Pasifisti ja oikeustieteilijä Juri Šeljaženko piti esitelmän Kansainvälisen Rauhantoimiston webinaarissa 5.5.2021. Šeljaženko totesi: ”Meidän pitäisi ymmärtää, että kansallisvaltion ja kollektiivisen turvallisuuden ummehtuneet käsitteet ovat moraalisesti kestämättömiä. Jokainen valtio, jolla on armeija, asevelvollisuus ja ydinaseita, on moraalisesti epäonnistunut valtio.”
Keskeisin tavoitteeni on saada teidät katsomaan kriisissä pelkän Ukrainan sijaan suurempaa kuvaa kriisin taustalla. Ukrainan sota alkoi suurvaltojen intressien seurauksena. Kyseessä on sota status quon puolesta, sota kylmän sodan kaltaisen maailmantilan puolesta.
Yhdysvallat ja Venäjä kohtelevat Ukrainaa ja Euroopan unionia shakkilautana. Ne usuttavat paikallisia toimijoita pikkumaisiin keskinäisiin kamppailuihin ja osoittavat epäluottamusta ja halveksuntaa kaikkia riippumattomia ja rauhaarakastavia ääniä ja pyrkimyksiä kohtaan.
Näemme monitasoisen hybridikonfliktin, jossa jokainen osapuoli kertoo maailmalle vähemmän kuin puolitotuuden. Monet voimakkaat sidosryhmät pysyttelevät piilossa yleisen tietämättömyyden ja kuurouttavan propagandan turvin – esimerkiksi ne, jotka ovat sotkeutuneet aseiden tuotantoon ja fossiilisten polttoaineiden kauppaan.
Kun keskustelemme poliittisesti vaarallisesta tilanteesta Ukrainassa ja maailmassa tällä hetkellä, meidän tulisi tukeutua faktoihin eikä pelkoihin.
Itä-Ukrainassa käynnissä olevassa aseellisessa konfliktissa Naton tukemien hallituksen joukkojen ja Venäjän tukemien separatistien välillä tulitauon loukkaukset ovat yleistyneet. Tästä huolimatta Etyjin tarkkailijoiden monitorointimission mukaan tammikuun ja maaliskuun 2020 välisenä aikana tulitaukoa loukattiin yli 60 000 kertaa, kun vuonna 2021 samalla aikavälillä tulitauon loukkauksia tapahtui alle 9 000.
Väkivaltaisuuksien suhteellinen vähentyminen on seurausta toimenpiteistä tulitaukosopimuksen vahvistamiseksi kesällä 2020. Kyseessä oli eurooppalaisen diplomatian poikkeuksellinen saavutus vastoin kaikkia odotuksia, huolimatta siitä, että Minskin rauhansopimuksia hyödyntävät sodan puolustelijat, ja huolimatta siitä, että Ukraina kieltäytyy neuvottelemasta Donbassin separatististen tasavaltojen kanssa vastoin Venäjän vaatimuksia.
Elokuun ja marraskuun välisenä aikana 2020 tulitaukorikkomuksia oli alle tuhat kuukaudessa. Nyt näemme, kuinka kansainvälisen median mukaan konflikti kiihtyy jälleen, ja saamme kuulla Venäjän aggressioista, suurvaltojen välisestä kamppailusta ja ydinsodan uhasta. Vastineena Venäjä syyttää länsimaita fasistisen vallankaappauksen organisoimisesta entistä Venäjälle lojaalia Ukrainan hallintoa vastaan.
Niinpä olemme jälleen tässä, keskustelemassa Venäjän vaarallisista ratkaisuista, Ukrainan ja Naton sotavoimista, sotapropagandasta, molemminpuolisista uhkailuista ja rauhoittavista lupauksista pidättäytyä täysimittaisesta sodasta.
Kaikki tämä on uhkaavaa, mutta emme saa menettää järkeämme sen edessä.
Kun luen sodanvastaisista julkaisuista, että puolet Ukrainan budjetista käytetään aseisiin, tai kun näen kuvan saksalaisesta kenraaliluutnantti Reinhard Gehlenistä virheellisesti esiteltynä Stepan Banderana natsiuniformussa – tällaiset väitteet ovat tosiasioiden vastaisia ja horjuttavat luottamusta rakentavaan, asioihin huolellisesti perehtyneeseen kansainväliseen rauhanliikkeeseen. Totuuden etsimisen pitäisi olla pasifistien ensimmäinen ja tärkein vastaus sodanlietsojien äänekkäisiin valheisiin. Emme saa antaa totuuden joutua sodan uhriksi, tai mikä vielä pahempaa, aseeksi sodan tarkoituksiin.
