Kommunistisen puolueen toiminta ja kommunististen symbolien käyttö kiellettiin Ukrainassa joulukuussa 2014. Korkein oikeus vahvisti puolueen toiminnan laittomuuden vuonna 2016. Puolue on vedonnut päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja se on ottanut sen käsittelyyn, mutta päätöstä ei ole vieläkään tullut. Puolueen kieltämisen jälkeen sen jäsenet ja aktivistit ovat joutuneet monenlaisiin hankaluuksiin sekä viranomaisten kanssa. Jo aiemmin kommunistit olivat ärioikeistolaisten ryhmien väkivallan ja häirinnän kohteena. Rauhanpuolustajien delegaatio tapasi puolueen aktiiveja eri puolilla Ukrainaa. He kertoivat oman näkemyksensä maan tilasta.

Aleksei Baburin, Zaporožje

Aleksei Baburin, zaporožjelainen liikemies ja kommunisti oli Maidanin tapahtumien aikaan puolustamassa kotikaupunkinsa Lenin-patsasta yhdessä muiden kommunistien ja muiden ihmisten kanssa äärikansallisten väkijoukkojen kaatamisyrityksiltä.

Kun Baburin oli kuullut suunnitelmista kaataa patsas, hän oli mukana järjestämässä rauhanomaista kokoontumista suojellakseen kaupunkia riehuvan väkijoukon tihutöiltä ja puhdistaakseen Leninin patsaasta siihen aiemmin tehdyt hävyttömyydet. Tapahtumat etenenivät kuitenkin väkivaltaisuuksiksi.

Väkijoukko piiritti patsasta puhdistavan porukan. Joku väkijoukosta sanoi haistaneensa bensiinin katkun ja väitti patsaan puolustajien tekevän Molotovin koktaileja. Välttääkseen tilanteen kärjistymistä yksi puhdistajista Jevgeni Kalabin päätti viedä roskiin kaksi liuotinainepulloa, joita oli käytetty töhryjen poistamisesssa. Kalabin sai kuitenkin nuorisojoukon peräänsä, ja saatuaan hänet kiinni he kaatoivat hänet maahan ja alkoivat potkia. Baburinin isä kiiruhti paikalle, kävi makaamaan Jevgenin päälle ja yritti suojella häntä sanoen ”Potkikaa minua, älkää poikaa”. Silloin hakkaaminen loppui ja Jevgeni vietiin sairaalaan.

”Muutaman tunnin päästä ’isänmaalliset’ alkoivat hajaantua ympäriltämme,” Baburin kertoo. Osa kommunisteista jatkoi matkaa puolueen aluetoimistoon. ”Olimme paikalla, kun rakennuksen ohi juoksi puolilta öin joukko 14–16-vuotiaita lapsia. He heittelivät julkisivuun kiviä ja polttopulloja. Kukaan ei loukkaantunut ja tulipalo saatiin sammutettua, mutta sisäänkäynnin edessä seisova Zoja Kosmodemjanskajan (hirtetty natsien vastustaja) patsas vahingoittui pahasti.”

Väkivalta kovenee

Isku ei ollut ensimmäinen tuhotyö kommunistisen puolueen aluetoimistoa vastaan. Jo ennen Maidania vuonna 2011 räjäytettiin sisäänkäynnin luona olevan Stalinin rintakuvan lähellä pommi. Veistoksen sirpaleet vahingoittivat sisäseiniä ja kaksi puolueen työntekijää vältti haavoittumisen kuin ihmeen kaupalla.

”Tuolloinen terroriteko oli poikkeus, mutta nyt olemme jatkuvasti varautuneet vastaavaan. Kun nationalistisia jengejä aseistetaan sillä perusteella, että heistä kootaan vapaaehtoispataljoonia, tiedämme nyrkkitappelujen ja tönimisen ajan olevan takanapäin. Meillä ei edelleenkään ole kuin paljaat kädet, mutta aatteellisilla vastustajillamme on kranaatinheittimiä ja kranaatteja.”

