”En ole vesivarojen ministeri, vaan vesikonfliktien ministeri.”
 Näin sanoi Intian vesivarojen ministeri Maailmanpankin Intian vesisektoritilaa koskevassa raportissa 2005. Avautuuko tulevaisuus yli kymmenen vuoden jälkeen turvallisena?

Intian niemimaan kuudesta ilmastovyöhykkeestä suurin osa on puolikuivaa tai trooppista, jossa vaihtelevat kuiva kausi ja kostea monsuuniaika. Tai sen pitäisi olla kostea, mutta ilmastonmuutos on heitellyt sademäärät ja ajankohdat epävakaiksi. Intian pienviljelijöiden olosuhteita tutkinut toimittaja Sudeep Guru huomautti jo vuonna 2010: ”Sademäärät saattavat jäädä niin pieniksi, etteivät ne korvaa haihtumista.”

Kulttuurisen sekamelskan keskellä huolenpito niukasta vedestä on vuosisatoja ohjannut yhteistoimintaan ja liudentanut kulttuurisia konfliktiriskejä, kuten kansalaisaktivistit ja pienviljelijät T.R. Parvatha Vartini, Marirajan, Marieselvam, Marimuthu sekä Joint Action for Sustainable Livelihood -verkoston jäsenet ovat selvittäneet. ”Sadeveden talteenotossa ja varastoinnissa käytettiin ennen menetelmiä, jotka turvasivat ihmisten ja eläinten juomaveden ja kasteluveden saannin”, he sanoivat vuonna 2010 artikkelissaan ”Vettä temppelitankeista” julkaisussa Kirja vedestä. ”Menetelmät varmistivat myös pohjaveden uusiutumisen, sillä ne lisäävät pohjavettä tehokkaammin kuin veden luonnollinen kertymä. Kun yhteisöt menettivät veden hallinnan, vedestä tuli kauppatavara, joka maksaa nyt enemmän kuin maito.”

INTIA VESISTRESSIN KOURISSA

Kun puhutaan makean veden niukkuudesta, ei tietenkään ole kyse kaikista väestöryhmistä. Ylempien tuloluokkien ihmisillä on varaa hankkia itselleen juotavaa vaikka pullotettuna. Pulloveden kulutus on suorassa yhteydessä eri alueiden vaurauteen. Indian Bottled Water Portal, joka toimii alan markkinaetujen edistäjänä, selventää tilannetta. Läntisillä alueilla pulloveden markkinaosuus on 40 prosenttia, kun itäisillä alueilla se jää 10 prosenttiin. Silti yli 3 400 pullotuslaitoksesta yli puolet sijaitsee neljässä eteläisessä osavaltiossa. Tämä on suuri ongelma Etelä-Intialle, sillä erityisesti Tamil Nadun osavaltio, jonka väkiluvun ennustetaan tänä vuonna ylittävän 80 miljoonaa, on nääntymässä veden puutteeseen.

Virallisia tilastoja lainaamalla Times of India uutisoi, että yli 12 000 pienviljelijää ja maatyöläistä päätyy vuosittain itsemurhaan toimeentulon kadotessa muun muassa pohjavesien romahduksen vuoksi. World Resources Institute tietääkin, että 54 prosenttia Intiasta kärsii joko vakavasta tai erittäin vakavasta vesistressistä (vesistressi syntyy kun käytettävän veden määrä ylittää saatavilla olevan veden määrän, toim. huom.) ja sama prosenttimäärä pohjavesikaivoista on kuivumassa. Kokonaistilanteeseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuten globaalin agrobisneksen tuottamat hintavat viljelylajikkeet, lannoitteet ja kasvinsuojelumyrkyt, jotka satojen pienentyessä johtavat velkaantumiseen välittäjille ja rahanlainaajille. Problematiikkaa avasi erinomaisesti toimittaja P. Sainath vuonna 2009 dokumenttiohjelmassa Neron vieraat, joka on edelleen nähtävissä Yle Areenassa. Hän toteaa, että viralliset itsemurhaluvut ovat huomattavasti alirekisteröidyt. On syytä olettaa tilastovinouman jatkuvan.

OSAVALTIOIDEN VÄLISTEN VESIKIISTOJEN PITKÄ PERINNE

 Intian niemimaalla on noin 500 jokea ja niissä 3 200 suurta tai keskisuurta patoa. Kaksi vuotta sitten oikeuskäsittelyssä oli viiden joen kiistat, joissa osapuolina oli vähintään kaksi osavaltiota. Kiistoilla on yhteys liittovaltion vanhentuneeseen vuoden 1956 lakiin osavaltioiden välisistä vesikiistoista, joka on edelleen voimassa. Monet kiistat, joihin tuomioistuimet ovat lakia soveltaneet, ovat rauenneet tai oikeuden päätöksiä ei ole toteutettu.

