Rauhanpuolustajien delegaation jäsen Oksana Tšelyševa jututti syksyllä kiovalaisessa Kafe Marionissa poliittisten vankien ja journalistien puolustajia. Mukana keskustelemassa olivat Ruslan Kotsaba, journalisti joka on syytteessä maanpetoksesta; Jelena Bondarenko, journalisti ja poliitikko, entinen kansanedustaja; Jekaterina Vasilets, syytetyn Dmitri Vasiletsin sisar, sekä Svetlana Novitskaja, joka on Evgeni Timoninin ja Dmitri Vasiletsin asianajaja.
Maanpetoksesta syytetyn Ivano-Frankivskissa toimivan journalistin Ruslan Kotsaban juttua käsiteltiin Hmelnitskin alueoikeudessa. Siellä todettiin, että kyseisen pykälän perusteella voidaan syyttää, jos kehotukset rajojen muuttamiseksi koskevat Ukrainan perustuslaissa määritettyjä rajoja. Asianajaja Svetlana Novitskajan mukaan rajoja ei kuitenkaan ole perustuslaissa määritelty: naapurien kanssa ei ole tehty rajojen demarkaatiota eikä kansainvälisiä sopimuksia, eikä vastaavaa säädöstä löydy perustuslaista. Niinpä oikeus kumosi alioikeuden tuomion ja palautti syytekirjelmän syyttäjälle, koska totesi, ettei tuon pykälän perusteella voida tuomita, eikä rikosta niin ollen tapahtunut.
Novitskajan mukaan Kotsaba oli onnekas, mutta kaikilla muilla ei ole yhtä napakkaa asianajajaa. ”Pykälän 110 perusteella on tuomittu jo kymmeniä ihmisiä. Olen kysynyt muutamilta, oliko tuomiossa viittausta perustuslakiin. Ei ollut. On huomattava, että näitä ihmisiä oli peloteltu, eivätkä he vaatineet riippumattomia asianajajia vaan suostuivat maksuttomiin, jotka pettivät heidät ja jotka taivuttelivat heidät katumaan ja tunnustamaan syyllisyytensä saadakseen lyhyemmän tuomion. Heille luvattiin jopa ehdollisia tuomioita, vaikkei pykälästä 110 voi tuomita sellaisia. Ehdollisen saivat vain ne, jotka pääsivät sopimukseen, esimerkiksi harkovalainen journalisti Andrei Borodavko. Hänestä toisin kerrotaan, että hän on ryhtynyt salaisen poliisin tiedottajaksi.”
Kotsaba on varoittava esimerkki muille
Ruslan Kotsaba kertoo olleensa Vasili Muravitskin oikeudenkäynnissä ja nauhoittaneensa tämän videovetoomuksen journalisteille. ”Minua itseäni syytettiin maanpetoksesta, mikä oli hämäystä, enhän tunne valtiosalaisuuksia. Muravitskia syytetään myös maanpetoksesta, eikä hänkään tunne valtiosalaisuuksia. Ne hyökkäävät nyt tämän pykälän perusteella, vaikka tietävät häviävänsä oikeudessa, kun eivät pysty osoittamaan maanpetosta tapahtuneeksi. Oikeudessa olleet Etyjin tarkkailuryhmän edustajat sanovat :’Tajuamme kuvion.’ Mutta he voivat vain tarkkailla.”
Kotsaban oma syyte on kuitenkin otettu uuteen käsittelyyn. ”Olen taas syytteessä. Hävisin ylimmän vetoomuskäsittelyn ja juttu palautettiin käsiteltäväksi uudelleen. Käsittelyn pitäisi alkaa, mutta ongelmia on koko ajan: milloin jutusta vetäytyy tuomari, milloin syyttäjät. Yrittävät pitkittää käsittelyä. [Alun perin] Ivano-Frankivskissa aluesyyttäjät vetäytyivät myös, kun oikeuden puheenjohtaja sattui olemaan omapäinen. Syyttäjät päättelivät, ettei tuomari tee kuten toivotaan ja vetäytyivät jutusta. On annettu jopa ymmärtää, että pitkittäminen on minunkin etuni: ’Katsotaan, miten hallitus pärjää syksyllä.’ Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU taas vaati, että käsittely on aloitettava pikimmiten, ja silloin tuomari vetäytyi jutusta.”