”Viime aikoina rivimme ovat tietenkin harvenneet. Jotkut ovat itse säikähtäneet, joitakuita on säikytelty. Kaikkiaan puolueessa ovat jäljellä vain vakaumuksellisimmat ja uskollisimmat ihmiset. Meitä painostetaan, saan itse jatkuvasti tappouhkauksia: uhataan polttaa kotini, murhata, hirttää. Syy on aina sama: ’koska olet kommunisti’ – tämä riittää niille. Ei ole keinoja vaikuttaa tähän. Jotkut toverini ovat yrittäneet ilmoittaa poliisille, mutta heitä ei edes kuunnella. Ukrainassa taistellaan valtiollisella tasolla vasemmistoa vastaan. Propagandakoneisto harjoittaa mieletöntä aivopesua.”

Vuoden 2012 vaaleissa Baburin keräsi yli 13 000 ääntä. Nykyään moni entinen tukija ei edes tervehdi entistä kansanedustajaa. Hänen mukaansa kansallisuuskiistoja lietsova Ukrainan radio pidättäytyy yllyttämästä lynkkauksiin lähinnä siksi, että hallitus tarvitsee lainaa lännestä eikä niitä anneta barbaareille.

”Toisaalta joskus tuntuu, että [lainaa] annetaan [barbaareille] ja että länsi on ajat sitten muuttunut kaksinaamaiseksi ja pelaa suhdanteiden mukaan. Jostain syystä Miloševićia pommitettiin köyhdytetyllä uraanilla siksi, että hän käytti Jugoslavian vakinaista armeijaa taistelussa separatisteja vastaan, mutta meidän roistoille suunnitellaan luovutettavaksi tappavia aseita.”

Kansa uhattuna

Baburinin mukaan länsimaiden ihmiset eivät lainkaan käsitä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Läntinen media luo kuvaa siitä, että Ukraina on sodassa Venäjän kanssa. Hänestä on outoa, että kukaan ei vain mieti, miksi Krimillä, jossa on yli 50 000 Venäjän sotilasta, ei sodita.

”Sen sijaan Ukrainan tykistö surmaa Ukrainan kansalaisia Donbassissa: vanhuksia, naisia ja lapsia. Maailmassa ei kukaan syytä Ukrainan johtoa oman kansansa murhasta, vaikka näkyvissä ovat kaikki tunnusmerkit.”

Baburinin mielestä Ukrainassa on menossa kansanmurha.

”Kitumisemme hengiltä on venähtänyt, 25 vuodessa väkiluku on pudonnut 52 miljoonasta 37:ään. Siksi ulkoinen johtomme suorittaa nyt kaikenlaisia koulutusreformeja lastemme tyhmentämiseksi, terveydenhoidon reformeja erikoislääkärien hävittämiseksi ja eläkereformia työvuosien lisäämiseksi. Onhan ihminenkin mekanismi – mitä kauemmin sitä käytetään, sitä nopeammin se kuluu loppuun.”

”Hämmästyttävintä on, että kaikki tämä tapahtuu niin sanottujen nationalistien aplodien ja riemunkiljunnan säestyksellä. Ei meillä ole mitään nationalisteja, vaan verenhimoisia palkkasotureita, jotka dollareita saadakseen myyvät vaikka äitinsä.”

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era

Alla Aleksandrovskaja, Harkova

Kesäkuussa vuonna 2016 Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU pidätti kommunistisen puolueen (KPU) Harkovan alueen johtajan Alla Aleksandrovskajan ja syytti häntä valtion alueellisen eheyden ja koskemattomuuden uhkaamisesta ja viranomaisten lahjonnasta. Pidätyksen yhteydessä Aleksandrovskaja sai sairauskohtauksen ja hänet vietiin sairaalaan.

Alla Aleksandrovskajan puolustus vetosi hänen sairauteensa ja korkeaan ikäänsä ja pyysi, että hän saisi mahdollisuuden odottaa oikeudenkäyntiä takuita vastaan vapaalla jalalla. Kievskin alioikeus päätti kuitenkin määrätä hänet kahdeksi kuukaudeksi tutkintavankeuteen.