Tiedämme kivuliaita totuuksia Ukrainasta. Uusnatsit marssivat kaduillamme soihtujen kanssa, kuten he viimeksi marssivat häpeällisessä Galitsian divisioonan Waffen-SS -sotarikollisten muistotapahtumassa Kiovassa 28.4.2021.
Tammikuussa fasistinen väkijoukko hyökkäsi aseistakieltäytyjä ja pasifisti Ruslan Kotsaban sekä hänen äitinsä ja lakiasiantuntijansa kimppuun lähellä Kolomyian kaupungin oikeuslaitosta Ivano-Frankivskin alueella. Kyseisessä oikeusistuimessa jatkuu kansainvälisestikin tuomittu oikeudenkäynti koskien Kotsaban videoblogia, jossa hän kritisoi armeijan liikekannallepanoa sotilaalliseen konfliktiin Itä-Ukrainassa. Syyttäjä kutsuu Kotsabaa petturiksi ja vaatii tälle 13 vuoden vankeusrangaistusta sekä omaisuuden takavarikointia. Hänen kimppuunsa käyneitä uusnatseja ei ole pidätetty.
Tiedämme, että presidentti Zelenskyi muutti politiikkaansa rauhanrakentamisesta sodanlietsomisen ja liikekannallepanon suuntaan uusnatsien painostuksen vuoksi. Painostamisen tapoina toimivat katumellakat jokaisen rauhanomaisen eleen jälkeen ja vihapuhe sen jälkeen, kun No to Capitulation (suom. Ei antautumiselle) -protestiliike muutti Saksan presidentin ehdottaman Steinmeierin rauhanprosessimallin kirosanaksi.
Uusnatsit vihaavat sanaa ’rauha’. Laittomat nationalistiset aseistetut ryhmät rintamalla kieltäytyivät presidentti Zelenskyin vaatimuksesta keskeyttää ampuminen. Hän ei uskalla saattaa heitä vastuuseen. Zelenskyi valitsi heidän puolensa!
Ukrainan sotilasmenot ovat tosiaankin nousussa. Hallituksemme aikoo ostaa Yhdysvalloilta partioveneitä 600 miljoonan dollarin edestä, mikä vertautuu Ukrainan valtion kaikkiin kulttuurimenoihin tai puolitoistakertaiseen Odessan kaupungin budjettiin.
Nato tukee suunnitelmia rakentaa kaksi merivoimien tukikohtaa Mustanmeren alueelle. Yhdysvaltain kongressi hyväksyi 300 miljoonan vuosittaisen sotilaallisen tuen Ukrainalle ja tiedämme, että Raytheon ja muut kuolemankauppiaat ovat kiinnostuneita hyötymään sodasta kotimaassamme. Älkääkä unohtako Venäjän sotilaallis-teollista kompleksia. Reiner Braun on oikeassa, kun hän kertoo Venäjän sotilaallisista menettelytavoista artikkelissaan. Ja vaikka Venäjän talous ja armeija ovat moninkertaisesti heikommat verrattuna Yhdysvaltoihin, meidän tulee muistaa, että Putin hallinnoi voimakasta varjotaloutta ja salaista sotilaallista infrastruktuuria, joka on valmiina edistämään imperialistista agendaa, joka pitää Ukrainaa Venäjän siirtomaana.
Meidän köyhässä todellisuudessamme sodan hinta maksetaan enemmän lihassa ja veressä kuin rahassa.
Asevelvollisuus, joka Ukrainassa ja Venäjällä syrjii syvällisesti jokaisen ihmisen oikeutta kieltäytyä sotilaallisesta palveluksesta, on neuvostomilitarismin barbaarinen perintö ja melko samanlainen kuin Kolmannen valtakunnan vastinkappaleensa. Tietenkin asevelvollisuus ruokkii sotaa. Mutta kansainvälinen laki, joka vaatii rauhaa, hyväksyy myös asevelvollisuuden ja sallii niin kutsutun oikeutetun sodan.
Niinpä meillä on kolme epäilyttävää versiota rauhasta:
– Sapeleja kalisteleva Pax Americana tai länsimaiden kollektiivinen turvallisuus, jossa ostetaan aseita Yhdysvalloilta ja luotetaan Natoon ja yhteismarkkinoihin.
– Sapeleja kalisteleva venäläinen rauha, kunnianhimo johtaa kulkua kohti autoritaarista traditionaalista Neuvostoliiton jälkeistä taivasta, säilyttäen taloudellinen, kulttuurinen ja geopoliittinen hegemonia Euraasiassa.
