Ukrainassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä suvaitaan vain tiettyyn pisteeseen asti.

 Anna Leonova on jo parin vuoden ajan ollut GAU:n eli Ukrainan homoseksuaalien allianssin puheenjohtaja. GAU on Ukrainan merkittävin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (joista yleisesti käytetään lyhennettä LGBT) oikeuksia ajava järjestö.

”Haluamme lisätä LGBT-yhteisön näkyvyyttä, kiinnittää huomiota heidän kohtaamiinsa ongelmiin sekä edistää dialogia yhteiskunnassa”, Leonova selittää. Hän sanoo, että LGBT-yhteisön tilanne vaihtelee paljon maan eri puolilla. Jopa vierekkäisissä kaupungeissa asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan voivat olla hyvin erilaiset.

Gay Pride -kulkueita on järjestetty Kiovassa vuodesta 2012 lähtien, myös vuonna 2017. Vuosina 2016 ja 2017 GAU järjesti Pride-tapahtuman myös Odessassa Mustanmeren rannalla. Odessassa paikallinen poliisi yritti estää marssin oikeuden päätöksellä muttei onnistunut. Kiovassa marssi hyväksyttiin. Tiedotusvälineiden mukaan noin 6 000 poliisia suojeli 5 000:ta osanottajaa Kiovan Pride-kulkuessa.

Leonova kertoo, että he saavat säännöllisesti puheluita vähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä alueilta, joissa heidän järjestöllään ei ole toimintaa. Vertaistuen tarjoamisen lisäksi he käsittelevät monenlaisia ihmisoikeusasioita, joihin kuuluu myös seksuaalisen väkivallan uhrien auttaminen. GAU:n nettisivuja hyödyntävät myös toimittajat, jotka etsivät tietoa LGBT-aiheista.

”Jaamme oikeuksia suojelevan toimintamme kansalliseen ja alueelliseen tasoon. Tämä johtuu siitä, että Ukrainassa suuri osa lainsäädäntöä saatetaan hyväksyä parlamentissa, mutta sitä ei silti noudateta alueilla.”

Vuoden 2014 jälkeen vain vähän muutoksia

Leonova arvioi, että LGBT-asioita koskeva lainsäädäntö Ukrainassa on vähintäänkin alikehittynyttä. Vain työlaeissa mainitaan sana ’seksuaalivähemmistöt’ sen nykyisessä merkityksessä. Jo nyt esiintyy poliittista painetta poistaa seksuaalivähemmistöjen syrjinnän kieltäminen työlainsäädännöstä.

Toisaalta Ukraina on hyväksynyt kansallisen ihmisoikeusstrategian vuonna 2015 presidentti Petro Porošenkon määräyksestä, ja strategia ulottuu vuoteen 2021. Sen tarkoitus on edistää yhteiskunnan eri ryhmien ihmisoikeuksia ja kieltää viharikokset.

”Yksi strategiassa mainittu tavoite on säätää laissa samaa sukupuolta olevien parisuhteesta. Vastustajat sanovat, että tämä on ensi askel kohti samaa sukupuolta olevien avioliittoa”, Leonova kertoo. Hänen mukaansa äänekkäimmät sukupuolivähemmistöjen vastustajat löytyvät uskonnollisista yhteisöistä. Ne ovat muodostaneet Yleisukrainalaisen kirkkojen ja uskonnollisten järjestöjen neuvoston, jossa suurin osapuoli on Moskovan patriarkaatin alainen Ukrainan ortodoksinen kirkko.

Leonova sanoo, että tilanne on muuttunut vain vähän sen jälkeen, kun valta vaihtui Euromaidanin vaikutuksesta vuoden 2014 alussa.

”Monet poliitikot ovat kuitenkin tajunneet, että tästä aiheesta on jokaisella oltava mielipide. Aiemmin loukkaukset olivat hyvin avoimia, nyt niitä tehdään ehkä peitellymmin.”

Porošenko on sanonut, että valtion pitäisi suojella kansalaistensa oikeuksia.

”Kiovan poliisilla oli sama viesti. Mutta myös Viktor Janukovitšin aikana vuonna 2013 Kiovassa oli Pride-kulkue. Kolmeasataa osanottajaa oli suojelemassa 2 000 poliisia. Jos Janukovitš ei olisi hyväksynyt tuota, tapahtumaa ei olisi järjestetty”, Leonova muistelee.

Äärioikeisto ja homofobinen itä

Ukrainan lukuisat äärioikeistolaiset ryhmät, jotka ovat valmiita käyttämään väkivaltaa, ovat ottaneet kohteekseen LGBT-ihmiset ja erityisesti Pride-kulkueet Kiovassa ja Odessassa. Leonova nostaa esiin aktivistit äärioikeistolaispuolue Svobodasta ja Oikeasta sektorista sekä S14-ryhmän uusnatsit. Hän sanoo, että noin 30 äärioikeistolaista aktiivia yritti häiritä Pride-kulkuetta tänä kesänä Odessassa.

”Ryhmä nimeltä Misantrooppinen divisioona on useissa LGBT-tapahtumissa hyökännyt ihmisten kimppuun. He tekevät läheistä yhteistyötä Azovin bataljoonan kanssa, joka on pahamaineinen uusnatsistinen, aseistettu ryhmä ja osa Ukrainan kansalliskaartia.”

Leonovan mukaan Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU vain seuraa sivusta, kun vähemmistöihin kohdistuu todellista väkivallan uhkaa. Hän kertoo, että GAU:lla on hyvin rajalliset kontaktit Itä-Ukrainaan aseistettujen ryhmien hallitsemalle alueelle ”Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltoihin”. GAU tekee kuitenkin yhteistyötä Etyjin Ukrainan tarkkailuoperaation kanssa ja on osallistunut joillekin heidän partiointimatkoilleen alueille, jotka eivät ole Ukrainan hallituksen hallinnassa.

GAU:lla on myös hanke maan sisäisten pakolaisten parissa.

”Ukrainan homofobisimmat alueet ovat idässä. Siksi monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat muuttaneet sieltä pois jo ennen nykyistä kriisiä.”

Teksti Antero Eerola