Vankeudessa 67-vuotiaan Aleksandrovskajan terveydentila heikkeni nopeasti. Heinäkuussa oikeus velvoitti tutkintavankilan johdon sallimaan Aleksandrovskajalle ulkopuolisen lääkärinavun. Aleksandrovskajan vointi huononi kuitenkin edelleen ja lokakuussa oikeus siirsi hänet kotiarestiin, missä hän odottaa oikeudenkäyntiä.

Aleksandrovskajan mukaan Ammattiliittojen talon tuhopoltto ja ”talven 2014 tapahtumat” Kiovassa olivat useimpien harkovalaisten mielestä vallankaappaus. Perustuslain mukaan parlamentin puhemies on presidentin sijainen, jos tälle tapahtuu jotain. Turtšinovin valinta puhemieheksi oli hänen mielestään laiton. Alueiden puoluetta edustanut puhemies kuitenkin pelästyi ja luopui tehtävästä. Turtšinovin valinta saatiin varmistettua uhkailemalla myös kommunistit äänestämään häntä.

”Käytävillä käveli konepistoolimiehiä, jotka tarttuivat kansanedustajiin ja raahasivat heidät saliin. Rikkaimmat yrittivät paeta Kiovasta, heitä jahdattiin lentokentillä. Edustajia raastettiin ulos koneista ja vietiin takaisin parlamenttiin. Näin koottiin Turtšinovin valitsijat.”

Aleksandrovskaja piti virheenä myös sitä, että kommunistit asettivat oman ehdokkaansa presidentinvaaleihin ja antoivat näin tukensa Porošenkon valinnan laillisuudelle.

Aleksandrovskaja kertoo, että harkovalainen kansallissosialistien johtaja Andrij Biletski tuli esiin jo vuonna 2010, mutta äärioikeistolaisryhmät eivät aluksi järjestäneet julkisia tapahtumia, vaikka harjoittelivat aktiivisesti.

”Ennen Maidania ne tulivat KPU:n toimistolle nationalististen tunnusten kanssa, polttivat lippuja, töhrivät seiniä maalilla. Se oli suunnittelematonta, ja valitimme turvallisuuselimille, joita ei kiinnostanut.”

Maidanin aikana Biletski istui vankilassa osasyyllisenä ammuskeluun, jonka kohteena oli journalisti Sergei Kolesnykia. Aleksandrovskaja arvioi, että itäukrainalaisia vastaan perustettujen vapaaehtoispataljoonien selkärangan muodostavat nämä jo vuodesta 2010 harjoitelleet ryhmät. Biletski toimii Azovin pataljoonan komentajana.

Oikeusjutut pitkittyvät pitkittymistään

Keskeisenä syynä Ukrainan nykyhallituksen vainoon itseään kohtaan Aleksandrovskaja pitää laatimaansa lakiluonnosta Slobožanštšinan (suom. maaseutu-Ukrainan) erityisasemasta. Termillä tarkoitetaan Koillis-Ukrainan mustanmullan alueita. Esitys olisi lisännyt alueiden itsehallintoa, erityisesti verotukseen liittyvissä asioissa. ”Jos alueet saavat taloudellista valtaa, Kiovan vaikutusvalta katoaa, sehän nojaa määrärahojen jakamiseen.”

Aleksandrovskajalla oli myös vakituinen radio-ohjelma, puoli tuntia viikossa, samoin hän pystyi kirjoittamaan paikallislehtiin. Hän arvelee senkin vaikuttaneen keinoihin, joilla häntä pelotellaan. Hän sanoo aina vastustaneensa kaikkea väkivaltaa: ”Helmikuun 2014 tapahtumien looginen seuraus oli sota. Kun ensimmäiset tankit ja panssariajoneuvot ajoivat itään, niitä pysäyttämään ryntäsi naisia kotitakeissaan; se koettiin maan länsiosan aggressioksi itäosaa vastaan.”

Aleksandrovskaja ei katso tehneensä rikosta.

”En ole koskaan rikkonut lakia. Katsoin jopa naiivisti, että KPU:n pitää toimia ehdottoman moitteettomasti välttääkseen lakkauttamisen.”

Häntä syytetään rikoksista, joiden maksimirangaistus on 15 vuotta vankeutta ja omaisuuden takavarikointi. ”En tiedä, mihin oikeus päätyy, tai miten kauan käsittely kestää. Ukrainassa oikeuskäsittelyt kestävät nykyään vuosia.”