Kotsaba on ollut läsnä oikeudenistunnoissa, ettei antaisi aihetta etsintäkuulutukseen. ”Kesällä sukuloin Ruotsissa, jolloin syyttäjät ja tuomarit toivoivat, että jään sinne. He olisivat poissa ollessani käsitelleet syytteen ja antaneet maksimituomion, ja sitten kuvioon olisi lisätty Interpol. Epäilenpä, auttaisiko Eurooppa, jos Interpol etsisi minua.”
Kun Kotsaba oli kerran mukana suorassa tv-keskustelussa, SBU:n eversti odotti studion ulko-ovella: ”Ruslan Petrovitš, miksi te nostatte meitä tuolla tavoin esille… Meidän on aina vain hankalampaa taata turvallisuuttanne. Miksette käytä Schengen-viisumianne?” Kotsaba vastasi ihmettelemällä mitä hänen pitäisi paeta. Samana päivänä hänen tapauksensa oli käsittelyssä korkeimmassa oikeudessa ja hän joutui poistumaan rakennuksesta takakautta, koska pääovella odottivat nationalistit kefiiriä ja munia mukanaan. ”He aikoivat järjestää minulle häpäisykujan. Niillä on toinenkin menetelmä, reunoistaan teroitetut pikkurahat, joita heitetään naamalle ’maksuksi petturille’. Siinä voi haavoittua pahasti.”
”Olin Ivano-Frankivskin suorapuheisin, siinä kaikki. Ne halusivat nöyryyttää minua näyttävästi, että muut pelkäisivät. Lähdin ensimmäisenä länsiukrainalaisena journalistina [terrorisminvastaisen operaation] ATO-alueelle. Tein ensimmäisenä juttuja oikeistolaisesta Aidar-pataljoonasta. Olin 112-kanavan sotakirjeenvaihtajana ensimmäinen kiovalainen toimittaja Luhanskin ”tasavallassa”. Perillä tein Skypellä suoraa lähetystä aukiolta Luhanskin aluehallinnon luota, siellä oli silloin vielä 3G-yhteys. Sanoin suorassa lähetyksessä: ’Katsokaa itse, onko täällä räjähtänyt tuuletin. Katsokaa verta, sirpaleiden repimiä puita ja ohjuksen häntäpäätä.’ Luhanskiin pudotettiin silloin lentokoneesta ohjauslaitteeton ohjus. Kun palasin Kiovaan, kuulin, että olin ylittänyt sietokynnyksen, että olen Putinin avustaja, että minut on värvätty.”
”Tiesin myös loikkarien valtavasta määrästä Krimin, Donetskin ja Luhanskin SBU:ssa. Se kauhistutti: olimme 25 vuotta elättäneet organisaatioita, jotka eivät tyytyneet lähtemään karkuun vaan siirtyivät Venäjän FSB:n leipiin. Krimin vakituisista työntekijöistä sinne siirtyi 1436 ihmistä, koko Simferopolin ja Sevastopolin SBU. Kun [SBU:n johtaja] Nalivaitšenko tuli työhuoneeseensa kaiken alkaessa, hän tarjosi Krimin työntekijöille apua rajan ylittämisessä Tšongarissa: Siirtykää ilman dokumentteja ja perheitä. Mitä luulette upseerinvalan vannoneiden miesten vastanneen? Esimiehen käskyä palata Ukrainaan noudatti 15 henkeä, joista viisi Länsi-Ukrainasta kotoisin, kymmenen Kiovan alueelta.”
Tuomioistuinpallottelua
Oikeudenkäyntien pitkittyminen ja tuomarien vaihtuminen on tyypillistä tapauksille. Terrorismin avustamisesta syytettyjen Dmitri Vasiletsin ja Evgeni Timoninin oikeudenkäyntien aikana on vaihtunut toistakymmentä tuomaria. Asianajaja Novitskajan mukaan tuomarit pelkäävät antaa tietoisesti lainvastaista tuomiota koska näkevät tilanteen. Hallituksen vaihtuessa heidät voitaisiin puolestaan asettaa syytteeseen. Tämä on johtanut siihen, ettei päätöstä tehdä kolmessakaan vuodessa. ”Eräs tuomioistuin rikkoi lakia, jonka mukaan pidätys voi kestää enintään 60 vuorokautta ilman oikeuden päätöstä. Vangitsemisistunnon virallisen päätöksen mukaan Vasilets ja Timonin olivat pidätettyinä 63 päivää. Tuomarit ymmärtävät kyllä ongelman, mutta ratkaisemisen sijasta he ilmoittavat vetoomusoikeuteen, ettei juttu kuulu heidän päätettäväkseen. Niin se siirretään toiseen tuomioistuimeen.” Uudessa tuomioistuimessa tapaukselle määrättiin kolme tuomaria, jotka kuitenkin irtisanoutuivat. ”Reformien jälkeen maassamme on tuhansia tuomareita, joilla on oikeus eläkkeeseen, jota he anovat paetakseen järjestelmästä. Moni pelkää joutuvansa edesvastuuseen lainvastaisista tuomioista.” Eräällä tuomarilla oli kaksi ongelmaa: hän oli jäänyt kiinni 10 000 dollarin lahjuksesta ja myös tietoisesta lainvastaisesta päätöksestä toisessa jutussa.
