillä, sillä on myös oma hiilijalanjälkensä. Lisäksi toipumisen edellytysten luomiseksi on tarpeen vähentää myrkyllisten ja vaarallisten aineiden, kuten rakettipolttoaineen, sekä räjähdysainejäänteiden kuten räjähtämättömien taisteluvälineiden ja maamiinojen aiheuttamia riskejä. Ulkopuoliset toimijat, joista yhtenä mainittakoon Halo Trust [esim. purkavat miinoja, suom. huom.], ovat laajentaneet toimintaansa Ukrainassa voidakseen auttaa, mutta se tulee silti olemaan vaikeaa Ukrainan resurssien huvettua. Jälleenrakennushankkeiden rahoituksen, valmiuksien kehittämisen, koordinoinnin ja hallinnon järjestelyt ovat vielä selvittämättä – ja tavoitteet tehdä Ukrainasta vihreän ja puhtaan energian solmukohta ovat toistaiseksi vain puheen asteella.
Siitä huolimatta Ukrainan viranomaisten ja kansalaisten ponnistelut ovat korvaamattomia ennakkotapausten luomisessa ja positiivisena esimerkkinä siitä, kuinka ymmärtää ympäristövahinkoja ja reagoida niihin aseellisessa selkkauksessa. Aiemmissa tapauksissa, kuten ensimmäisessä Persianlahden sodassa ja toisessa Indokiinan sodassa, laajamittainen ympäristötuho on johtanut uusien kansainvälisten mekanismien ja jopa tuhojen ehkäisyyn tähtäävien sopimusten luomiseen. Ukrainan sota voisi ehkä toimia toisena tällaisena vedenjakajana kansainvälisessä turvallisuuden hallinnassa – vaikka muutokset tulisivatkin liian myöhään korjatakseen Ukrainan jo kärsimät tuhot.
Teksti: Tohtori Jiayi Zhou ja tohtori Ian Anthony
Kuvitus: Aleksandra Aksenova
Suomennos: Anu Harju
Tri Jiayi Zhou on Siprin konfliktien, rauhan ja turvallisuuden tutkimusalueen tutkija.
Tri Ian Anthony on Euroopan turvallisuusohjelman johtaja.
Kirjoittajat kiittävät Siprin äskettäisen Beyond War Ecologies: Green Ways Forward for Ukraine -tapahtuman osallistujia, joiden oivallukset rikastuttivat tätä artikkelia.
Artikkeli on julkaistu englanniksi 25.1.2023 Siprin nettisivulla.