Esimerkiksi Slavjanskin entisen kaupunginjohtajan Nelja Štepan oikeusjuttu on jatkunut jo yli kolme vuotta. Hänet pidätettiin heinäkuussa 2014 ”alueellisen yhtenäisyyden vaarantamisesta” ja ”terroristiryhmän perustamisesta”. Suurin rikos oli se, ettei hän lähtenyt kaupungista sen ollessa separatistien hallussa. Štepa vapautettiin tutkintavankeudesta vasta lokakuussa 2017 oikeuden siirtäessä hänet terveyssyistä kotiarestiin.

Ihmisiä katoaa

Aleksandrovskaja ei pidä Ukrainan nykyistä hallitusta laillisena: ”Jos Ukrainassa olisi poliittinen toimintavapaus, organisoisin mielenilmauksia ja jakaisin lentolehtisiä. Mutta se on mahdotonta. Monet ovat kadonneet jäljettömiin. Šeremet, Buzina, Kalašnikov – murhaajia ei tiedetä. Maaliskuussa 2015 Zaporožjen entinen kuvernööri Oleksandr Peklušenko muka teki itsemurhan jättämättä mitään viestiä, kahdella laukauksella. Tunsin hänet hyvin, enkä usko, että se oli itsemurha.”

Aleksandrovskaja arvelee, että kommunistit valittiin vihollisiksi, koska KPU on maan ainoa aatteellinen puolue. ”Kaikki muut ovat kauppiaita, toimivat rahasta, ilman omia aatteita. Maidan vastusti aluksi Janukovitšin kieltäytymistä assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisesta. Nuoriso innostui tästä, he tietenkin haluavat viisumivapautta. Me tuimme aina lähenemistä Venäjän kanssa, perustelimme tulliliiton järkevyyttä.”

”Tiedättekö, miksi parlamentissa oli aina tappeluita? Ne liittyivät maan itä- ja länsiosien suhteisiin. Kun esimerkiksi kannatimme Ukrainan liittoutumattomuutta, nationalistit hyökkäsivät kimppuumme, jotta muutoksiamme ei hyväksyttäisi. He aloittivat aina tappelut, kommunistit ja alueiden puolueet eivät koskaan. Sama koskee venäjän kielen asemaa. On olemassa alueellisia ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja. Vuonna 2012 venäjä sai meillä alueellisen kielen statuksen. Turtšinov kumosi lain ja sytytti näin tulipalon maassamme.”

Aleksandrovskaja huomauttaa, että hänen oikeusjuttuaan seuraa Etyjin tarkkailuryhmä Harkovassa ja YK:n ihmisoikeuskomissaarin edustajat. ”Olen toistanut tätä heille ja toivon, että maailman yleinen mielipide arvioi oikein Ukrainan tilanteen, kunhan saa tietää faktat.”

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era

Georgi Krjutškov, Odessa

Georgi Krjutškov valittiin vuosina 1998 ja 2002 parlamenttiin Ukrainan kommunistisen puolueen (KPU) listoilta ja hän johti vuoteen 2006 asti parlamentin turvallisuus- ja puolustuskomiteaa. Nykyään hän on tunnettu poliittinen kommentaattori ja tietokirjailija ja toimii aktiivisesti Ukrainan Foorumi – ja Uusi Ukraina -kansalaisjärjestöissä.

Georgi Krjutškovin mukaan Janukovitšin hallinto oli korruptoitunut, mutta sen korvasi toinen korruptoitunut joukko. Ensi kertaa demokraattisen Ukrainan johdossa on oligarkki, ja KPU on ainut johdonmukainen oppositiovoima, jolla on oma ohjelma.

Krjutškov sanoo, että Ukrainan perustuslaki vuodelta 1996 turvasi demokraattiset perusoikeudet. Laki ei siis ole sen huonompi kuin porvarillisten demokratioidenkaan. Mutta pikkuhiljaa perustuslakia on presidenttien aloitteesta muutettu. Krjutškov näkee, että jatkuva taistelu muutoksista kertoo perustuslaillisten oikeuksien horjuvuudesta: ”Kun valtaan tulee uusi ryhmä, kaikki palaa alkuunsa: perustuslaki on olemassa mutta sitä rikotaan.”