Syytetyt valittivat korkeimpaan erityisoikeuteen siitä, että heiltä evätään oikeus lailliseen käsittelyyn ja että asiaa pallotellaan tuomioistuinten kesken. Lopulta juttu päätyi maaseutuoikeuteen aivan viime tipassa, kun vangitsemisaika oli loppumaisillaan. Täälläkin kaksi neljästä tuomarista irtisanoutui tehtävästään.
On muitakin keinoja jutun pitkittämiseksi. Kuusi kertaa Vasilets ja Timonin eivät muun muassa päässeet oikeuden istuntoon, koska poliisiauto rikkoutui kuusi kertaa peräkkäin. Lisäksi tuomarit ja syyttäjät ovat olleet sairaslomilla.
Terrorismipykälää sovelletaan lainvastaisesti
Oikeuden ongelmat eivät koske vain yksittäistapauksia. ”Kaikilta asianajajilta kuulee samoja kokemuksia. Jos juttu joutuu valokeilaan, oikeudenkäynteihin tulee Etyjin tarkkailijoita ja ne mainitaan YK:n ihmisoikeuskomissaarin raporteissa. Silloin turvaudutaan pitkittämiseen, ja vetoomusoikeus ja korkein erikoisoikeus ovat juonessa mukana. Ihmiset ovat olleet tutkintavankeudessa vuodesta 2014, mutta nämä järjestävät yhä uusia istuntoja.”
Kotsaba pitää omaa tapaustaan näytösoikeudenkäyntinä. ”Syyte oli raju, jotta muut harkitsisivat kahteen kertaan. Sekä ensimmäisessä että toisessa oikeusasteessa syyttäjä vaati 13 vuoden tuomiota ja omaisuuden takavarikkoa. Touhu on näyttävää, jotta journalistit tajuaisivat, että jos he kritisoivat hallitusta, he päätyvät häkkiin kuten Kotsaba.”
Journalisti ja poliitikko Jelena Bondarenko lisää tähän: ”Ruslanista aloitettiin sen osoittamiseksi, miten ei saa käyttäytyä. Seuraava oli Oles Buzina, joka yksinkertaisesti teloitettiin (journalisti Oles Buzina murhattiin huhtikuussa 2015, teosta syytetään kolmea äärinationalistia). Sitten tulivat Vasilets ja Timonin, nyt Muravitski. Järjestömme tietojen mukaan noin 30 henkeä on nyt vastaavalla tavalla vangittuna. Kuitenkin on saatu tietoja yli 200 vastaavasta tapauksesta. Voimme esittää vain virallisia tietoja: esimerkiksi sotilassyyttäjä Mattios on kertonut tiedon, että pykälän 258 perusteella (avunanto terroristeille) on Ukrainassa vangittuna 3 000 henkeä. Siis sotilassyyttäjän tietojen mukaan. Jos katsotaan pykälää 258 ja Ukrainan lainsäädäntöä ja muistetaan, etteivät Donetskin ja Luhanskin ’tasavallat’ ole terrorijärjestöjä, paljastuu, että pykälää sovelletaan lainvastaisesti. Siispä ne sotilassyyttäjän mainitsemat 3 000 ihmistä on vangittu väärennettyjen syytteiden perusteella. Kuinka monia on kidutettu? Lisäksi on vangittu paljon väkeä Harkovassa ja Odessassa, 2.5.2014 tapahtuneiden yhteenottojen tiimoilta Odessassa yli 300 henkeä. Harkovan ns. anti-Maidanin takia on vangittuna yli tuhat ihmistä. 30 vangista tunnetaan siis henkilötiedot, omaiset ja pidätykseen johtaneet seikat. Sellaisia, joista tiedot puuttuvat, on yli 5 000. Karmeinta on, ettei kukaan tilastoi näitä, eikä hallinto anna näitä tietoja. ”
Vasiletsin ja Timoninin asianajajaa Novitskajaa ei edes informoitu hänen asiakkaidensa vangitsemisoikeudenkäynnistä, vaan heidät pakotettiin käyttämään maksuttomia asianajajia. ”Vasilets närkästyi, kun hänen selliinsä tuli valkoasuisia ihmisiä, jotka piikittivät häneen paljon lääkkeitä. Hän pyörtyi ja makasi oikeussalissa syytetyn häkissä tajuttomana, kun tuomioistuin valeasianajajien tuella päätti vangitsemisen jatkamisesta. Soitin toiselle asianajajista ja kysyin, eikö hän häpeä. Hän sanoi asuvansa pikkukaupungissa, ja jollei hän tee kuten tuomarit haluavat, ei työtä enää löydy.”
