Ampuminen jatkuu päivittäin Itä-Ukrainan kontaktilinjalla
. Etyjin Ukrainassa toimivan tulitaukoa tarkkailevan mission työ konfliktivyöhykkeellä on vaarallista eikä kumpikaan osapuoli tee työstä helppoa.

Rauhanpuolustajien delegaation jäsenenä minulle tarjoutui mahdollisuus olla mukana mission partion mukana Slavjanskin ja Kramatorskin alueilla. Partio koostui bulgarialaisista, brittiläisistä, turkkilaisista ja sveitsiläisistä tarkkailijoista sekä kahdesta paikallisesta avustajasta/tulkista.

Yksi vaarallisimmista tekijöistä kentällä ovat räjähtämättömät ammukset. Kaikkein vaarallisimpia siviiliväestölle ovat kuitenkin kartoittamattomat miinakentät. Aiemmin tuntemattomat miinakentät vaativat jatkuvasti siviiliuhreja.
 Vaikka partioilla on käytössä raskaat, panssaroidut maastoautot, niitä ei ole varustettu miinankestäviksi. Siksi autot eivät saa poistua yleisiltä teiltä.

Ukraina on hyväksynyt Ottawan miinasopimuksen, mikä tarkoittaa, ettei sillä ainakaan teoriassa ole jalkaväkimiinoja. Etyjin tarkkailijoiden mukaan siviilejä on kuitenkin menehtynyt niihin.

 Partion ohjelmaan kuului käynti YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n (United Nations High Commissioner on Refugees) paikallisella toimistolla Slavjanskin ulkoreunalla. Lisäksi partion tehtävään kuului tarkkailla raskaiden aseiden sijoituspaikkoja ja asemia ja lasten esteetöntä pääsyä kouluihin sekä tutkia miinanraivauksen tilannetta kentällä.

Pakolaisjärjestö auttaa eläkeläisiä

Partion ensimmäinen pysähdys oli UNHCR:n toimistolla Slavjanskissa. Etyj ja UNHCR ovat läheisessä yhteistyössä ja vaihtavat säännöllisesti tietoa tilanteen kehittymisestä kentällä.

UNHCR:llä on viisi aluetoimistoa Ukrainassa. Slavjanskin toimisto kattaa Donetskin ja Harkovan alueet ja sitä johtaa kenttävastaava Thomas Faustini.

Toimiston päätyö liittyy sisäisessä maanpaossa oleviin ihmisiin. Yksin Harkovan alueella heitä on noin 196 000. Donetskin alueella tilanne on kuitenkin erilainen ja huomattavasti vaarallisempi. Noin 20 kilometrin päässä kontaktilinjalta asuvat ihmiset ovat välittömästi vaarassa aseellisen konfliktin takia.

UNHCR:n paikallistoimisto on lukuisten alueen kansalaisjärjestöjen yhteistyökumppani ja auttaa yhdessä niiden kanssa paikallista väestöä sekä sisäisessä maanpaossa olevia.

 UNHCR:n työhön kuuluu myös tutkia asuintaloihin ja muuhun infrastruktuuriin syntyneitä vaurioita. Iso osa seudun infrastruktuurista on vaurioitunut, ja sodan takia kunnostus ja uudelleenrakennus on ollut käytännössä usein mahdotonta.

Paikallistoimisto järjestää apua myös ikääntyneelle väestölle. Valtava määrä eläkeläisiä joutuu matkustamaan kuukausittain kontaktilinjan yli nostaakseen eläkkeensä. Ukrainan hallitus on katkaissut kaiken maksuliikenteen aseryhmien hallitsemille ”Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen” DNR:n ja LNR:n alueelle. ”Tasavaltojen” alueella asuvat eläkeläiset ovat kuitenkin oikeutettuja ukrainalaisiin eläkkeisiin. Aseryhmien hallussa olevilla alueilla Ukrainan grivnoissa maksetut eläkkeet pitää silti vaihtaa siellä käytössä oleviin Venäjän rupliin.

Osa kylistä sijaitsee ei-kenenkään maalla rintamalinjojen välissä. Tämä tarkoittaa sitä, että juoksevaa vettä, lämpöä, julkista liikennettä tai pääsyä sosiaali- ja terveyspalveluihin ei useinkaan ole. Julkisen liikenteen puute rajoittaa merkittävästi ihmisten vapaata liikkuvuutta, erityisesti eläkeläisten, jotka saattavat joutua kävelemään 20–30 kilometriä vain nostaakseen eläkkeensä.