Krjutškov antaa esimerkin: ”Ukraina on muodollisesti parlamentaaris-presidentillinen tasavalta. Usein kansanedustajat kuitenkin hyväksyvät lakiehdotuksia lukematta niitä. Kun Porošenko ehdotti valtion pääsyyttäjän virkaan omaa miestään, syyttäjälaitosta koskevasta laista oli poistettava vaatimus, että pääsyyttäjäksi valittavalla on oltava oikeustieteellinen koulutus. Kansanedustajat kuulemma äänestivät lainmuutoksista 19 kertaa, sitten Porošenko sai haluamansa. No, nimitetyllä Lutsenkolla ei ole juristin koulutusta, mutta hän kärsinyt kahden vuoden vankeustuomion.”

Vain Euroopan painostus voi Krjutškovin mielestä auttaa muuttamaan tilanteen Ukrainassa: ”Ilman sitä ei tapahdu mitään.”

Kieltoa kiellon perään

”Maidanin jälkeen uusi hallitus päätti välittömästi kieltää kommunistisen puolueen. Rikostutkinta on jatkunut kaksi vuotta, mutta perusteita puolueen kieltämiselle ei ole keksitty. Tätä edelsi vt. presidentti Turtšinovin aloite toukokuussa 2014, hän pyysi oikeusministeriötä tarkistamaan KPU:n laillisuuden. Kesäkuussa turvallisuuspalvelun johtaja Valentin Nalivaitšenko toimitti oikeusministeriöön asiakirjat puolueemme kieltämiseksi. Hän väitti, että useita KPU:n ja puolueen parlamentin jäseniä voidaan syyttää Kaakkois-Ukrainan separatistien tukemisesta.”

Joulukuussa Kiovan piirin hallinto-oikeus kielsi kommunistisen puolueen, ja 25. tammikuuta 2016 korkein hallinto-oikeus eväsi siltä valitusoikeuden.

”Päätös oli osa kommunisminvastaisten lakien kokonaisuutta”, Krjutškov arvioi. ”Tuomioistuin teki siis päätöksen puolueen toiminnan lopettamisesta, mutta puoluetta itseään ei kielletty. Suurin syntimme on, ettemme ole luopuneet nimestämme ja symboleistamme. Myös aiemmin perustamamme vasemmistolaisen liittoutuman nimi Vasemmistomarssi kiellettiin, koska se on Majakovskin runoelman nimi ja kuuluu siis kommunisminvastaisen lain piiriin. Päätös rikkoo maamme perustuslain 13. pykälää. Vetoomustuomioistuin on käsitellyt valitusta jo vuoden ja kahdeksan kuukautta, muttei kykene tekemään päätöstä, osaksi koska tuomarit pelkäävät.”

Krjutškovin mukaan 46 kansanedustajaa on pyytänyt perustuslakituomioistuimen lausuntoa asiasta. Ei kuitenkaan tiedetä, milloin se ottaa asian käsittelyyn.

”Puolueelta on viety lehti, muita mediakanavia ei ole, julkisesta esiintymisestä lyödään. Lyödään fyysisesti, ei vain sanallisesti. Olemme vedonneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja se on ottanut asiamme käsittelyyn. Kyseessä on perustavien kansalaisoikeuksien rikkominen. Valitettavasti Strasbourg ei määritellyt tapaustamme kiireelliseksi. Mitä lustraatiolakiin tulee, niin vallasta pitää häätää korruptoituneet. Kuitenkin lustraatio koskee nyt kommunistisessa puolueessa työskennelleitä. Euroopan neuvoston Venetsian komissio tarkasteli kommunisminvastaisia lakeja ja totesi alustavassa päätöksessään, etteivät ne ole Euroopan demokraattisten valtioiden luonteen mukaisia.”

Miksi hallitus halusi kieltää kommunistisen puolueen?