Tapauksen jälkeen Vasilets sai pahan allergian. Timonin taas on yrittänyt kahdesti itsemurhaa, ja hän istuu eristyssellissä sen jälkeen, kun hänet yritettiin raiskata. ”Olemme kertoneet tästä joka taholle – kirjoitin 11 sivun selvityksen ja vein sen Etyjin valtuuskunnalle, samoin Punaiselle ristille.”
Lain suoja rikollisille
Myös asianajajat ovat joutuneet kärsimään, Ukrainassa on murhattu kymmeniä asianajajia. Novitskaja kertoo tapauksista Dnepropetrovskissa: murhatun asianajajan jaloissa näkyi piikkilangan jälkiä, mutta kuolinsyyksi kirjoitettiin sydänhalvaus. Asianajaja Moroz taas murhattiin muka ryöstön yhteydessä. ”Eri kaupungeissa olevat asiakkaani eivät voi käyttää paikallisia juristeja, koska näitä pelotellaan. Oikeuteen tultuaan he vastaavat tuomarin kysymykseen syytetyn vangitsemisesta: ’Te olette tuomari, päätös on teidän.’ Siihen tuomari ärähtää: ’Mikä on tehtävänne? Aiotteko puolustaa asiakasta vai ette?’”
Novitskajan mukaan ihmisten pitäisi ymmärtää, ettei Maidan tuonut Ukrainalle vapautta.
”Uusi hallitus aseineen saatiin, mutta se varastaa ja harjoittaa laittomuuksia. Tämä hallitus antoi lain suojan rikollisille, joista koottiin vapaaehtoispataljoonia. Olen rikosasianajaja ja tekemisissä muun muassa tunnettujen rikollispomojen kanssa, asiakkaissani on heitäkin. Yksi heistä kuvaili vuoden 2014 tilannetta, kun järjestin hänet terveyssyistä ehdolliseen vapauteen. Hän oli ollut vankien ’pomo’ ja sanoi: ’Tunnelma on masentunut, kun kaikki huorapojat on rintamalla.’ Rintamalle päästettiin rikollisten pohjasakkaa, ja heille annettiin aseet.”
Bondarenko jatkaa samasta teemasta: ”BBC:n haastattelussa virkaatekevä presidentti Turtšinov vahvisti tämän, kertoi sen olleen hänen päätöksensä. Hän päästi vapaaksi törkeistä rikoksista tuomittuja. Miksi? Koska armeija kieltäytyi ampumasta. Nyt meillä on kansanedustajia kuten Deidei tai Beletski (entinen Azov-pataljoonan komentaja ja nykyinen parlamentin jäsen), jotka ovat puolueittensa johdossa: Maidanin aikana he istuivat linnassa murhista ja ryöstöistä. Heidät vapautettiin, he saivat koskemattomuuden eikä kukaan voi nyt tehdä heille mitään. Kansanedustaja Melnitšuk, vapaaehtoispataljoona Aidarin entinen komentaja, istui tutkintavankeudessa 150 000 hryvnian kavaltamisesta kunnallisyritykseltä. Kansanedustaja Ihor Mosijtšuk oli vankilassa yhdeksän vuotta. Pultava-pataljoonan entinen komentaja Ilja Kiva oli tutkintavankeudessa talousrikoksista, häntä odotti 12 vuoden tuomio ja omaisuuden menetys. Hänet vapautettiin rikosvastuusta hänen esitettyään lääkärintodistuksen skitsofreniasta. Hänet armahdettiin elokuussa 2014, kiivaimpien taistelujen aikaan. Puolet vapaaehtoispataljoonissa olleista kansanedustajista on entisiä vankeja, Maidanin vapauttamia. Rikollisia, jotka lähtivät tappamaan saatuaan siihen luvan.”