UNHCR on katoksia rakentamalla ja lämmitettyjä telttoja pystyttämällä yrittänyt auttaa kontaktilinjan tiesuluilla jonottavia ihmisiä. Katokset suojaavat ihmisiä sateelta ja lumelta ja kesäisin auringonpaisteelta. Lisäksi UNHCR on antanut Ukrainan sisäistä ”rajaa” tarkkaileville viranomaisille ja asemiehille tietokoneet helpottamaan ja nopeuttamaan tarkastuksia.

Jonotusajat tiesuluilla olivat aiemmin jopa 2–3 päivää tai yhden päivän sisällä jopa 10 tuntia. Syksyllä 2017 jonotusajat olivat pudonneet 2–3 tuntiin, mutta aika voi vaihdella paljonkin riippuen yleisestä tilanteesta kontaktilinjan läheisyydessä.

”Nollalinjalla” ampuminen ei ole tauonnut

Itä-Ukrainan sotatoimialueella vierailu on riskialtista puuhaa. Ampuminen sekä tykistö- ja rakettituli jatkuu joka päivä – tai oikeammin yö. Niin sanotulla ”nollalinjalla” (kontaktilinjan välittömässä läheisyydessä) ihmisiä saa jatkuvasti surmansa. Ukrainan hallitus kutsuu aluetta antiterroristiseksi operaatioalueeksi (ATO).

Vaikka tulitauko on ollut periaatteessa voimassa helmikuusta 2015 lähtien, paikalliset tietävät, että lähes joka päivä auringon laskiessa tulitus alkaa. Yleensä se jatkuu aamuun saakka. Lisäksi raskasta kalustoa – joka Minskin sopimuksen mukaan olisi pitänyt siirtää pois kontaktilinjalta – siirrellään öisin.
 Kentällä Minskin sopimuksen määräyksiä ei kuitenkaan ole pantu täytäntöön, eivätkä Etyjin tarkkailijat partioi öisin.

Maantie H20 Kramatorskin kaupungista Donetskin pohjoispuolelle on aavemainen, tiellä ei liiku yhtään autoa kumpaankaan suuntaan. Vain muutama kevyesti panssaroitu Ukrainan asevoimien ajoneuvo tulee vastaan tällä noin 40 kilometrin matkalla. 
Matkalla Avdiivkaan, joka on lähinnä rintamalinjaa sijaitseva kaupunki, on kaksi armeijan tiesulkua. Lähempänä Donetskia tie kohoaa kukkulalle, josta kaupungin siluetti näkyy selvästi. Tietä pitkin jatkaminen on kuitenkin mahdotonta, sillä maastossa ei ole selkeää rajalinjaa siitä, missä Ukrainan hallussa oleva alue päättyy ja mistä aseryhmien kontrollissa oleva alue alkaa.

Viimeinen Ukrainan hallituksen kontrollissa oleva taajama on pieni Avdiivkan kaupunki. Sodan jäljet näkyvät selvästi taloissa.
Viimeinen tiesulku, jonka jälkeen alkaa ”no go” -alue, sijaitsee suuren kerrostalokorttelin vieressä. Sieltä on vain muutaman kilometrin matka kuuluisalle Donetskin lentokentälle, jonka hallinnasta käytiin raskaita taisteluita vuodenvaihteen 2014–2015 tienoilla. Nyt kenttä on ”Donetskin kansantasavallan” hallussa.




Paikallisten kertomaa

Kramatorskissa ja Slavjanskissa oli mahdollisuus puhua useiden paikallisten kanssa, jotka olivat todistamassa aseellista konfliktia sen alusta eli keväästä 2014 alkaen. Kaikki kuullut ihmiset halusivat puhua nimettöminä.

”Tiedän henkilökohtaisesti kahdeksan taksikuskia, jotka työskentelivät kanssani Kramatorskissa, ja jotka tarttuivat aseisiin ja lähtivät taistelemaan DNR:n puolelle.”

”Teidän ei tarvitse meille kertoa, että Ukrainan armeija ei pommita siviilien taloja. Me tiedämme omasta kokemuksesta, että näin tapahtuu. Tykkitulen jälkiä näkyy joka puolella. Totta kai kapinalliset tekevät samaa. Mutta nyt he ovat kauempana täältä, koska ukrainalaiset ajoivat heidät Donetskin kaupunkiin.