”Presidentti vihaa neuvostojärjestelmää henkilökohtaisista syistä: hänen isänsä sai aikanaan tuomion talousrikoksista. Maassa ovat nyt vallassa nationalistit, ja on selvää, että he vihaavat kommunisteja. Vastoin syytöksiä KPU ei tue separatisteja eikä ole osallistunut toimintaan, joka uhkaisi maan yhtenäisyyttä. Nykytilanteeseen on johtanut juuri nationalistien politiikka, heidän pyrkimyksensä alistaa tahtoonsa ja ideologiaansa kaikki eri tavoin ajattelevat. On otettava huomioon, ettei Ukraina ole homogeeninen maa: mentaliteetti vaihtelee ja eri alueilla on omat sankarinsa. Ukrainan hallinnon täytyy olla federatiivinen.”

Konservatiivit ja äärioikeisto vahvistuvat

”KPU kannattaa Donbassin konfliktin lopettamista. Sillä alueella on omat erityispiirteensä, heillä on oikeus olla erilaisia. Valtion yhtenäisyys pitää taata, mutta nyt maan johto pitää Donbassin asukkaita terroristeina.”

Krjutškov väittää, ettei ole olemassa kansainvälisiä todisteita siitä, että Donbassissa sotisivat Venäjän aseistamat sotajoukot. Hän kysyy, miksi juuri Donbassin puolella kuolee ihmisiä, jos he aloittivat sodan ja rikkovat Minskin sopimuksia.

Minskin sopimuksista Krjutškov sanoo, että molempia osapuolia pitää vaatia toteuttamaan ne. Hän pitää sopimusten perusheikkoutena niiden perustumista siihen, että Kiovan kontrollin ulkopuolella olevat alueet ovat Ukrainan osa.

”Ei ymmärretä, ettei Ukrainan hallitus välitä näistä alueista. Porošenko tähtää nyt toiselle kaudelle. Ei hän halua, että niiden alueiden ihmiset osallistuisivat presidentinvaalin valmisteluihin saati äänestykseen. Hänelle olisi parempi, jos alue olisi Transnistrian kaltainen, siis jäätynyt konflikti.”

Krjutškov arvioi, että maassa vahvistuvat konservatiivisten lisäksi äärioikeistolaiset ryhmät. Niiden lukumäärä on kasvanut, samoin kannattajamäärä. Lisäksi tietyt poliitikot suojelevat ja tukevat niitä. Ukrainan nykypoliitikkojen kesken taas on kiistoja, esimerkiksi presidentti Porošenkon ja sisäministeri Avakovin konflikti kärjistyy. Julia Timošenko on jo ohittamassa kannatuksessa Porošenkon. Oppositioblokki ei auta KPU:ta: ”Se on oppositio vain nimeltään. Se on yksinkertaisesti toinen oligarkkiryhmä omine miehineen.”

Krim

Kysymys täytyy Krjutškovin mielestä ratkaista ensi sijassa Krimin asukkaiden näkemysten pohjalta.

”Armeijan krimiläiset jäsenet jäivät pääosin sinne, samoin miliisit ja turvallisuuspalvelu. Olen ollut töissä siellä ja tunnen ihmisiä. Soitan usein ja kysyn tilanteesta. Valtion työntekijöiden palkat ovat nousseet.” Krjutškov väittää myös, että eniten olisivat voittaneet Krimin tataarit: ”Heille säädettiin entisten viljelysmaidensa omistus, mitä Ukraina ei tehnyt, ja tämä rauhoitti heidät. Krimin tataarien kielen asema on vahvistettu. Ukrainaan halutaan nyt perustaa Krimin tataarien autonomia, mutta tämä luo uusia ongelmia: miten voidaan perustaa autonomia paikkaan, jonka alkuperäisiä asukkaita Krimin tataarit eivät ole?”

”Krimillä on ongelmia veden ja sähkön kanssa. Ukrainan hallitus ei kuitenkaan saa koskaan takaisin niemimaata, koska laiminlöi sitä edelliset 20 vuotta. Krimiläiset eivät liioin ole koskaan pitäneet itseään ukrainalaisina. Myös Kertšinsalmen yli rakennettava silta parantaa asennoitumista Venäjään. Venäjän pitäisi järjestää nyt uusi kansanäänestys Krimin asemasta, se näyttäisi selvästi, mihin niemimaan asukkaat haluavat kuulua.”

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era