Volodimir Cheremis varoittaa äärioikeiston lisääntyvästä väkivallasta lehdistöä kohtaan Ukrainassa.

Volodimir Cheremis on tunnettu kansalaisoikeusaktivisti ja poliitikko, joka oli Ukrainan parlamentin jäsen 1994–1998 ja yksi tunnetuista aktivisteista Ukraina ilman Kutšmaa -liikkeessä (Leonid Kutšma toimi Ukrainan presidenttinä 1994–2005). Cheremis oli aikoinaan perustamassa Ukrainan Helsinki-ryhmää, joka syntyi edistämään Helsingin Ety-huippukokouksessa sovittujen ihmisoikeuksien toteuttamista. Nykyään hän johtaa erityisesti kokoontumisvapauteen liittyviin kysymyksiin keskittyvää Respublica-instituuttia ja modernia vasemmistolaista Sosiaalinen liike -puoluetta. Cheremis on yksi näkyvimpiä lehdistönvapauden puolustajia Ukrainassa.

Volodimir Cheremis ei arkaile kuvailla tiedotusvälineiden tilaa Ukrainassa sanoilla ”sensuurin ja propagandan ilmapiiri”. Sillä hän tarkoittaa konkreettisia rajoittavia keinoja, joita viranomaiset kohdistavat toimittajiin ja bloggaajiin. Cheremis sanoo, että kolmen viime vuoden aikana yhteensä 36 journalistia ja bloggaajaa on tuomittu oikeudessa. Pääsyylliseksi hän nimeää Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n.

”Toimittaja Georgi Gongadzen murha syyskuussa 2000 synnytti valtavan protestiliikkeen, jolle annettiin nimi ’Ukraina ilman Kutšmaa’. Aiemmin kaikki yritykset kieltää poliittisia puolueita, sulkea tiedotusvälineitä tai tappaa poliittisia aktivisteja Ukrainassa ovat johtaneet mielenosoituksiin. Nyt median vainoamisesta on tullut yleisesti hyväksyttyä. Vaino kohdistetaan toimittajiin, joiden katsotaan palvelevan vihollista. Yleensä syyte on ’Ukrainan itsehallinnan ja alueellisen koskemattomuuden loukkaus’”, Cheremis selittää.

Tällä viitataan epäilyyn siitä, että syytetty tukee Krimin liittämistä Venäjään tai aseistettuja separatisteja näiden hallitsemilla alueilla Itä-Ukrainassa. Cheremis sanoo, että viranomaisten lisäksi myös äärikansallinen oikeisto hyökkää toistuvasti lehdistön edustajia vastaan. Tämä tapahtuu usein rankaisemattomuuden ilmapiirissä.

”Äärioikeiston mielestä opposition toimittajat ovat vihollisia, jotka pitää tuhota. Tämä on johtanut toimittajien keskuudessa itsesensuuriin.”

Cheremis huomauttaa, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj ja YK:n ihmisoikeuskomissaari sekä ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty International ja Human Rights Watch ovat kiinnittäneet huomiota Ukrainan lehdistönvapauden loukkauksiin.

”Jopa Federica Mogherini, Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, on ilmaissut huolensa toimittaja Ruslan Kotsaban kohtalosta. (Kotsaba pidätettiin epäiltynä maanpetoksesta ja puolustusvoimien vastustamisesta. Hän sai 3,5 vuoden vankeustuomion 11.5.2016, toim. huom.) Ulkopuolelta tulevalla huomiolla ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta nykyiseen presidenttiin Petro Porošenkoon. Paine toimittajia kohtaan vain kasvaa.”

Kotsaban ohella Cheremis viittaa freelance-toimittaja Vasily Muravitskiin ja aktivisti Eduard Kovalenkoon. Muravitski on vangittu epäiltynä valtion vastaisista toimista. Kovalenko taas on avoimesti puhunut Ukrainan sotilaallista liikekannallepanoa vastaan. Cheremis mainitsee myös, että viranomaiset ovat tehneet lukemattomia kotietsintöjä opposition verkkolehden strana.ua:n toimitukseen selvästi tekaistuin perustein.

Äärioikeisto valtaa alaa

Huhtikuun 20. päivänä 2017 Social Movement -liikkeen jäsen, parikymppinen Stanislav Sergienko loukkaantui vakavasti äärioikeistolaisen aktivistin puukotettua häntä useita kertoja. Sergienko joutui olemaan pitkään sairaalassa. Puukotuksesta ei ole tehty virallista rikostutkintaa.

”Vastaavia tapauksia sattuu koko ajan. Äärioikeiston mielestä on ihmisiä ja tiedotusvälineitä, jotka levittävät väärää informaatiota ja heidät täytyy vaientaa. Petturin leiman saa jos on sodanvastainen rauhan kannattaja, vasemmistolainen tai jopa ay-aktiivi”, Cheremis väittää. Stanislav Sergienko oli järjestämässä mielenosoitusta, jossa vaadittiin sotilasmenojen leikkaamista ja lisää rahaa koulutukseen.

Cheremis syyttää tapauksesta S14-nimistä uusnatsiryhmää. Hän kertoo, että muita militantteja äärioikeistolaisia ryhmiä, jotka eivät epäröi käyttää väkivaltaa, ovat Svoboda ja niin sanottu vapaaehtoispataljoona Azov, joka on sittemmin järjestäytynyt uudestaan Kansallinen armeijakunta -puolueeksi (National Corps). Azov on puolestaan osa sisäministeriön alaista Ukrainan kansalliskaartia.

Nyt monet äärioikeistolaisista puolueista ovat yhdistäneet voimansa. Ne allekirjoittivat maaliskuussa 2017 yhteisen Kansallisen manifestin. Allekirjoittajia ovat muun muassa Svoboda, Kansallinen armeijakunta, Ukrainan nationalistien kongressi sekä S14.

Mitä muiden Euroopan maiden tulisi tehdä auttaakseen Ukrainaa kunnioittamaan ilmaisunvapautta? ”Ilman muuta tarvitaan painostusta lännestä. Valitettavasti kansainväliset ihmisoikeustarkkailijat pysyttelevät joskus hiljaa. Mutta nykyinen Ukrainan presidentti on vahvasti riippuvainen lännen tuesta. Sitä voitaisiin käyttää häneen vaikuttamiseksi.”

Teksti Antero Eerola
Kuva Oksana Tšelyševa