Kaksinaamaisuutta
Bondarenkon mukaan Eurooppa suhtautuu kaksinaamaisesti epädemokraattisiin hallintoihin. Venäjää vastaan on säädetty pakotteita, mutta miksei Ukrainan suhteen ole luotu pakotteita niitä vastaan, jotka ovat sekaantuneet ihmisoikeusrikoksiin? ”On tuomareita, syyttäjiä, ministereitä, jotka ovat julkisissa lausunnoissaan todistettavasti uhanneet ihmisiä. Voimme esittää luettelon systemaattisesti ihmisoikeuksia rikkoneista ihmisistä, joille pitäisi määrätä sanktiot, kieltää pääsy EU-alueelle. EU tekee sen Venäjän suhteen, mutta ei Beletskin. Miellyttääkö sitä murtovarkaana toiminut kansallissosialisti? Venäläiset tuomitaan, ukrainalaiset ei, miksi?”
”Jos Euroopalle kelpaa liittolaiseksi aito rikollinen, se kertoo vain valmiudesta kaikenkarvaisiin suhteisiin. ’Tietenkin se on paskiainen, mutta meikäläinen paskiainen’.”
Ruslan Kotsaba puolestaan muistaa kuinka hänelle sanottiin Ruotsissa, etteivät he voi toimia toisin, koska tukivat aikoinaan Maidania. ”Tapasin pienen kaupungin johtajan, ja siellä oli journalisti, joka valokuvasi, teki muistiinpanoja ja kyseli. Ruotsalainen tulkkini soitti seuraavana päivänä ja kysyi, milloin juttu ilmestyy. Journalisti sanoi, että päätoimittaja oli päättänyt jättää sen julkaisematta pelätessään poliittisia seurauksia: tiedot puhuivat Ukrainaa vastaan, ja Ruotsi on tukenut maata.”
Asianajaja Novitskaja toteaa puolestaan EU:n sulkevan silmänsä todellisuudelta.
”EU ei huomaa hirveitä asioita: salaisia vankiloita ja kidutusta. Vuonna 2014 puoleeni kääntyi maailmankuulun tiedemiehen Aleksei Samoilovin vaimo. Mies oli Harkovan Slaavilaisen yliopiston vararehtori, joka oli tuntenut Thor Heyerdalin. Pidätettäessä hänen kasvonsa piestiin muusiksi viisivuotiaan lapsenlapsen nähden, ja tyttöä tyrkittiin konepistoolilla. Saimme hänet vapauteen laajan julkisuuden avulla. Harkovan tutkintavankilan lisäksi hän vietti yli 50 päivää SBU:n salaisessa tyrmässä.”
Samoilovia ei kuitenkaan vapautettu, vaan hänet luovutettiin Moskovaan vankienvaihdon yhteydessä. Samoin toimittiin Odessassa bessarabialaisen journalistin Jelena Glištšinskajan suhteen.
Bondarenko nostaa puolestaan esiin tunnetun panssarivaunujen suunnittelijan Juri Apuhtinin tapauksen. Harkovan koneenrakennusyhtiön suunnittelutoimiston johtava suunnittelija on istunut tyrmässä huhtikuusta 2014 lähtien. Toukokuussa 2017 hän sai kuuden vuoden tuomion, koska oli sanonut joukkokokouksessa, ettei hyväksy nykyhallitusta. ”Hän ei ole tarttunut aseeseen tai osallistunut väkivallantekoihin, hän on 67-vuotias eikä uhkaa ketään. Apuhtin ei ole tunnustanut syyllisyyttään ja ilmoitti tuomion kuultuaan, että pitää sitä laittomana.”
”On vielä eräs kidutettu, Valeri Ginzburg Kiovasta. Hän kuului Facebook-ryhmään ”Israel kannattaa Ukrainaa ilman banderalaisia”. Hänet pidätettiin kesäkuussa 2014 ja rikossyyte väärennettiin. Pidätyksen syynä olivat lentolehtiset, joissa hakaristin yli on vedetty viiva. Hänen sukulaisensa Ranskassa rupesivat kampanjoimaan juutalaisdiasporan tuella. Täällä tajuttiin, että uhkana on skandaali Ranskassa, ja mies luovutettiin Moskovaan – kädet nyrjäytettyinä ja hampaat ulos hakattuina.”
