Aseistakieltäytyjäliitto, Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat ja Sadankomitea järjestivät ystävänpäivänä maanantaina 14.2.2022 Rauha Ukrainaan – sopimalla, ei sotimalla! -rauhanmielenosoituksen Helsingissä Tehtaankatu 2:ssa Pyhän Henrikin kirkon edustalla sijaitsevalla aukiolla.
Mielenosoituksessa vaadittiin Venäjää vetämään pois Ukrainan rajalle viime kuukausina kokoamansa joukot. Kaikkien konfliktin osapuolten ja kansainvälisten tahojen tulee pidättäytyä tilanteen eskaloimisesta uusilla joukkojen siirroilla ja asevarustelulla. Sodanlietsonnan tilalle edellytämme neuvotteluja, asevarustelun sijaan tahdomme resurssien suuntaamista ekokatastrofin ja pandemian torjuntaan.
Vappu Taipale, joka on muun muassa entinen sosiaali- ja terveysministeri ja Rauhanliiton hallituksen varajäsen, piti mielenosoituksessa puheenvuoron:
Hyvät ystävät,
Aseilla ei rakenneta rauhaa tai ratkaista ongelmia. Sotilaalliset konfliktit syventävät ristiriitoja ja synnyttävät pysyvää vastakkainasettelua useiden sukupolvien ajaksi.
Tänään maailma on ajautunut uuteen suurvaltojen väliseen vastakkainasetteluun. Tämä murentaa yhteistä turvallisuuttamme. Sotatoimilla uhkailu ei synnytä arvostusta yhdellekään osapuolelle.
Euroopassa vastakkainasettelun ytimeen on nyt joutunut Ukraina. Pitkään jatkunut konflikti uhkaa laajentua suursodaksi tai pysyväksi kriisiksi. Kireässä tilanteessa voi syntyä inhimillisiä erehdyksiä, virheitä tai provokaatioita.
Meidän on löydettävä yhteiset rauhanomaiset keinot.
Ilmastonmuutos, asevarustelu, eriarvoisuus ja pandemia ovat niitä maailmanlaajuisia ongelmia, jotka huolestuttavat ihmisiä. Paraikaa istuvan YK:n Sosiaalisen kehityksen toimikunnan teemana on köyhyys ja nälkä. Sotavarustelu vie varoja toimilta, joilla tällaisia ongelmia voitaisiin ratkaista.
Minun sukupolveni on syntynyt Suomeen keskellä toista maailmansotaa. Meidän lapsuudenmuistoihimme kuuluvat hälytykset, pommisuojat ja ruokakupongit. Me tiedämme, miten pitkään sodan vauriot vaikuttavat, olivatpa ne henkisiä tai ruumiillisia. Emme halua tämän toistuvan lastenlastemme sukupolven osalta, missään maassa.
Minulla, meidän perheellämme on henkilökohtaisia ystäviä niin Kiovassa kuin Moskovassa. Ystäviemme perheet elävät ja asuvat rajojen molemmin puolin. He eivät ole vihollisia keskenään.
Olen kansainvälisen Lääkärit Ydinsotaa Vastaan järjestön kanssa nähnyt Moskovan Keskussairaalassa Tshernobylin ydinvoimalaräjähdyksen uhrien toivottoman tilanteen vuonna 1986. Ydinkärkien käyttö olisi koko maailmalle tätä paljon tuhoisampi.
Olen nähnyt pari vuotta sitten Kiovan Sotilassairaalaan tuotuja nuoria miehiä jalat tai kädet räjähtäneinä tämän pitkään jatkuneen konfliktin tuotoksena. Mitä suurta tuhlausta!
Ukrainan Musta Tulppaani- järjestö kaivaa edelleen ensimmäisen ja toisen maailmansodan jäljiltä ruumiita esille, haudattavaksi kunnioituksella. Nykyisen konfliktin ruumiita vaihdetaan rajojen puolelta toiselle. Rajojen pitäisi olla rauhan rajoja, joiden yli vaihdetaan kulttuuria, kauppaa, kokemuksia ja ystävyyttä, ei ruumiita.
Rauhanliikkeessä me emme usko sellaiseen turvallisuuspoliitiikkaan, joka perustuu vastakkainasetteluun ja asevarusteluun. Vetoamme kaikkiin osapuoliin: Nyt on etsittävä yhteisiä rauhanomaisia ratkaisuja. Sotilaallinen liittoutuminen ja asevarustelu vievät pohjan yhteisen maailman rakentamiselta.
Kestävällä rauhanomaisella kehityksellä saavutetaan yhteiskunta jossa tasa-arvoa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan.
Vielä kerran: Rauhanjärjestöt vetoavat kaikkiin osapuoliin. On etsittävä keinoja jännityksen lieventämiseksi. Me tarvitsemme kestäviä rauhanomaisia ratkaisuja.
Lopetan Katri Valan runon sanoin:
Vielä on aikaa sanoa ihmisen äänin: ei
Vielä on aikaa puhua, ennenkuin aseet puhuvat.”