”

”Samaan aikaan sodan jäljet alkavat hävitä. Kramatorskissa, Slavjanskissa ja monessa pienemmässä paikassa sodan tuhoamia taloja on korjattu.”

”Kun Euromaidan alkoi, Donbassissa oltiin aika hiljaa. Elämä jatkui ja ihmiset huolehtivat omista asioistaan. Mutta Krimin jälkeen [Venäjä valtasi Krimin 18. maaliskuuta 2014], kaikki muuttui. Kiovassa ehkä ajateltiin, että Krimin tapahtumat toistuvat täällä. He halusivat palauttaa järjestyksen [kun asejoukot ryhtyivät valtaamaan hallintorakennuksia huhtikuussa 2014].”

”Ne jotka tarttuivat aseisiin olivat tavallisia miehiä. Heitä oli ehkä tuhat. Monilla oli työläistausta. Oli miliisejä, erityisesti liikennemiliisistä, koska heillä oli pääsy aseisiin, joita he ottivat asemilta. Myös monia taksikuskeja liittyi heihin.

”

”Sitten tulivat venäläiset, suunnilleen huhtikuun alussa. Heitä oli aluksi noin satakunta. Eivät he piilotelleet sitä, että olivat Venäjältä. Ne olivat kovan näköisiä kundeja, raskaasti aseistettuja, isoja vahvoja miehiä. Näki, että he olivat taistelleet aiemminkin. Näki, etteivät he olleet mitään varusmiehiä, jotka eivät ole koskaan kantaneet rynnäkkökivääriä oikeassa tilanteessa. Voisi ajatella, että jotain palkkasotilaita ne olivat.

”

”Mutta on kai selvää, ettei sata miestä voi hallita kaupunkia, jossa on 170 000 asukasta. Suurin osa asemiehistä oli paikallisia. Venäläiset ikään kuin organisoivat heitä.”

”Se oli samaa aikaa, kun Strelkov [venäläinen armeijan veteraani ja äärinationalisti, joka tuli Donetskin alueelle osallistumaan ja organisoimaan aseellista konfliktia keväällä 2014] tuli tänne. Heillä oli mukana venäläisiä kasakoita ja myös Afganistanin sodan veteraaneja.

”

”Nyt tilanne on muuttunut. Aluksi jokaisessa kaupungissa oli omat aseryhmät. Nyt ne ovat osa samaa rakennetta, jota venäläiset upseerit komentavat, Venäjän asevoimista tietysti.”

”Sanoisin, että suurin osa miehistä näissä aseryhmissä on paikallisia, mutta on myös venäläisiä joukkoja. Sen nyt näkee tyhminkin.”

”Jos Venäjä ei olisi auttanut, kapina olisi kukistettu nopeasti ja verisesti. Miksikö olisi tullut verilöyly? Siksi, että niin moni oli tarttunut aseisiin. Hehän olivat kapinoineet aseellisesti Kiovan hallitusta vastaan. Oikein tai väärin, heitä pidetään pettureina.

”

”He eivät koskaan palaa Ukrainan puolelle. Jos palaavat, se on kuula kalloon tai pitkä istuminen vankilassa. Hehän ovat pettureita.”

”Tilanne on nyt sellainen, ettei kumpikaan puoli pysty saamaan haltuunsa toistensa alueita. Ne eivät pysty etenemään sotilaallisesti.”

”Palkkasotureita on kummallakin puolella, myös Ukrainan puolella. Donbass-pataljoona [äärioikeistolainen vapaaehtoispataljoona, joka on nykyisin osa Ukrainan kansalliskaartia] oli pahin.

”Sen näki, että Ukrainan armeijan sotilaat eivät olleet halukkaita ampumaan. Mutta vapaaehtoispataljoonien miehistä oikein näki, että he halusivat lähteä tappelemaan. Sen näki.

”

”Olemme tottuneet jokapäiväiseen ampumiseen. Sen kuulee, mistä päin ammutaan. Ensin kuuluu laukaus, sitten 10–15 sekunnin kuluttua tulee räjähdys.”

Teksti ja kuva Antero Eerola

Kuva: Itä-Ukrainan sodan aineelliset tuhot ovat valtavat. Yli kaksi miljoonaa ukrainalaista on paennut konfliktia joko maan muihin osiin tai ulkomaille, erityisesti Venäjälle.