Osassa tapauksista vangit, jotka on vaihdettu oikeuden päätöksellä Ukrainan armeijan sotilaisiin, on etsintäkuulutettu ja tuomittu uudestaan poissaolevina. Vangit ovat alun perin suostuneet vaihtoon saatuaan lupauksen rikosjutun tutkinnan lopettamisesta.
Epilogi:
Marraskuussa 2017 Ruslan Kotsaba on taas Ukrainassa, vaikka ystävät ovat suostutelleet ja SBU:n työntekijät neuvoneet uhkaavaan sävyyn jäämään EU-alueelle ja anomaan turvapaikkaa. Oikeusjutun uusintakäsittely Ivano-Frankivskissa katkesi, kun tuomarit oikeuden puheenjohtajaa myöten vetäytyivät sen käsittelystä. Vetoomusoikeus päätti, että asiaa käsittelee Kiovan alioikeus, ei siis edes naapurialueen oikeus. S14-järjestön nationalistit odottivat häntä taas oikeustalon ovella Ivano-Frankivskissa. Kiovan oikeuskäsittelyn alkupäivä ei ole tiedossa. 15. marraskuuta Kotsaba kertoo puhelimessa: ”Olen perjantaihin saakka Saksassa rauhanjärjestön kutsumana. Kun palaan, haastekirje taatusti odottaa minua Kiovassa.”
Viikon kuluttua Rauhanpuolustajien delegaation Ukrainan-matkan jälkeen Vasilets ja Timonin tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen rikoksesta, jonka he kieltävät tehneensä. Ukrainan korkeimman erikoisoikeuden piti päättää asian uudesta käsittelypaikasta 14. marraskuuta. Puoli tuntia ennen istuntoa asianajaja Novitskaja sanoi, että hän odottaa taas muodollista käsittelyä. Puolustettavistaan hän kertoi, että Vasilets kestää kyllä, mutta Timoninin tilanne huolestuttaa. ”Hän on näet yhä eristyssellissä. Homoseksuaalisuus on uhka hänen turvallisuudelleen. Olen valittanut Etyjille ja Punaiselle ristille. Kun pyysin apua ihmisoikeusvaltuutettu Lutkovskajan toimistosta, tämän avustaja sanoi: ’Mitä hän kuvittelee? Meillä hänen kaltaisiinsa suhtaudutaan näin.’”
Journalisti Vasili Muravitskia syytetään maanpetoksesta. Hänen asianajansa Andrei Gožyin mukaan Muravitskia vastaan ei ole löydetty näyttöä. Virallinen sopimus Russia Today -tietotoimiston kanssa, jolla on virallinen julkinen toimitila Kiovassa, ei todista rikoksesta. Muravitskin tilanne Žitomirin tutkintavankilassa on kuitenkin tukala: ”Hän on samassa sellissä kriminaalien kanssa, se on erittäin kostea ja luteita on hirveästi.” Sellikumppanit eivät hyökkäile Muravitskia vastaan: ”Siellä istuu joku rikollispomo, joka on antanut Muravitskille nimen Elegantti. Aluksi se oli Intelligentti, mutta pitkä ja vaikea nimi lyhennettiin Elegantiksi.” Gožyi kertoo, että Muravitskin luona on vieraillut YK:n ihmisoikeuskomissaarin tarkkailijoita ja hän tapaa säännöllisesti Etyjin tarkkailuryhmän jäseniä. Se ei estä uhkauksia ja hyökkäyksiä. Kun alueen kuvernöörin sivuilla kerrottiin, että ”petturi Muravitski” joutuu oikeuteen, alueneuvoston puheenjohtaja Petro Širma Petro Porošenkon blokista järjesti 2. päivänä marraskuuta eräänlaisen alueneuvoston ”oikeudenkäynnin”. Siellä Jelena Gologuza Samopomoštš-puolueesta julisti, että ”ellei oikeus toteudu, Muravitski puolustajineen kannetaan ulos jalat edellä”. Kokouksessa oli myös ryhmä vihaisia aseistautuneita kansalaisia. Asianajaja on lähettänyt kyselyn sekä mainituille edustajille että puolueiden johtajille, muttei ole saanut vastausta.
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
