”Donetskin kansantasavaltaa” (DNR) kesästä 2014 johtanut Aleksandr Zahartšenko ja hänen turvamiehensä saivat surmansa 31. elokuuta 2018 pommi-iskussa Donetskin keskustan kahvilassa. Räjähdyksessä loukkantui vakavasti Donetskin talousministeri Aleksandr Timofejev, ja yksitoista muuta kahvilavierasta ja työntekijää sai vammoja.
Heti iskun jälkeen ”tasavallan” rajat suljettiin sekä Ukrainan että Venäjän suuntaan. Ensimmäiset tiedot tapahtumista olivat ristiriitaisia, internet ja media olivat täynnä spekulaatioita ja jopa selviä valheita. Kaikkien Itä-Ukrainan konfliktin osapuolten tiedotusvälineissä kuva sodasta on mustavalkoinen. Versioita on tavalliseen tapaan kaksi: joko Venäjä on jostain syystä pettynyt ”tasavallan” johtoon tai Ukraina on päättänyt irtautua Minskin sopimuksista surmaamalla yhden allekirjoittajista. ”Tasavallan” hallinto kuitenkin avasi tarkastuspisteet pian ensin Venäjän ja iltapäivällä Ukrainan suuntaan.
Moskovalla ja Zahartšenkolla oli tosiaankin erimielisyyksiä. Donetskilainen journalisti kertoo nimettömänä: ”Juuri muutama päivä sitten Andrei Purgin (aktiivinen itsenäisen DNR:n kannattaja – suom. huom.) kertoi, että syyskuussa Putin yrittää jäädyttää Donbassin tilanteen lopullisesti. Jo heinäkuun lopussa alettiin puhua Zahartšenkon vaihtamisesta Donetskin sisäministeriin. Zahartšenkon lähipiiriin kuuluneen, komentajana Donetskin asejoukoissa toimineen tunnetun venäläisen kirjailijan Zahar Prilepinin paluun Venäjälle arveltiin olevan osa Kremlin suunnitelmaa, päämiehen aseman heikentämistä. Kuitenkin tasavallan asevoimista osa, noin 5 000 miestä, oli täysin Zahartšenkon ja Timofejevin kontrollissa. Sen sijaan DNR:n 1. armeijakunta ei sitä ollut.”
Syksylle 2018 oli myös suunniteltu järjestää molempiin ”tasavaltoihin” johdon ja parlamenttien vaalit, mutta ne oli päätetty lykätä tarkemmin määrittämättömään ajankohtaan.
TULOSSA TIUKAT PRESIDENTINVAALIT
Myös Kiovassa valmistaudutaan vaaleihin. Ensi vuoden presidentinvaalit ovat Porošenkolle tiukka paikka. Hänellä on jo kuusi vastaehdokasta, kuten entinen pääministeri Julija Timošenko ja turvallisuuspoliisin entinen johtaja Nalivaitšenko. Porošenkon asema horjuu, häntä eivät tue Donbassissa taistelevat sotilaat vaan vain pieni osa väestöstä. Hän pyrkiikin uusien lakialoitteiden avulla saamaan tukijoita äärinationalistien joukosta. Aivan äskettäin hän ilmoitti Ukrainan itsenäisyyspäivän paraatissa, että hänellä on uusi armeija lähetettäväksi rintamalle. Vuoden 2014 vaaleissa Porošenko esiintyi kyyhkynä, mutta vuonna 2019 hän laskee hyötyvänsä haukan imagosta.
Paraatissa kuulluista Porošenkon sotaisista julistuksista huolimatta Kiova ei ole valmis aloittamaan avoimesti ”pientä voitokasta sotaa”, kuten Venäjällä Tšetšeniassa vuonna 1999 osana Putinin presidentivaalikampanjaa.
Pääkysymys Aleksandr Zahartšenkon murhan yhteydessä ei olekaan, kuka sen teki, vaan miksi juuri nyt. Kannattaa muistaa, että hän oli viimeinen Minskin sopimusten ”virassa ollut” allekirjoittaja. Etyjin puolesta allekirjoittanut Heidi Tagliavini on eronnut tehtävästään, Luhanskin ”tasavallan” silloinen päämies Igor Plotnitski erosi vallankaappauksen jälkeen. Leonid Kutšmalla, joka edusti Ukrainaa kolmikantaryhmässä, ei ollut vaikutusvaltaa Ukrainan politiikassa silloin eikä etenkään nyt.
Minskin sopimusten tulevaisuus oli katkolla syyskuun 1. päivän vastaisena yönä: jos ”tasavaltojen” ja Kiovan hallituksen joukkojen välinen kontaktilinja olisi muuttunut rintamalinjaksi, kouluvuoden alkuun sovitun tulitauon olisi saanut unohtaa pitkäksi aikaa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Syyskuun ensimmäisen päivän aamu kontaktilinjalla valkeni hiljaisena sekä Donetskin että Luhanskin alueilla. Näyttää siltä, että kylmäpäiset ovat voitolla. On siis toivoa Minskin sopimusten säilymisestä voimassa. Eri asia on, miten osapuolet saadaan noudattamaan tehtyä sopimusta. Etyjin tarkkailuryhmä tekee oman osansa, ja heidän raporteissaan on valtavasti tarkkoja havaintoja rikkomuksista, mutta ongelma on miten nämä faktat saataisiin vaikuttamaan konfliktin osapuolten käyttäytymiseen.
Kysyin tuttaviltani mitä he ajattelivat pommi-iskusta. Donetskilaisen Irinan mukaan kukaan ei tiedä, mitä Zahartšenkon murhalla tavoiteltiin. ”Hän oli kompromissi kaikille. Valtataistelu näytti todellista kovemmalta. Ukrainalaiset eivät hyödy hänen kuolemastaan, enkä tiedä, hyötyykö Moskovakaan. Hän ei ollut niin suuri vaikuttaja liike-elämässä, että hänet olisi raivattu sen takia. Hänet raivattiin tilanteen kärjistämiseksi. Jotta nähtäisiin, että milloin vain voidaan murhata kenet vain: yksitellen, kaksittain tai kaikki. Terroristien tyyliin, kaikkien säikäyttämiseksi. Kaikki tosiaan säikähtivät, jopa ukrainalaiset. Iloittuaan aikansa he kysyvät: mitähän nyt tapahtuu? Tämä murha sai kaikki tuntemaan itsensä pelinappuloiksi.”
Toivottavaa on, että Donbassin mieletön sota ei murskaa vielä useampia. Journalistien vastuu tämän tulipalon ruokkimisesta on suuri. Kun sekoitetaan omat mieltymykset ja tosiasiat, tiedotusvälineet ja omat kaveriryhmät, päädytään itse lietsotun taistelun rintamalle.
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
Kuvat Sergey Belous / Kommersant.ru