– Sapeleja kalisteleva ukrainalainen rauha, joka pyytää jättämään meidät rauhaan, kun rakennamme amerikkalaisella rahalla ylpeää etnonationalistista kansallisvaltiotamme ja suljemme kaikkien kriittisten äänten suut apunamme uusnatsit, joiden vanhemmat ja sankarit olivat Gestapon agentit, SS sekä SD, ja jotka CIA myöhemmin poimi kyytiinsä.
En kuitenkaan ajattele, että Ukraina olisi epäonnistunut valtio, ainakaan sen enempää kuin muutkaan valtiot. Melkein kaikki kansallisvaltiot ovat nykyään sodan ja laillistetun ryöväyksen koneita: ne harjoittavat vihan propagandaa, rakenteellista väkivaltaa ja verotusta, jolla rahoitetaan sairaalloisen korkeita sotilasmenoja. Kansallisvaltiot ovat kyvyttömiä ja rehellisesti sanoen haluttomia puuttumaan väkivaltaisten korporaatioiden pyrkimyksiin hajottaa ja hallita maailmassa. Lisäksi uusimperialistiset suurvallat ja kansallisvaltiot peittelevät sopivasti yksityisten sotayritysten toimia ja väittävät petollisesti populistisissa kampanjoissa äärimmäistä ahneutta rauhanpyrkimyksiksi.
Pienemmät kansallisvaltiot yleensä seuraavat suurvaltoja, aivan kuin remorakalat roikkuvat haiden mukana.
Meidän pitäisi ymmärtää, että kansallisvaltion ja kollektiivisen turvallisuuden ummehtuneet käsitteet ovat moraalisesti kestämättömiä. Jokainen valtio, jolla on armeija, asevelvollisuus ja ydinaseita, on moraalisesti epäonnistunut valtio. Kaikki kansallisvaltiot ja kansainväliset organisaatiot, jotka ruokkivat kuolemankauppiaita ja sotilaallisia yrityksiä, osoittavat moraalisesti rappeutuneiksi ideaalit rauhasta kansallisvaltiossa ja rauhasta kollektiivisen turvallisuuden kautta. Sota Ukrainassa kuvastaa suurvaltojen status quo -politiikan epäonnistumista: Venäjän epäonnistumista Euraasian hegemonisen hallitsemisen projektissa ja Yhdysvaltojen epäonnistumista pyrkimyksissään globaaliin hegemoniaan. Se on kertomus verenvuodatuksesta hyötyvän länsimaisen sotilaallisen liittouman vallasta maailmassa.
Tiedämme, että meillä on vaihtoehtoja, mutta otammeko niitä vakavasti? Muistakaa Bart de Ligtin Suunnitelma kampanjasta kaikkia sotia ja kaikkea sotaan valmistautumista vastaan. Muistakaa kantilainen projekti ikuisesta rauhasta, joka perustuu henkilökohtaiseen autonomiaan, universaaliin moraaliseen päättelyyn ja maailmankansalaisuuteen. Nämä rauhansuunnitelmat ovat lähtökohta. Tarvitsemme uuden rauhansuunnitelman, jossa väkivallattomuus perustuu rauhaan mielessämme. Tarvitsemme rauhantiedettä ja -teknologiaa, rauhankulttuuria, rauhanpolitiikkaa ja rauhantaloutta. Tarvitsemme murroksellisia innovaatioita muuttaaksemme status quon, sotatilan ja jatkuvan valtakamppailun ja lopettaaksemme kaikkien sodan kaikkia vastaan, jota virheellisesti kutsutaan oikeutetuksi sodaksi. Tarvitsemme rauhankansoja aggressiivisten valtioiden sijaan ja rauhan lähteitä sodan lietsomien veristen markkinoiden sijaan.
Yksikään supervalta, kansallisvaltio tai sotilaallinen liitto ei voi tuoda rauhaa maan päälle. Vain universaali vapaiden mielten liike, joka on aktiivinen ja rauhaarakastava, voi onnistua järjestämään universaalin rauhan. Tarvitsemme realistisen suunnitelman rakentaaksemme universaalin rauhan väkivallattomin keinoin, vastauksena ihmiskuntaa myrkyttäville sotastrategioille.
Siksi sen sijaan, että tuntisimme pelkoa ja hämmennystä suurvaltojen kamppailujen edessä, ajatelkaamme ja keskustelkaamme yhdessä nykyaikaisesta strategiasta pysyvän rauhan saavuttamiseksi.
Juri Šeljaženko, OTM
Ukrainan pasifistisen liikkeen pääsihteeri (War Resisters’ Internationalin jäsenjärjestö)
Suomennos: Kasper Kotisaari
Teksti on translitteraatio Šeljaženkon esitelmästä 5.5.2021. Se on julkaistu alun perin Antimilitaristissa 2/21.