Lain voimaanastumisesta tähän päivään Intian väestö on yli 2,5-kertaistunut ja henkilöä kohden laskettu nettokansantulo on yli viisinkertaistunut. Niiden kotitalouksien lukumäärä, joiden vuositulot ylittävät 10 000 dollaria, on vuosina 1990–2015 noussut 2,5 miljoonasta lähes 50 miljoonaan. Kun kaikki tuotanto tarvitsee riittävästi hyvälaatuista makeaa vettä riippumatta siitä, onko kyse maatalous-, teollisuus- vai palvelutuotannosta, ja kun keski- ja yläluokan kasvu merkitsee lisääntyvää kulutusta, on väistämättä seurauksena vauhdilla kasvava vedenkulutus. Vanha vesikiistalaki ei voi vastata nykypäivän haasteisiin, sillä laki perustuu 1950-luvun lopun virtaamiin ja oletuksiin vedenkäytön tarpeista.

Käytännössä tämä kaikki saattaa johtaa kokonaisten kylien ja kaupunkien toimeentulon heikennykseen. Viime maaliskuussa The Hindu uutisoi kyläläisten jälleen uudesta vetoomuksesta, jolla eräs Chennimalain asujaimisto vaatii piirikunnan hallintoa tuomaan heille vettä säännöllisesti, koska akuutti vedenvähyys on kestänyt vuosia. Kyläläisten täytyy etsiä vettä muilta alueilta ja kuljettaa sitä polkupyörillä. Kestää kolmesta neljään tuntia tuoda lasti kotikylään, minkä vuoksi he eivät pääse töihin, tekstissä sanottiin. Useimmat kyläläisistä ovat työläisiä ja ovat menettäneet tällä tavalla toimeentulonsa. Chennimalai sijaitsee Tamil Nadussa 217 kilometrin pituisen Bhavanijoen valuma-alueella. Se ulottuu Keralan, Karnatakan ja Tamil Nadun osavaltioiden alueelle. Vedestä noin yhdeksän kymmenesosaa käytetään maanviljelyssä.

INTIAN POHJOISEEN JA ETELÄÄN JAKAVA NARMADAJOKI

South Asia Network on Dams, Rivers and People (SANDRP) eli Etelä-Aasian patoihin, jokiin ja ihmisiin liittyviä asioita käsittelevä verkosto uutisoi verkkosivullaan 5. maaliskuuta 2018, että Gujaratin osavaltiossa Länsi-Intiassa ollaan alkavana kesänä päätymässä vesikriisiin, sillä Narmada-padon vesi on hälyttävän alhaalla kuten melkein kaikkien muidenkin patojen.

Karnatakassa ilmestyvä Deccan Herald kertoi 12. maaliskuuta Gujaratin osavaltion hallituksen lopettaneen vedentoimitukset keinokastelua varten veden vähyyden vuoksi. Gujaratin keinokastelun ja vesihuollon ministeri sanoi lehdistölle: ”Tänä vuonna Narmadajoen vesimäärä on 50 prosenttia normaalista. Olemme tiedottaneet etukäteen viljelijöille, että heidät on velvoitettu olemaan kasvattamatta kesäviljaa.” Samaan aikaan useat viljelijäryhmät järjestivät protesteja eri puolilla Gujaratia kasteluveden katkaisun vuoksi. Suomen pituista Narmadajokea sanotaan Gujaratin elämänlangaksi ja se jakaa Intian niemimaan eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Tuo pato on tarkoitettu palvelemaan keinokastelua 18 000 neliökilometrin alalla.

KAVERIJOEN OIKEUSKIISTA

Pääosin länsi–itä-suunnassa virtaava Kaverijoki saa alkunsa Karnatakassa lähellä Keralan rajaa ja virtaa Tamil Nadun läpi Bengalinlahteen. Etelä-Intian kolmanneksi suurimman joen valuma-alue kattaa pinta-alan, joka vastaa Vaasa–Imatra-linjan eteläpuolista aluetta.

India Today kertaa kiistan taustat. Karnatakan ja Tamil Nadun välillä on ollut jonkinasteisia kiistoja Kaverijoen vedestä vuosisatoja. Vaikka vuoden 1924 sopimus suosi edellistä, raporttien mukaan Tamil Nadu otti joesta 17,0 miljardia kuutiometriä vettä, jolloin Karnatakalle jäi vain 3,9 miljardia kuutiota. Kun Kerala vuonna 1965 itsenäistyi osavaltioksi, se vaati tasaisempaa jakoa.

Vuonna 1990 asetettiin Kaverin vesikiistaoikeusistuin, ja vuonna 2007 se selvitti vuotuisen virtaaman suuruudeksi 21 miljardia kuutiota. Oikeusistuin päätti Karnatakan osuudeksi 7,6 miljardia kuutiota ja osoitti Tamil Nadulle 11,9 miljardia. Loput 1,5 miljardia kuutiota jaettiin Keralan, Pondicherrin ja muiden kesken.

Karnataka ei tyytynyt päätökseen, vaan vei kiistan liittovaltion Korkeimpaan oikeuteen. Kiista kärjistyi entisestään, kun osavaltio pysäytti useita kertoja virtauksen Tamil Naduun veden vähäisyyteen vedoten. Korkein oikeus vaati syyskuussa 2016 Karnatakaa taipumaan määräyksiin, tuloksetta.

