Venäjän hyökättyä Ukrainaan sotaa vastustavat venäläiset lähtivät kaduille. Sen jälkeen maassa kriminalisoitiin ”sotilaallisen erikoisoperaation” arvostelu ja siihen kohdistuvan protestoinnin eri muodot. Sodan vastustaminen ei kuitenkaan ole loppunut.

Toistaiseksi sodanvastaisen protestoinnin huippu Venäjällä nähtiin hyökkäyksen alkamisen jälkeisinä viikkoina tuhansien ihmisten vastustaessa sotaa kaduilla. Poliittista vainoa Venäjällä monitoroivan kansalaisjärjestö OVD-Infon mukaan 24.2.–13.3.2022 noin 14 000 ihmistä pidätettiin ainakin 147:ssä eri kaupungissa sodanvastaisiin mielenosoituksiin osallistumisen takia.

Maaliskuun 4. päivänä voimaan astunut lakimuutos teki Venäjän ”sotilaallista erikoisoperaatiota” koskevien ”valeuutisten” levittämisestä rikoksen, josta voidaan tuomita enintään 10–15 vuoden vankeusrangaistuksia. Toisen samanaikaisen lakimuutoksen mukaan ”operaation” vastustamisesta, mustamaalaamisesta tai sanktioiden vaatimisesta Venäjälle voidaan tuomita enintään kolmen vuoden vankeuteen. Jo helmikuussa mediaa säätelevä ja valvova elin Roskomnadzor määräsi vain valtion virallisen informaation sallituksi, eikä Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa saa kutsua sodaksi tai hyökkäykseksi. Maaliskuun aikana viimeisetkin riippumattomat mediat blokattiin tai ne lopettivat toimintansa.

”Armeijan mustamaalaamisen” ja ”valeuutisten levittämisen” perusteella on jo tuomittu kymmeniä ihmisiä sakkorangaistuksiin ja lyhyempiin vankeusrangaistuksiin. Lakimuutosten nojalla annettavia pidempiä vankeusrangaistuksia tultaneen näkemään lähiaikoina. Esimerkiksi pietarilainen käräjäoikeus lähetti 13.4. ”armeijaa koskevan väärän tiedon levittämisestä” syytetyn taiteilija Aleksandra Skotshilenkon tutkintavankeuteen toukokuun loppuun asti. Hän voi saada 5–10 vuoden vankeusrangaistuksen levitettyään kaupan hintalappujen tilalle infolappusia, joissa kerrottiin siviilien tappamisesta Mariupolissa.

Sotaa julkisesti vastustavien hiljentämiskeinoina käytetään laajasti myös irtisanomisia työpaikoilta ja kouluista. Tukahduttamistoimien kiristyttyä sodanvastaisia julkisia katuprotesteja nähdään nyt aiempaa satunnaisemmin monien keskittyessä anonyymiin toimintaan. Esimerkiksi pikaviestintäsovellus Telegramissa toimii lukuisia sodanvastaiseen agitaatioon keskittyviä ryhmiä, jotka jakavat vinkkejä toiminnalle. Lisäksi useat ryhmät tarjoavat neuvontaa armeijan välttämiselle, koordinoivat tukea vaikeuksiin joutuneille aktivisteille sekä avustustoimintaa ukrainalaisille ja venäläisille pakolaisille.

Armeijaan ei suurta tunkua

Venäjällä on käytössä miehiä koskeva asevelvollisuus, mutta tosiasiassa vain pieni osuus ikäkohortista suorittaa vuosittain palveluksen. Armeijan välttäminen on yleistä monien lykkäys- ja vapautusperusteiden ja muun välttelyn avulla. Vaikka Venäjän joukot muodostuvat pääasiassa sopimussotilaista, on hyökkäyksen yhteydessä raportoitu useista tapauksista, joissa palvelustaan suorittavia varusmiehiä on lähetetty sotimaan tai heidät on pakotettu allekirjoittamaan palvelussopimus. Helmikuussa alkaneen hyökkäyksen jälkeen Venäjän hallinto väitti, että operaatioon ei osallistu varusmiehiä vaan yksistään sopimussotilaita. Varusmiesten kuolintapausten tultua julki ja vangituista varusmiehistä kuvattujen videoiden leviämisen jälkeen hallinto joutui myöntämään, että varusmiehiä on osallistunut vihollisuuksiin.

Hyökkäyksessä kuolleiden venäläissotilaiden tietoja tutkittaessa havaittiin, että noin 80 prosenttia kaatuneista oli kotoisin taantuneilta tai suhteellisen taantuneilta alueilta, joita leimaa korkea työttömyys ja alhainen elintaso. Eniten menehtyneitä sotilaita tuli Dagestanista ja Burjatiasta, joissa keskipalkat ovat pienempiä kuin sotilaan kuukausiansio. Huomionarvoista on, että yhdenkään moskovalaisen ei ole raportoitu kuolleen hyökkäyksessä.

Sodan pimittämisestä yllättävää hyötyä

Venäjä ei ole sen itsensä mukaan sodassa, eikä maassa ole otettu käyttöön sotatilalakia tai liikekannallepanoa ainakaan toistaiseksi. Keväällä 2022 palvelustaan aloittamaan määrättiin 134 500 alokasta, mikä ei poikkea viime vuosien alokasmääristä. Venäjän perustuslaki takaa vakaumukseen pohjaavan siviilipalvelusmahdollisuuden. Siihen hakeutuminen kuten myös erilaiset byrokraattiset tavat välttää asepalvelus ovat edelleen mahdollisia. Siviilipalvelusvaihtoehto ei kuitenkaan ole kovin laajasti tunnettu ja sen toimeenpanoon liittyy monia ongelmia kuten hakemusten mielivaltaisia hylkäämisiä.

Venäjän rikoslaissa on säädetty välttelyyn ja karkuruuteen liittyvistä sotilasrikoksista useiden vuosien mittaisia vankeusrangaistuksia. Silti useista sotilaiden joukkopaoista on raportoitu Ukrainaan hyökkäyksen yhteydessä. Asevelvollisille neuvontaa antavan Agora-ihmisoikeusjärjestön juristin arvion mukaan jopa tuhansia sotilaita olisi kieltäytynyt osallistumasta taisteluihin.

Koska Venäjä ei ole virallisesti sodassa, on sotilaskarkureiden tuomitseminen hankalaa. Kieltäytyjiä uhkaillaan oikeusjutuilla, mutta koska Ukrainassa annettuja sotilaskäskyjä ei dokumentoida, ei niistä kieltäytymisestä rankaisevia lakipykäliä voida käyttää. Kieltäytyminen osallistumasta sotatoimiin ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertaista tai turvallista sotilaille. Seurauksena on yleisesti pakottamista, uhkailuja ja pahoinpitelyjä.

Venäjän federaatio ei ole vielä koskaan ottanut sotatilalakeja käyttöön. Mikäli niin tehtäisiin, joutuisi hallinto samalla tunnustamaan, että operaatio ei ole sujunut kerrotun mukaisesti. Se nostanee kynnystä sotatilalakien käyttöönotolle, mutta valitettavasti mahdollisuutta ei voida sulkea pois konfliktin edetessä. Kun maaliskuun alussa huhut liikekannallepanosta alkoivat levitä, monet asevelvolliset pakenivat ulkomaille. Myös Aseistakieltäytyjäliittoon on tullut useita tällaisia yhteydenottoja venäläisiltä. Toistaiseksi rajamuodollisuudet Venäjän ja EU:n rajoilla toimivat helmikuun hyökkäystä edeltävillä tavoilla.

Vainon kohteeksi joutuvia sodanvastustajia ja karkureita tulee suojella

Hyökkäyssodasta kieltäytyneet sotilaat, jotka pakenevat tästä johtuvaa rangaistusta, määritellään kansainvälisen oikeuden mukaan pakolaisiksi. Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä sekä Euroopan neuvosto että Euroopan parlamentti tekivät päätöslauselmat, joissa vaadittiin karkureiden ja aseistakieltäytyjien suojelua. EU-alueella on kampanjoitu nytkin venäläisten aktivistien ja sotilaskarkureiden suojelun tunnustamisen puolesta. Maaliskuussa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel kertoi pitävänsä turvapaikan myöntämistä venäläisille sotilaskarkureille hyvänä ideana. Myös Ukrainan puolustusministeriö on ilmoittanut armahtavansa antautuvat venäläissotilaat ja antanut merkkejä näiden inhimillisestä kohtelusta.

Suomalainen Russian Deserters Welcome -kampanja vaatii EU:ta avaamaan rajansa sotarikoksiin syyllistymättömille sotilaskarkureille ja asevelvollisille. Vetoomuksen mukaan tämä voisi merkittävästi vähentää venäläisten sotilaiden jo nytkin luultavasti vähäistä intoa sodankäyntiin ja hankaloittaa Venäjän sotaoperaatiota. Suomessa Aseistakieltäytyjäliitto, Vasemmistonuoret ja Vihreät nuoret ovat vedonneet sisäministeri Krista Mikkoseen vainon kohteena olevien aktivistien ja sotilaskarkureiden suojelun puolesta.

Jopa 200 000 venäläisen on arvioitu lähteneen maasta helmikuussa alkaneen hyökkäyksen jälkeen.  Tällä hetkellä suojelua harkitaan jokaisen kohdalla erikseen, ja oleskelu ulkomailla perustuu pääosin muihin kuin humanitaarisiin syihin. Venäjältä saapuviin suhtaudutaan lännessä varauksellisesti. Suomen pääministeri Sanna Marin kommentoi maaliskuussa, että ”Venäjältä tulevat pakolaiset voivat aiheuttaa turvallisuuskysymyksen”.

Teksti: Esa Noresvuo
Kuvat: Feminist antiwar resistance