16. helmikuunta 2018 korkein oikeus määräsi Karnatakaa laskemaan vettä Tamil Naduun 5 miljardia kuutiota, vain 0,41 miljardia vähemmän kuin vuoden 2007 päätöksessä. Tässäkin kiistassa, jonka päätösasiakirja kasvoi 465-sivuiseksi, sovellettiin lakia osavaltioiden välisistä vesikiistoista vuodelta 1956.

Toimittaja K. Deepalakshmi huomautti vain pari päivää päätöksen jälkeen The Hindussa, että ”kiista voidaan kuitenkin katsoa ratkaistuksi vasta, kun – – kolme osavaltiota ja yksi liittovaltion hallintoalue jakavat veden keskenään myös kuivuuden kaltaisten stressitilanteiden aikana.”

Nykyään meneillään on 12 osavaltioiden välistä jokivesikiistaa, laski Intian neljänneksi suurimmassa kaupungissa Nagpurissa ilmestyvä verkkolehti Nagpur Today 25.4.2018 artikkeliinsa ”Intian vesikatastrofi”. SANDRP muistuttikin pari vuotta sitten, että ”vedenjakamiskiistat ympäri maata (ja maiden välillä) ovat vain yltymässä kun kysyntä kasvaa ja myös siksi, että saastuminen ja vesihukka vähentävät veden saatavuutta. Ilmastonmuutos todennäköisesti pahentaa tilannetta, kun monsuunisateet muuttuvat, vedentarve lisääntyy kohonneiden lämpötilojen vuoksi, jäätiköt sulavat ja merivesi nousee [mikä lisää rannikoiden pohjaveden suolapitoisuutta]. ”



Nagpur Todayn kirjoittaja, sosiologiasta väitöskirjaa valmisteleva eläkkeellä oleva Intian armeijan kenraali Y. Udaya Chandar tiivistää: ”Saastuneiksi määriteltyjen jokien lukumäärä on Intiassa noussut 121:stä 275:een viidessä vuodessa Saastumiskontrollin keskusneuvoston mukaan. Yli puolet joista on saastunut. Hallituksen tutkijoiden raportti on sanonut olevan epätodennäköistä, että kasvava taloudellinen valta kykenisi vastaamaan koko ajan kasvavan väestön makean veden kysyntään, ellei dramaattisiin toimenpiteisiin ryhdytä.” Keskusneuvoston raportissa lukee, että ”väestönkasvu huomioon ottaen makean veden kaikkeen käyttöön tarvittavaan tarpeeseen on mahdotonta vastata”. Niinpä väitöstutkija-kenraali päättää kirjoituksensa: ”Tässä maassa häämöttää laajamittainen vesikatastrofi.”

Teksti Olli-Pekka Haavisto

INTIAN BANGALORE KUIVUU

5. tammikuuta 2018 eräs asukas kirjoitti Bangaloren vesilaitoksen palautteeseen: 
”Vettä ei ole tullut kymmeneen päivään. Olemme valittaneet laitoksen toimistoon, mutta mitään ei ole tehty. Olkaa hyvä, ratkaiskaa ongelma.”

Times of India raportoi maaliskuussa, että megakaupunki Bangalore saattaa seurata Kapkaupunkia ensimmäisenä Intian kaupunkina, josta loppuu vesi. Pohjaveden tasot ovat romahtaneet paikoin lähes sata metriä vuosituhannen vaihteesta.

Toukokuun 22. päivänä poliisi tulitti päin tuhansia mielenosoittajia, jotka vastustivat saastuttavan kuparitehtaan laajennuksia satamakaupunki Thoothukudissa. 15 kuoli ja yli sata haavoittui. YK:n ihmisoikeusasiantuntijat tuomitsevat poliisin väkivaltaisen reaktion mielenosoittajiin.

Vesiolojen kärjistyessä Bangaloressa ja muualla Intiassa YK:n asiantuntijoille tullee paljon tuomittavaa.

ÄÄRIMMÄISYYKSIEN INTIA

• pinta-ala 10 kertaa Suomi
• 29 osavaltiota ja 7 liittovaltion hallinnollista aluetta
• asukkaita 1,3 miljardia
• 100 miljoonaa kuuluu johonkin 700 alkuperäiskansasta
• yli 1 650 puhuttua kieltä
• uskonnoilla suuri merkitys: hindulaisuus, buddhismi, jainismi, sikhiläisyys, kristinusko, islamilaisuus ja alkuperäiskansojen uskonnot
• 131 miljardööriä, 3. eniten maailmassa
• ostovoimakorjattu BKT 3. sijalla maailmassa 10 385 miljardilla dollarilla eli 21,62 $/hlö/päivä
• joka 5. lapsi alipainoinen
• 119 kehitysmaan nälkävertailussa sijalla 100, jopa Pohjois-Korea edellä.

Lähteet: 
Down To Earth, Global Rich List 2018, The Hurun Global Hunger Index 2017, IMF:n Raportti maailmantalouden kehityksestä vuodelle 2018, Office of the Registrar General & Census Commissioner India, Quora, Wikipedia.